Tuomio

Tuomio

The Project Gutenberg EBook of Tuomio, by Juhani Aho This eBook is
for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tuomio
Author: Juhani Aho
Release Date: October 26, 2004 [EBook #13873]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMIO
***

Produced by Tapio Riikonen

TUOMIO
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1922.

HENKILÖT:
HANNA LINDH, omaa sukua von Falck. YRJÖ, hänen poikansa. AILI,
hänen tyttärensä. EDVARD LINDH, kuvernööri. HILDA LINDH,
hänen rouvansa. POLIISIMESTARI. REHTORI SAARINEN.
PESONEN. TILTA.

Tapahtumapaikka läänin pääkaupunki. Aika routavuosien synkin aika
ennen vuotta 1904.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kuvernööri Lindhin luona. Huone toisessa kerroksessa. Uudet
huonekalut, epäaistikasta tusinatyyliä. Oikealla työpöytä ja telefooni.
Vasemmalla sohva ja sen edessä pöytä ja tuoleja. Oikealla kaksi ovea.
Vasemmalla ovi ja nurkkaikkuna, josta näkyy kylmä talvinen
aamumaisema: kaupunki ja vanha kivikirkko ja sen edessä puisto
huurteisine koivuineen. Talojen piipuista nousee vaaleita savuja
suoraan ilmaan. Perällä kaksoisovi, joka vie korridoriin, missä näkyy
alikertaan laskeutuvat raput. Uuni lämpiää.
PESONEN, vanhanpuoleinen mies, läänin vahtimestarin virkapuvussa,
ottaa raskaasta laukusta esille kirjeitä ja asiakirjoja ja asettelee niitä
pöydälle.
TILTA, keski-ikäinen ihminen, kohentelee uunia.
PESONEN. Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko
tuonne lääninhallitukseen?
TILTA. Eikös niissä näy osoitteita?
PESONEN. Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista.
Siinä se on se jokapäiväinen kiipeli. Eihän tuota ennen siitä
ruotsistakaan paljoa, vaan olivathan toki puustavit kuitenkin samat...
Joo, joo, aika aikaa kutakin... Se on nyt kai tämä pienempi sille
itselleen ja isompi hallitukseen.
TILTA. Montakohan ilmiantoa lienee tuossakin taas? Rouva sanoo, että
niitä tulee tukuttain joka päivä.
PESONEN. Tässä on kirje kuvernöörskalle.
Antaa sen Tildalle.
TILTA. Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei
enää milloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat
lapsetkaan enää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että
tekin viitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntä
ympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa.
PESONEN. Eihän sitä, vaan kun on sääli sitä eläkettäkin--kun jo on
lopuilleen kolmekymmentä vuotta tätä palvelusta tehnyt monen
maaherran aikana. Pitikin pahan nenällä tulla tämän uuden komennon,
juuri kun virka-aika oli täyttymässä. Katsahtaa syrjittäin kulmainsa alta.

Vaan tässähän tuo näkyy olevan Tiltakin.
TILTA. Sanoin jo itseni irti.
PESONEN. Milloinka?
TILTA. Juur'ikään viedessäni puita kuvernöörskan huoneeseen. Ei sitä
kehtaa enää ihmisten eikä itsensäkään tähden. Kun eivät tuttavat torilla
enää tervehdikään, ja takanapäin haukkumasanoja heitellään:
»Poprikohvin kätyrin kätyri, kätyrin kätyri!»--vaikka onhan minulla ne
»Vapaat sanat» ja kaikki.
PESONEN. Ka, en ollut muistaakaan.
Kaivaa kengänvarrestaan kirjeen ja antaa sen Tildalle.
TILTA. No, siinähän ne on! Alkaa lukea. Tässä on juuri tästä meidän ...
jopa sanotaan taas suoria sanoja ... kuulkaahan...
PESONEN. Hätääntyy. Elä sinä, Jumalan luoma, toki täällä niitä
lehtiäsi lue! Mene toki, veikkonen, edes kyökkiin! Tilta lukee yhä.
Päänsä kaupalla tässä ilmankin. Eilenkin, kun ajettiin kaupunkiin, niin
vähän matkaa tuolla puolen tullin pomahti kivi metsästä kuomiin.
Saattaa ne semmoiset sattua vielä kuskiinkin. Siihen ne vasta sattuukin.
Ja mistä sen tietää, mikä vielä sattuu. Itsellään sillä ei ole mitään hätää
kuomin sisässä. Kun jaksaisi vielä tämän talven.
TILTA. Kuulehan, mitä sanoo...
PESONEN. Ole ...
Menee.
ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen,
hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena.
ROUVA LINDH. Yhä vain tätä pakkasta kestää. Tilta lisää vielä puita
kaikkiin uuneihin. Katsoo lämpömittaria. Kolmekymmentä
astetta.--Juna siellä kolisee, niin että kuuluu tänne asti. Ystävällisesti
Tildalle. Mikä nyt sitten on oikein syynä siihen, että Tilta tahtoo jättää
vanhan paikkansa?
TILTA. Ei vastaa.
ROUVA LINDH. Ja kesken vuoden?
TILTA. Kyllä kuvernöörska syyn tietää. On siitä ollut siksi paljon
puhetta.
ROUVA LINDH. Joku on varmaan yllyttänyt Tiltaa.
TILTA. Kyllä minä ymmärrän yllyttämättäkin.
ROUVA LINDH. Tilta nyt sentään miettii, ennenkuin lopullisesti
päättää.

TILTA. On jo mietitty.
Menee.
KUVERNÖÖRI LINDH, keski-ikäinen, harva tukka, hiukan kalju,
pidätetyn hermostunut, epäluuloinen ilme kasvoilta, tulee peremmästä
ovesta oikealta ja menee aukomaan postiansa.
TILTA. Tuo teekeittiön ja asettaa sen pöydälle sohvan eteen.
LINDH. Tildalle. On tapana sanoa hyvää huomenta.
TILTA. Huomenta.
Menee.
ROUVA LINDH. Laittelee teekeittiötä. Hän sanoi itsensä irti.
LINDH. Vai niin, ja mistä syystä?
ROUVA LINDH. Huoahtaen merkitsevästi, hiukan katkerasti. Kai siitä
syystä, mistä kaikki muutkin ihmiset ovat kääntäneet meille selkänsä.
LINDH. Koettaa naurahtaa ja olla huoleton. Piiatkin! Mainiota! Kai se
on »kansalaiskatkismuksen» huoneentaulussa niin käsketty. Hauska
nähdä, että jalot opetukset lankeavat hyvään maahan. Soittaa telefoonia.
Poliisimestarille.--Halloo! Se on kuvernööri Lindh.--Tehkää hyvin ja
käykää kasarmilla pataljoonan päälliköltä ottamassa selkoa siitä, miten
hän huomenna kutsunnassa ... vai niin, olette jo käynyt. Pieni
kävelyretki kaupungin läpi ja lyseon ohi ... se kyllä riittää. Tulette sitten
puheilleni. Hyvä on.
Soittaa kiinni.
ROUVA LINDH. On pysähtynyt toimessaan ja kuunnellut, moittiva
ilme kasvoillaan. Mutta onko nyt venäläiseen apuun turvautuminen
tarpeellista?
LINDH. Olantakaisesti. On olemassa nimenomainen määräys ilmoittaa
asianomaisille sotilasviranomaisille siitä, milloin kutsunnat alkavat. En
voi estää heitä marssimasta, missä