Tuomio | Page 4

kun oli toimeenpantu mielenosoituksia tohtori Lylyn haudalla, on olemassa meille annettu m??r?ys, ett? vastedes sellaisissa tapauksissa on ilmoitettava kenraalikuvern??rille.
HANNA. Valmistautuu l?htem??n. Kuvern??ri ei siis voi tehd? asiassa mit??n kysym?tt? kenraalikuvern??rilt??
LINDH. On taas k?vellyt edestakaisin, aikonut tarttua telefooniin, mutta per?ytynyt taas, pys?htyy. Valitettavasti en voi.
ROUVA LINDH. Mutta jos h?n kielt??, Edvard?
LINDH. Levitt?? k?si??n. Ehk? ... ehk? ei ... tuskin sent??n...
ROUVA LINDH. Sin? voit olla tuosta kiertokirjeest? v?litt?m?tt?. Voithan puolustaa itse?si sill?, ett? kun santarmit vaativat ainoastaan _sinun _suostumustasi--sin? voit selitt??--aivan hyvin voit sen tehd?--ett? sin? luulit, ett? he jo olivat ilmoittaneet asiasta kenraalikuvern??rillekin.
LINDH. Pid?tt?en k?rsim?tt?myytt??n. Mutta jos kerran on niin, niin eih?n ole pelkoa, ett? kenraalikuvern??ri tulee tekem??n vaikeuksia. T?m?h?n on vain muodollisuus, jota min? kuitenkaan en voi olla t?ytt?m?tt?.
ROUVA LINDH. Sinun ei tarvitse siit? v?litt??. K?sitt?v?th?n ne, ett? asia oli kiireellinen--ja onhan kysymys omasta veljest?si.
LINDH. Juuri sen vuoksi.
HANNA. En suinkaan tahdo mill??n muotoa saattaa herra kuvern??ri? v?lik?teen. Pyyt?isin vain saada tiet??, kuinka kauan luulette vastauksen tulevan viipym??n?
LINDH. Kiireellisiin virkakyselyihin on vastaus joskus saapunut puolenkin tunnin kuluttua, riippuen t?ss? tapauksessa tietysti kuitenkin kaikki siit?, onko h?nen ylh ... onko kenraalikuvern??ri tilaisuudessa heti vastaamaan.
HANNA. Saisinko pyyt??, ett? minulle ilmoitettaisiin vastauksen sis?lt? heti kohta, kun se saapuu.
LINDH. Tietysti. Minne saan l?hett?? sanan?
HANNA. En tied?, asunevatko lapsemme viel? vanhassa kodissamme.
ROUVA LINDH. He asuvat viel? siell?.
HANNA. Rouva Lindille. Siin? tapauksessa olisin kiitollinen, jos saisin tiedon vastauksesta sinne.
LINDH. Sen saatte heti, kun se saapuu.
Menee.
ROUVA LINDH. Enk? saa tarjota sinulle teet??
HANNA. Kiitos, mutta minun t?ytynee menn?.
ROUVA LINDH. Etk? voisi odottaa t??ll??
HANNA. Kummastuen. T??ll?k?...?
ROUVA LINDH. Vastaus ehk? saapuu piankin. Tule minun puolelleni ... n?yt?t niin v?syneelt?.
HANNA. Kiitos, mutta... Minun t?ytyy tavata lapset ... ja sit? paitsi ajatella, mit? minun on tekeminen siin? tapauksessa, ett? tulee kielt?v? vastaus.
ROUVA LINDH. Mutta eih?n nyt semmoista toki voine odottaa edes Bobrikoffilta.
HANNA. Miksei sit?kin?
ROUVA LINDH. Ei, se ei ole mahdollista. Sin? voit olla huoleton. Ei h?n voi sit? tehd? Edvardinkaan vuoksi.
HANNA. Min? nyt kuitenkin menen.
ROUVA LINDH. Pahastuen. Suo anteeksi, ett? pyysink??n ... mutta min? unohdin ... sin? tietysti halveksit minua niinkuin kaikki muutkin.
HANNA. Ent? sin? itse?--En ymm?rr?, en suorastaan ymm?rr?, kuinka sin? voit olla t??ll??
ROUVA LINDH. Enh?n ole voinut h?nt? j?tt?? ... mutta ... min? olisin ollut tuhat kertaa ennemmin Vjatkassa kuin t??ll?...
On v?h?ll? puhjeta itkuun.
HANNA. Yst?v?llisemmin, ik??nkuin hiukan heltyen. El? nyt, rakas... Mutta sano minulle, koska nyt kerran itse otit sen puheeksi ... kuinka on sittenkin mahdollista, ett? te tulitte t?h?n taloon ... kaiken sen j?lkeen, mit? oli tapahtunut ... etk? olisi saanut sit? estetyksi?
ROUVA LINDH. Raukeasti. Min?k?? En ole mit??n voinut ... en ymm?rr? h?nt?, en tunne h?nt? en??. H?n sanoo, ett? oli h?nen velvollisuutensa, h?nen is?nmaallinen velvollisuutensa ottaa virka vastaan ... olisi muuten tullut ven?l?inen mies. T?ytyi ?pelastaa, mit? pelastettavissa on? ... se on nyt sit?, sin? tied?t.
HANNA. Ja mit? h?n on pelastanut?
ROUVA LINDH. Niin, mit??... Ei meilt? muuten liioin mit??n kysytty. Vaadittiin, puristettiin joka taholta, se oli puolueen tahto, johtajain tahto. Sit? vaatii l??nin paras, is?nmaan onni, suomalaisuuden asia.
HANNA. Kiinte?sti. Suomalaisuudenkin?
ROUVA LINDH. Jotakin semmoista... Lienee peloitettu sill?kin, ett? h?n voisi menett?? entisen virkansa, ellei ottaisi vastaan uutta. Mit? min? tied?n, en tied? mit??n muuta, kuin ett? sen j?lkeen, kun tulimme t?h?n taloon--ovat omat lapsemmekin meid?t j?tt?neet.
HANNA. Hetken p??st?. Sano minulle, onko Aili viel? koulussaan? H?n kirjoitti, ett? h?nen asemansa oli uhattu.
ROUVA LINDH. En ole kuullut, ett? h?n olisi saanut eroansa, mutta eih?n t?t? nyky? tied? mit??n. Kouluneuvostossa on Edvard kuitenkin esiintynyt h?nen hyv?kseen ... mutta eih?n todellakaan en?? t?n??n tied?, mit? huomenna tapahtuu.
HANNA. Ent? Yrj??--Onko h?n viel? vapaudessaan?
ROUVA LINDH. En ole kuullut, ett? h?net olisi vangittu, ainakaan viel?.
HANNA. Viel?? Siit? on siis ollut kysymys?
POLIISIMESTARI tulee. H?n on nousukastyyppi, esiintyy teeskennellyn upseerimaisesti.
POLIISIMESTARI. Oo, todellakin! Mik? sattuma! Te t??ll?, arvoisa rouva? Minua ilahuttaa suuresti n?hd? teit?.
HANNA. Katsahtaa olkansa yli. K??ntyy l?hte?kseen.
POLIISIMESTARI. Toivon, ett? herra rehtori Lindh voi asianhaarain mukaan hyvin.
ROUVA LINDH. H?n on kuollut.
POLIISIMESTARI. Oo!--Valitan suruanne. Entisen opettajani kohtalo on minua aina liikuttanut.
HANNA. Todellakin?
POLIISIMESTARI. Pyyd?n anteeksi, mutta kun viimeksi tapasimme toisemme, t?ytin min? ainoastaan minulle annettua virkateht?v??, sit? ik?v?mp??, kun sen t?ytyi kohdistua entiseen arvossa pidettyyn ja rakastettuun opettajaani. Mutta en voinut menetell? toisin, vaikka olisin tahtonutkin.
ROUVA LINDH. Olisitteko tahtonutkaan?
POLIISIMESTARI. Kaikki tapahtui laillisessa j?rjestyksess?, mit? minuun tulee. Minun suhteeni asiaan oli selv?. Tein ainoastaan velvollisuuteni.
ROUVA LINDH. Ei teid?n velvollisuutenne kuitenkaan vaatinut teit? viem??n pois rouvan yksityist? kirjeenvaihtoa.
POLIISIMESTARI. Rouva kuvern??rska, kaikki ovat j?tetyt takaisin herra Yrj? Lindhille, siit? huolimatta, ett? h?n solvasi allekirjoittanutta h?nen virkatoimessaan tavalla, joka, jos se olisi kohdistunut johonkuhun muuhun, olisi aiheuttanut ehdottoman vangitsemisen.
ROUVA LINDH. Kuvern??ri on toisessa huoneessa, jos h?nt? etsitte.
POLIISIMESTARI. Aivan oikein, h?nt? juuri etsin, pyyd?n saada huomauttaa--h?nen nimenomaisesta kutsumuksestaan.
Tekee kumarruksen ja menee.
ROUVA LINDH. Noita kauheita ihmisi? t?ytyy minun tavata joka p?iv?.
HANNA. Et todellakaan ole kadehdittava, Hilda parka.--Sin? ehk? itse tuot minulle tiedon ... olisin niin kiitollinen, jos sen tekisit.
ROUVA LINDH. Sen min? tuon, min? teen sen heti, kun se saapuu.
Saattaa Hannan ja palaa sitten takaisin ja j?rjest?? hetken aikaa huoneessa, korjaten pois teekuppeja. Kun n?kee LINDHIN