Tukkijoella | Page 9

RÄTTÄRI. Minä jään odottamaan.
TURKKA. Istukaa.
RÄTTÄRI. Mikä isäsi?
TURKKA. Mikä niistä?
RÄTTÄRI. Onko niitä montakin?
TURKKA. Puolitoista.
RÄTTÄRI. Mitä säätyä?
TURKKA. Arvoisaa talollisten säätyä.
RÄTTÄRI. Ja tietysti on suuri maatila!
TURKKA. Kaksi suurta.
RÄTTÄRI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!
TURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen isän aikana. Mutta se oli pieni,

saatiin vain satatuhatta.
RÄTTÄRI. Onko kumma, jos tytöt uskovat mitä poika uskottaa,
kuuntelevat mitä kulta kuiskuttaa.
TURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.
ANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.
TURKKA. Hyvä on. (_Menee perälle_)
_Kuuluu huuto: »Kello soi», ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien
paikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän
tyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.
ANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa.--Kuulutte
sanoneen Pietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen
tuhannen markan lainan, jossa minäkin olin todistajana.
RÄTTÄRI. Maksettu on.
ANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni,
jonka ostitte?
RÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.
ANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?
RÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.
ANNI. Hämähäkki!
HUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle
kymmenettä käskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi
heila.
ANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!
HUOTARI. Missä päin sen on selkä? (_Kiertää rättärin kääntyessä

päin_.)
KASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö
kahden hengen äkkinäistä?
HUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan
on maha!
OTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan
kamarin ovessa!
KASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla
koskeen!
RÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä
seison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen
mukaan!
TURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (Nousee
Katrin kanssa penkille.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan
varustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme
muistoksi ja menestykseksi.
TUKKILAISET. Eläkööt!
MAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee
rättärin eteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.
RÄTTÄRI. En huoli!
TOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri,
ottiatuota.
RÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!
TURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri,
käymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.
TUKKILAISET (_laulavat_).

Tukkipoika se lautallansa se on hyvin sorja. Huh hei ma laulan vaan, se
on hyvin sorja.
Eipä hänen tarvitse olla herra rättärin orja. Huh hei ma laulan vaan,
herra rättärin orja!
RÄTTÄRI peräytyy oikealle.
HUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.
TUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt,
eläkööt!
TURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!
TOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että
Koskenrannan kahvilassa on ottiatuota.
TURKKA. Käykää kahville. (_Menee laulun jälkeen Katrin kanssa
perälle_.)
TUKKILAISET (_mennen tyttöjen kanssa perälle laulavat_).
Hei tukkipoika ei surua tunne, se koskia laskee ja laulaa. Meni jos
minne ja kulki jos kunne, tuli se tyttöjen kaulaan.
ANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja
yrittää vasempaan_.
HUOTARI. Minne sinä, Anni, menet?
ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.
HUOTARI. Minulle tulee ikävä.
ANNI. Sepä hauskaa!
HUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua
ikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni--

ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heittää kontin ja
juoksee perälle_.)
HUOTARI (_yksinään_). Perhana! Oli niin hyvä alku!
PIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mitä täällä meluttiin?
HUOTARI. Niitä kihlajaisia!
PIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli! (_Ojentaa kättä Huotarille_).
Toivon olevan onneksi.
HUOTARI (_kätellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!
PIETOLA. Anni on hyvä tyttö.
HUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton
rakastan Annia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.
PIETOLA. Menetit takkisi?
HUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat,
komean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi
uskomaan, mitä hän sanoo.
MAIJA (_kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo_.) Huotari,
mene kahville.
HUOTARI _menee perälle_.
MAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.
PIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.
MAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen
ollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä
rättärille sanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.
PIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?

MAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän.
Tarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri
käski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika käski.
(_Menee perälle_.)
PIETOLA (_yksin_). Katrin ja----! Katrin ja pojan kihlajaiset!
_Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää_.
_Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia_.
RÄTTÄRI (_kurkistellen tulee oikealta_). Ettehän vain ole juomassa
Turkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo tällä aikaa ehtinyt saada
teidät uskotetuksi!
PIETOLA. Emme ole vielä tavanneet. Mutta minä uskon, että se
Turkka, josta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin
muualta kotoisin.
RÄTTÄRI. Ja uskotte tämän Turkan olevan suurtilallisen pojan!
PIETOLA. Mutta ei hän koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia
uskottanutkaan.
RÄTTÄRI. Niin kehui minulle!
PIETOLA. Vai niin!--Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan
luotettava tieto.
RÄTTÄRI. Minä kirjoitan Heilalalle.--Tulkaa pois. (_Menevät
vasempaan_.)
ANNI (_tulee perältä, yksin_). Pietola mennyt pois! (Menee katsomaan
vasemmalle.) Ahaa, oli noutaja!
TURKKA ja KATRI _tulevat perältä_.