Tukkijoella | Page 8

sä laitoit
hameesi helmaan rimsuja kamalia.
TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?
PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa
rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.--Ja tuon Kustaa
sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat,
jumala rankaisee Pietolaa.
TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!

PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.
TURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän?
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut.
TURKKA. Missä se on?
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu.
TURKKA. Äitisihän on kuollut.
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa.
TURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi?
PÖLHÖ-KUSTAA. »Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä
rättärille eikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei
pääse Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!»
TURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle?
PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla.
TURKKA. Vai niin.--Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa
saa kahvia ja nisua. (_Menee perälle_)
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (Seuraa Turkkaa.)
KATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_).
Järvenseljältä tuulonen tuuli, vieno tuulenhenki. Haavanlehti se värähti
ja lahdenpohja se henki.
Pojan silmistä leimusi lempi, vieno lemmenhenki. Immen povi se
värähti ja rinta lempeä henki.
(_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)

TURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua.
(_Tähystelee oikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat!
PIETOLA tuoden rautakangen ja RÄTTÄRI tulevat vasemmalta.
RÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi?
TURKKA. Aaprahami.
PIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami?
TURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari!
PIETOLA. Mikä se on se »Poika»?
TURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi.
Sitä olen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni.
RÄTTÄRI. Näytä kirjasi.
TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.
PIETOLA. Eikö ole kirjoja!
TURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut?
RÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta.
Hän on sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen
muutaman veijarin Iskan takia.
TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin.
RÄTTÄRI. Mitä sinä sanot!
TURKKA. Oletteko vähäkuuloinen?
PIETOLA. Rättärikö konna?
TURKKA. Parasta sorttia.

RÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa!
KATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun!
PIETOLA. Sinut nai rättäri!
KATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika!
PIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_.
RÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.
(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo?
TURKKA. Kilpakosijani.
HUOTARI. Mitä sanoi?
TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.
HUOTARI. Milloin ne ovat?
TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki
pannut tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä
heitä sen aikaa.
HUOTARI. Ovatko nämä talollisia?
TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee perälle_.)
ANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_.
HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset
ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin?
ANNI. Olemme sisaruksia?
HUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on
Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?

ANNI. Olemme kaikki.
HUOTARI. Ja sisaruksia?
ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän
Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni.
HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?
ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.
HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa.
ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli,
niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin.
HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin?
ANNI. Viisas tietää kysymättäkin!
HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että
saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja
voin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_)
Minä se olen juomaripoika, juoruttu kulkijaksi. Maailmanrannan
markkinoilla sain minä surua kaksi.
Heilani hetvahti polveltani toisen kullan kaulaan. Mehulla
viinamarjojen pois hurjat huoleni laulan.
(Puhuu.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon!
ANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin
vanhaksipiiaksi!
HUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat.
Lue sinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy.
TYTÖT _juoksevat perälle päin_.

HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia
sinua.
ANNI (_laulaa_).
Juomaripojan jos ottaisin, niin surussa ikävöisin: viikot se kulkisi kyliä
pitkin ja röijyni ryyppyyn möisi.
En minä huoli viinanjuojaa pirttini haltijaksi, sievä ja siisti sen olla
pitää tään tytön valtijaksi.
TURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä,
siirtyy Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi
takaisin?
HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen
mielistynyt.
TURKKA. Tämä on sen lesken lapsi.
HUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi
sunnuntaina kihlajaiset!
ANNI. Kosinta on vielä kesken.
HUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!
TURKKA. Leskelle!
HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja
näiden kanssa perälle_.)
TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos:
tullut uskon puutos.
ANNI. Mikä ukkoon on ampunut?
TURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.

ANNI. Herranen aika!
TURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan
kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.
RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.
TURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?
RÄTTÄRI. En minä tiedä.
TURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen
konttinsa.
ANNI. Teen kuin käskit. (_Menee vasempaan_)