Tukkijoella | Page 7

Merkitseek? se hyv???
TURKKA. Niin ett? naurattaa!--R?tt?ri tietysti meni tervahaudalle?
TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, ett? Maija ja min? olemme liian riskisti riiailleet. Sin? puolustit minua, mutta rovasti venytti kaulansa niin pitk?ksi, ett? p?? ylti noitten puitten latvain yli, ja huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!
TURKKA. Olipa se mukavaa unta!
TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mik? se olikaan se Ekyptin ottiatuota--joka n?ki sellaista unta, ett? seitsem?n laihaa ottiatuota nieli seitsem?n lihavaa ottiatuota?
TURKKA. Se oli faarao.
TOLARI. Eik? sen pokstavi ole ?hv??
TURKKA. Niin on.
TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Min? menen sanomaan, ettei Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee per?lle_)
P?LH?-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). P?iv??! Onko t??ll? se mies, jonka nimi on Turkka?
TURKKA. Mit? sinulla on Turkalle asiaa?
P?LH?-KUSTAA. K?yh?nlesken Anni k?ski menn? Turkan luo, ett? Turkka antaa Kustaalle kirkkaan hopean.
TURKKA. Ahaa, sin? olet se Kustaa! Min? annan kirkkaan hopean, kun sanot, kuka on opettanut hokemaan, ett? Pietola on ottanut ?itisi rahat.
P?LH?-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut ?idin rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
--Oletko sin? Turkka?
TURKKA. Olen.
P?LH?-KUSTAA. Annatko, Turkka, leip??kin? Kustaalla on n?lk?.
TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
P?LH?-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
P?LH?-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helist?? korvansa juuressa_). On niit? jo v?h?npaljo.
TURKKA. Katsellaanpa.
P?LH?-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On n?it? viisimonta.
TURKKA (_istuen viereen_). Onhan n?it? kymmenenkinmonta. Mutta eiv?t ole kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Kenelt? Kustaa on t?m?n saanut?
P?LH?-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkyl?n herroilta, kun Kustaa meni postiry?kkyn?lle laulamaan:
Voi voi voi kun ei miest? saa, sano Anttilan Amalia. Mit?s s? laitoit hameesi helmaan rimsuja kamalia.
TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata r?tt?rilt??
P?LH?-KUSTAA. Tuon Kustaa sai r?tt?rilt?. R?tt?ri ja Tolvas-Liisa rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellek??n.--Ja tuon Kustaa sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut ?idin rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa r?tt?ri?!
P?LH?-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellek??n.
TURKKA. Kukas on ottanut ?itisi rahakeng?n?
P?LH?-KUSTAA. Ei sit? kukaan ottanut.
TURKKA. Miss? se on?
P?LH?-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, ?iti toruu.
TURKKA. ?itisih?n on kuollut.
P?LH?-KUSTAA. Ei ole ?iti kuollut, ?iti on taivaassa.
TURKKA. Miten ?itisi sanoi, kun kielsi?
P?LH?-KUSTAA. ?Kustaa ei saa n?ytt?? Tolvas-Liisalle eik? r?tt?rille eik? kenellek??n muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei p??se Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!?
TURKKA. Oletko n?ytt?nyt Pietolalle?
P?LH?-KUSTAA. Pietola ly? ruoskalla.
TURKKA. Vai niin.--L?hdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa kahvia ja nisua. (_Menee per?lle_)
P?LH?-KUSTAA. Voi saateri! (Seuraa Turkkaa.)
KATRI (_pienoinen kontti sel?ss? tullen oikealta laulaa_).
J?rvenselj?lt? tuulonen tuuli, vieno tuulenhenki. Haavanlehti se v?r?hti ja lahdenpohja se henki.
Pojan silmist? leimusi lempi, vieno lemmenhenki. Immen povi se v?r?hti ja rinta lempe? henki.
(_?kki? j?tt?? kontin sel?st??n ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)
TURKKA (_tulee per?lt?_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_T?hystelee oikeaan, sitten vasempaan_). R?tt?ri ja Pietola tulevat!
PIETOLA tuoden rautakangen ja R?TT?RI tulevat vasemmalta.
R?TT?RI. Mik? sinun ristim?nimesi?
TURKKA. Aaprahami.
PIETOLA (_h?mm?styen_). Aaprahami?
TURKKA. Kehumatta itse?ni, nimi kuin kirkon peripilari!
PIETOLA. Mik? se on se ?Poika??
TURKKA. Kun is?nikin Aaprahami, niin ?iti sanoi minua vain pojaksi. Sit? olen antanut puhuttelunimen?ni k?ytt?? parhaitten yst?vieni.
R?TT?RI. N?yt? kirjasi.
TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.
PIETOLA. Eik? ole kirjoja!
TURKKA. Mik? h?t? Pietolalle nyt on tullut?
R?TT?RI. Min? her?tin Pietolan herkk?mielisyyden huumauksesta. H?n on sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman veijarin Iskan takia.
TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten r?tt?riin.
R?TT?RI. Mit? sin? sanot!
TURKKA. Oletteko v?h?kuuloinen?
PIETOLA. R?tt?rik? konna?
TURKKA. Parasta sorttia.
R?TT?RI. Pietola! Ly?k??, ly?k?? vasten kuonoa!
KATRI (_sy?ks?ht?? Turkan suojaksi_). Is?! Poika on mun!
PIETOLA. Sinut nai r?tt?ri!
KATRI. Minulle ei ole muuta miest? maailmassa kuin Poika!
PIETOLA _tarttuu Katria k?sipuoleen ja vie vasempaan_.
R?TT?RI. Siin? sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista. (_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee per?lt?_). Mik? mies oli tuo?
TURKKA. Kilpakosijani.
HUOTARI. Mit? sanoi?
TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.
HUOTARI. Milloin ne ovat?
TURKKA. T?n? iltana. Pit?? menn? sanomaan Maijalle, ett? kaikki pannut tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, nelj? neitosta. Huvita sin? heit? sen aikaa.
HUOTARI. Ovatko n?m? talollisia?
TURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee per?lle_.)
ANNI _ja kolme tytt?? tulevat oikealta_.
HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysy?, mist? talosta kukin?
ANNI. Olemme sisaruksia?
HUOTARI. Minulle viime y?n? unissa ilmoitettiin, ett? kultani nimi on Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?
ANNI. Olemme kaikki.
HUOTARI. Ja sisaruksia?
ANNI. T?m?n nimi on Anna-Maija, t?m?n Anna-Kaija, t?m?n Anna-Liisa ja minun nimeni Anna aina onni.
HUOTARI. Mutta meh?n olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?
ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.
HUOTARI. Hyv?p? kun muistutit, ett? voin nyt jatkaa.
ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos h?n ei huoli, niin seuraavaa, kunnes p??set minuun asti, joka olen nuorin.
HUOTARI. Kuka n?ist? kolmesta on vanhin?
ANNI. Viisas tiet?? kysym?tt?kin!
HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, ett? saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja voin kosia kaikkia yht? aikaa. (_Laulaa_)
Min? se olen juomaripoika, juoruttu kulkijaksi. Maailmanrannan markkinoilla sain min? surua kaksi.
Heilani hetvahti polveltani toisen kullan kaulaan. Mehulla viinamarjojen pois hurjat huoleni laulan.
(Puhuu.) Joka teist? rakastaa juomaripoikaa, istukoon!
ANNI (_viitattuaan salaa tyt?t istumaan_). Siis kaikki, ja min? j?in vanhaksipiiaksi!
HUOTARI. El? viel? itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue sin?, montako muiskua kukin kest?? ennen kuin kyltyy.
TYT?T _juoksevat per?lle p?in_.
HUOTARI. Heid?n rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.
ANNI (_laulaa_).
Juomaripojan jos ottaisin, niin surussa ik?v?isin: viikot se kulkisi kyli? pitkin ja r?ijyni ryyppyyn