Troilus ja Cressida | Page 9

sai? Mut vannon, Jos yksin tulisi mun vaarat voittaa, Ja voima jos ois tahdon vertainen, Niin tekojaan ei Paris peruuttaisi, Eik' uupuis kesken ty?n.
PRIAMUS. Niin haastat, Paris, Kuin ilon hekumasta juopunut. Sinull' on hunaja, ja sappi meill?; Ei moinen miehuus liiku maineen teill?.
PARIS. En yksin nautteit' aattele, joit' aina Tuo moinen kauneus mukanaan. Vain soisin, Ett' t?m?n kauneuden ry?st?n tahra Pois puolustuksen' uljahalla pest?is. On petos riistetty? naista kohtaan, H?v?istys arvollenne, solvaus mulle, Jos pakon pakosta nyt luopuisimme Mokomast' omuudesta. Mahdotonta, N?in arvoton ett' ajatuskaan saisi Jalossa povessanne jalansijaa! Alimman meik?l?isen soturinkin Syd?n syttyisi ja miekka paljastuisi Helenan t?hden; h?nt? puolustaissa Jaloinkaan el?m? ei joutavaa. Ei kuolo maineetonta. Sen siis sanon: Sotia h?nen eest??n kannattaa, Helenan vertaista ei kanna maa.
HECTOR. Paris ja Troilus, hyvin puhutte, Ja syyt ja seikat selvit?tte, mutta -- Vain pintapuolin, nuorten miesten lailla, Joit' Aristoteles jo varoittaa Moraalifilosofeiks pyrkim?st?. Ne syyt, joit' esititte, enemm?n Tulisen veren kuumaan kiihkoon saavat, Kuin tarkoin erottavat, mik' on v??r??, Mik' oikeaa. N?et, nautinto ja kosto Ne punnitsevan j?rjen ??nelle On kyyt? kuurommat. Jo luonto vaatii, Ett' omans' omistaja saa; no, niin, Mut mik? maailmass' on omempaa Kuin miehen oikeus vaimoon? Himon kautta Jos t?m? luonnonlaki poljetaan, Jos mahtimiehet, puoltomielin kuullen Vain turtaa tahtoaan, sit' uhmaavat, Niin joka kelpo valtioss' on laki, Jok' ohjaa oikeaan nuo hurjat himot, Nuo hillitt?m?t, uppiniskaiset. Helena Spartan kuninkaan on vaimo, Sen kaikki tied?mme; siis ??neen huutaa Siveyden, valtion ja luonnon lait, Ett' on h?n luovutettava. Jos v??r?? Tekoa jatkat, siit' ei v??ryys poistu, P?invastoin pahenee. N?in Hector tuumii, Mit' oikeuteen tulee. Kuitenkin, Te reippaat veljet, teihin yhdyn siin?, Ett' yh? Helena on t?nne j??p?; Sill' asia on t?rke?: se koskee Niin yksityis- kuin yleiskunniaa.
TROILUS. Niin, se juur' aikeemme on elinj?nne. Jos kunnia ei meille rakkaampi Kuin kiihoitetun kiukun tyydytys, Niin h?nen t?htens? ei Troian verta Valuisi tilkkaakaan. Mut, arvon Hector, H?n on se kunnian ja maineen aihe, Se suurten t?iden kannus, joka nyt Meit' ajaa viholliset voittamaan Ja vastaisuudess' antaa maineen kruunun. Ei varmaan uljas Hector vaihettaisi N?in runsast' ikuistuksen tilaisuutta, Mi v?lkkyy t?m?n sodan otsalla. Ei koko maailman aarteisiin.
HECTOR. Mun voitit, Sa uljas oksa suuren Priamuksen. -- Jyryisen haaston laitoin tylsille Ja riitaisille Kreikan sankareille, Jok' unenkohman heist? karkoittaa. Tuo heid?n suuri sankarinsa nukkuu, Ja sotajoukko eripuraan hukkuu. Mut t??, min' arvaan, h?net her?tt??.
(Menev?t.)

Kolmas kohtaus.
Kreikkalaisten leiri. Achiileen teltan edusta. (Thersites tulee.)
THERSITES. Mit? nyt, Thersites? Mit? t?m?? Aivanko h?mmentynyt vihasi sokkeloihin? Saako tuo elefantti Ajax noin vain menostaa? H?n minua ly?, ja min? h?nt? haukun. Kaunis hyvitys! Jospa edes olisi p?invastoin: ett? min? h?nt? ly?n, ja h?n minua haukkuu! Hiisi olkoon! Tahdon t?ss? oppia manaamaan esiin perkeleit?, kun ei h?ijyist? sadatuksistani ole mit??n apua. Ja tuo Achilles sitten, -- oivallinen sotainsin??ri! Jos Troiaa ei valloiteta ennen, kuin nuo kaksi ovat alta sen kaivaneet, niin kyll? sen muurit seisovat, kunnes itsest??n kaatuvat. Oi, sin? suuri Olympon salaman-linkooja, ?l? unohda, ett? olet Zeus, jumalten kuningas; ja sinun, Mercurius, k??rmesauvasi menett?k??n kaiken tehonsa, jos te ette ota heilt? pois sit? pient?, pient?, pienen pient? ?lyvaraa, mik? heill? on, jonka typerin tiet?m?tt?myyskin tiet?? niin ylenm??rin puutteelliseksi, ettei se voi n?pp?r?sti pelastaa k?rp?st? h?m?h?kin kourista, rikkomatta verkkoa k?mpel?ll? pampullaan. Ja sitten rutto koko leiriin! tai oikeammin napolilainen luum?t?, sill? se on juuri sopiva kirous semmoisille, jotka k?yv?t sotaa hameesta. Olen nyt rukoukseni lukenut, ja kateuden perkele sanokoon aamenen. Hohoi! prinssi Achilles!
(Patroclus tulee.)
PATROCLUS. Kuka siell?? Thersitesk?? Hyv? Thersites, tule sis??n haukkumaan.
THERSITES. Jos olisi mieleeni jolahtanut v??r? kultaraha, niin et olisi sin? p??ssyt jolahtamaan pois tutkistelemuksistani. Mutta v?h?t siit?! Viek??n sinut -- sin? itse! Ihmiskunnan yhteinen kirous, narrimaisuus ja typeryys, tulkoon kukkuramitalla osaksesi! Taivas sinua opastajasta varjelkoon, ja opetus pysyk??n kaukana sinusta! Liha ja veri sinua hallitkoon kuolemaasi saakka! Jos silloin ruumiinpuettaja sanoo, ett? olet kaunis ruumis, niin vannon jumaliste, ettei h?n ole koskaan puettanut muita kuin Lazaruksia. Aamen! Miss? on Achilles?
PATROCLUS. Mit?? Oletko sin? hurskas? Rukoilitko parhaillaan?
THERSITES. Rukoilin; taivas minua kuulkoon!
(Achilles tulee.)
ACHILLES. Kuka siell??
PATROCLUS. Thersites, hyv? herra.
ACHILLES. Miss?? Miss?? -- Oletko t??ll?? Oo, sin?, juustoni, sin? ruuansulattajani, miks et ole niin moneen ruokaveroon laittanut itse?si p?yt??n? Sano, mik? on Agamemnon?
THERSITES. Sinun komentajasi, Achilles. Sano nyt, Patroclus, mik? on Achilles?
PATROCLUS. Sinun herrasi, Thersites. Nyt ole hyv? ja sano, mik? olet itse?
THERSITES. Sinun tuntijasi, Patroclus. Sano nyt, Patroclus, mik? sin? olet?
PATROCLUS. Sen voinet itse sanoa, koska tunnet minut.
ACHILLES. Oi, sano, sano!
THERSITES. Luettelen kaikki per?kk?in: Agamemnon on Achilleen komentaja; Achilles on minun herrani; min? olen Patrocluksen tuntija; ja Patroclus on narri.
PATROCLUS. Herja sin?!
THERSITES. Vaiti, narri! En ole viel? p??tt?nyt.
ACHILLES. H?nell? on eri-oikeus. -- Jatka, Thersites.
THERSITES. Agamemnon on narri; Achilles on narri; Thersites on narri; ja, niinkuin sanottu, Patroclus on narri.
ACHILLES. Todista se.
THERSITES. Agamemnon on narri, kun yritt?? olla Achilleen komentajana; Achilles on narri, kun on Agamemnonin komennettavana; Thersites on narri, kun palvelee tuommoista narria; ja Patroclus on narri omastatakaa.
PATROCLUS. Miksi olen min? narri?
THERSITES. Sit? voit kysy? luojaltasi. Minulle siin? on kyllin, ett? se olet.