Tristan ja Isolde | Page 3

Loonnois'n maasta, minne Rivalin muinoin oli vienyt Valkokukan.
Laulun vaiettua ei kuningas pitk??n aikaan virkkanut sanaakaan.
"Poikani", sanoi h?n vihdoin, "siunattu olkoon se mestari, joka sinua on opettanut ja siunattu ollos sin? itse! Jumala rakastaa hyvi? laulajia. Heid?n ??nens? ja heid?n harppunsa s?veleet tunkevat ihmisten syd?miin, her?tt?v?t heiss? rakkaita muistoja ja saavat heid?t unohtamaan monen murheen ja monen pahanty?n. Sin? olet tullut meid?n iloksemme t?m?n katon alle. J?? pitk?ksi aikaa luokseni, yst?v?!"
"Mielell?ni olen palveleva teit?, sire", vastasi Tristan, "harpunsoittajananne, mets?miehen?nne ja vasallinanne."
H?n teki niinkuin oli sanonut ja heid?n keskin?inen hellyytens? kasvoi vain p?iv? p?iv?lt? kolmen vuoden aikana. P?ivisin Tristan seurasi Markia oikeudenk?ytt?ihin ja mets?stysretkille, ja ?isin h?n, nukkuessaan kuninkaallisessa huoneessa yhdess? h?nen l?himp?in suosikkiensa ja uskottujensa kanssa, viihdytti h?nen mielt?ns? harpuns?velill?, silloin kun h?n sattui olemaan surullinen. Paroonit pitiv?t h?nest? paljon ja etenkin oli h?n vouti Dinas Lidanilaisen syd?nt? l?hell?, niinkuin vast'edes kertomuksestamme tulemme huomaamaan. Mutta hellemmin viel? kuin paroonit ja Dinas Lidanilainen rakasti h?nt? kuningas itse. Heid?n yst?vyydest??n huolimatta ei Tristan kuitenkaan voinut olla kaipauksella muistelematta is??ns? Rohaltia, mestari Gorvenalia ja suloista Loonnois'n maata.
Arvon herrat, ei sovi kertojan, joka tahtoo miellytt?? kuulijoitaan, ryhty? liian pitkiin puheisiin. T?m?n tarinan aihe on sit?paitsi niin kaunis ja moninainen, ettei se lis?yksi? kaipaa. Mainitsenpa siis vain aivan lyhyesti, ett? Rohalt Sanan-Pit?j? kauan aikaa harhailtuaan maita ja meri? vihdoinkin saapui Cornwallin maahan ja l?ysi Tristanin, ja n?ytt?en kuninkaalle kallista muistokive?, jonka t?m? muinoin oli antanut Valkokukalle h??lahjaksi, h?n puhui seuraavasti:
"Kuningas Mark, t?m? on Tristan Loonnois'n maasta ja teid?n sisarenne poika, Valkokukan ja kuningas Rivalinin poika. Morganin herttua kantaa v??ryydell? valtikkaa h?nen maassaan; on jo aika, ett? h?n palaa perint?oikeuksiinsa."
Mainitsenpa viel? lyhyesti, ett? Tristan, saatuaan enoltaan ritarivarustukset, purjehti meren poikki Cornwallin laivoilla, teki itsens? tunnetuksi is?ns? vanhoille vasalleille, vaati taisteluun Rivalinin murhaajan, surmasi h?net ja otti j?lleen haltuunsa maan.
Mutta sitten tuli h?n ajatelleeksi, ett? kuningas Mark oli varmaankin onneton ilman h?nt?, ja koska syd?men jalous aina oli m??r??v?n? h?nen kaikissa edesottamisissaan, kutsui h?n kokoon kreivins? ja parooninsa ia puhui heille seuraavasti:
"Loonnois'n ritarit, olen valloittanut takaisin t?m?n maan ja kostanut kuningas Rivalinin kuoleman Jumalan ja teid?n avullanne. Siten olen antanut is?lleni, mik? h?nelle kuului. Mutta onpa viel? kaksi, Rohalt ja kuningas Mark Cornwallin maasta, jotka ovat minua orpoa ja harhailevaa lasta tukeneet ja joille minun my?s tulee suoda is?n nimi; eik? minun siis my?s heit? kohtaan tule t?ytt?? pojan velvollisuudet? Kaksi asiaa omistaa ylh?iss??tyinen mies: maansa ja ruumiinsa. Siisp? luovutan Rohaltille, jonka n?ette t?ss? vierell?ni, maani: is?ni, se on teid?n ja teid?n poikanne saakoon sen teid?n j?lkeenne. Kuningas Markille luovutan ruumiini: j?t?n t?m?n maan, niin rakas kuin se minulle onkin, ja l?hden palvelemaan herraani Markia Cornwallin maahan. T?llainen on tuumani; mutta te, Loonnois'n ritarit, olette uskottujani ja neuvosmiehi?ni, jos siis joku teist? tahtoo minua opastaa toisenlaiseen p??t?kseen, niin nouskoon h?n nyt ja puhukoon!"
Mutta kaikki paroonit ylistiv?t h?nen p??t?st??n kyyneleet silmiss?, ja Tristan, ottaen ainoaksi matkatoverikseen Gorvenalin, hankkiutui l?htem??n kuningas Markin maahan.

II.
Irlannin Morholt.
Kun Tristan saapui sinne, olivat Mark ja kaikki h?nen parooninsa suuressa ahdistuksessa. Sill? Irlannin kuningas oli varustanut h?nt? vastaan suuren laivaston, jonka m??r? oli tyystin h?vitt?? Cornwall, siin? tapauksessa, ett? Mark edelleenkin kielt?ytyisi, kuten h?n jo oli tehnyt viisitoista vuotta, suorittamasta sit? veroa, jonka h?nen esi-is?ns? muinoin olivat maksaneet. Mutta tiet?k?? siis, ett? muinaisten sopimusten mukaan irlantilaisilla oli oikeus kantaa Cornwallin maasta ensim?isen? vuonna kolmesataa naulaa kuparia, toisena vuonna kolmesataa naulaa hienoa hopeaa ja kolmantena vuonna kolmesataa naulaa kultaa. Mutta kun tuli nelj?s vuosi, piti h?nen saada lunnaakseen kolmesataa nuorta poikaa ja kolmesataa nuorta tytt??, kaikki viidentoista-vuotisia, jotka arvanheitolla piti valittaman Cornwallin vanhimmista suvuista. Sin? vuonna oli Irlannin kuningas l?hett?nyt Tintageliin sanansaattajakseen j?ttil?isritarin nimelt? Morholt, jonka sisaren h?n oli nainut ja jota ei viel? kukaan koskaan ollut voittanut taistelussa. Mutta kuningas Mark oli suljetulla sinetill? varustetulla kirjeell? antanut t?st? tiedon ymp?ri maata ja kutsunut kokoon hovin ja kaikki paroonit neuvotellakseen heid?n kanssaan asiasta.
M??r?p?iv?n?, kun kaikki paroonit olivat kokoontuneet palatsin holvisaliin ja kuningas Mark itse istuutunut korukatoksensa alle, puhui heille Morholt seuraavasti:
"Kuningas Mark, kuule viel? viimeinen kerta Irlannin kuninkaan, minun herrani, l?hett?m? sana. H?n pyyt?? sinua vihdoinkin maksamaan sen veron, jonka olet h?nelle velkaa. Ja koska olet niin kauan niskoitellut, vaatii h?n sinua viel? t?n? p?iv?n? luovuttamaan minulle kolmesataa nuorta poikaa ja saman verran tytt?j?, kaikki viidentoistavuotisia, jotka arvanheitolla pit?? valittaman Cornwallin suvuista. Laivani, jonka n?ette lep??v?n tuolla Tintagelin satamassa ankkuroituna, on kuljettava heid?t, meid?n luoksemme orjuuteen. Kuitenkin, jos joku -- lukuunottamatta sinua itse?si, kuningas Mark, niinkuin hyv? tapa vaatii -- jos joku parooneistasi tahtoo taistelulla osoittaa, ett? Irlannin kuningas kantaa t?m?n veron vastoin oikeutta, niin otan vastaan h?nen haasteensa. Kuka teist?, Cornwallin ritarit, tahtoo kamppailla maansa vapauden puolesta?"
Paroonit silm?iliv?t salavihkaa toinen toisiaan ja painoivat p??ns? alas. Mik? ajatteli itsekseen n?in: "Onneton poika, katso toki Irlannin Morholtin vartta: h?n on v?kev?mpi kuin nelj? vahvaa miest?. Katso h?nen miekkaansa: etk? tied?, ett? niinkuin noiduttu on se listinyt urhojen p?it? niin? vuosina, jolloin h?n on valvonut kuninkaan saatavia h?nen vasallimaissaan?