Timon Ateenalainen

Timon Ateenalainen

The Project Gutenberg EBook of Timon Ateenalainen, by William
Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Timon Ateenalainen
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: April 10, 2006 [EBook #18144]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON
ATEENALAINEN ***

Produced by Tapio Riikonen

TIMON ATEENALAINEN
Kirj.
William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1900.

Näytelmän henkilöt:
TIMON, ateenalainen ylimys. LUCIUS, | LUCULLUS, | Timonin
imartelijoita. SEMPRONIUS, | VENTIDIUS, muuan Timonin
valheystäviä. APEMANTUS, äreä filosofi. ALCIBIADES,
ateenalainen sotapäällikkö. FLAVIUS, Timonin hovimestari.
FLAMINIUS, | LUCILIUS, | Timonin palvelijoita. SERVILIUS, |
CAPHIS, | PHILOTUS, | TITUS, | Timonin velkojain palvelijoita.
LUCIUS, | HORTENSIUS, | Kaksi Varron palvelijaa. Isidorin palvelija.
CUPIDO ja muita naamioita. Kolme muukalaista. Runoilija, maalari,
kauppias ja helmiseppä. Vanha ateenalainen. Paashi. Narri. PHRYNIA,
| Alcibiadeen rakastajattaria. TIMANDRA | Ylimyksiä, senaattoreja,
sotamiehiä, varkaita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja läheinen metsä.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Ateena. Sali Timonin talossa.
(Runoilija, maalari, helmiseppä, kauppias ynnä muita tulee eri
haaroilla.)
RUNOILIJA. Hyvää päivää!
MAALARI. Hauskaa, että voitte hyvin.
RUNOILIJA. En kaukaan nähnyt teitä. Mitä kuuluu?
MAALARI. Tapaansa menee.
RUNOILIJA. Niin, niin, tiettävästi. Mut jotain erikoista? Jotain

kummaa Ja ennen kuulumatonta? -- Mut, nähkääs! Rikkauden taika,
tenhos tänne loihti Nuo henget kaikki! Kauppiaan ma tunnen.
MAALARI. Molemmat tunnen; helmiseppä toinen.
KAUPPIAS. Oi, mikä kelpo herra!
HELMISEPPÄ. Niinpä kyllä.
KAUPPIAS. Mies verraton ja niinkuin harjoitettu Hyvyyden juoksuun
uupumattomaan: Hän voiton vie --
HELMISEPPÄ. Juveeli täss' on mulla.
KAUPPIAS. Oi, näyttäkäähän! Timonille varmaan?
HELMISEPPÄ. Jos maksamaan hän suostuu; vaan se seikka --
RUNOILIJA. "Kun palkasta me halpuutt' ylistämme, Niin tahraantuu
sen oivan runon loisto, Jonk' ylevyys on saapa."
KAUPPIAS (katsellen helmeä). Varsin soma!
HELMISEPPÄ. Ja kallis! Näettenkö tuota vettä?
MAALARI. Teit' innostuttaa varmaan joku teos, Jonk' omistatte hänen
armollensa.
RUNOILIJA. Niin, suustani kai pääsi jotain moista. Runous on kuin
pihka, joka tihkuu Tuoreesta puusta. Piistä ei saa tulta, Jos sit' ei iske;
meidän jalo liekki Itsestään syttyy ja, kuin virta, murtaa Kaikk' esteet
tieltään. -- Mitä teill' on tuossa?
MAALARI. Vain maalaus. -- Milloin tulee kirja ulos?
RUNOILIJA. Suorastaan tarjouksen kantapäillä. -- Ah, näyttäkäähän
tuota!
MAALARI. Kaunis taulu.

RUNOILIJA. Niin on; tuo tuoss' on vallan verratonta.
MAALARI. Jotenkin.
RUNOILIJA. Oivaa! Mikä sulon ilme Tuoss' asennossa! Mitä sielun
voimaa Tuo silmä säihkyy! Mikä mielihaave Huulilla noilla! Sanoin
ihan voisi Nuo mykät ruumiinliikkeet ilmituoda.
MAALARI. Niin, elämää on hiukan jäljitelty. Tuo ilme -- onko hyvä?
RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä
Elävämp' on kuin itse elämässä.
(Muutamia senaattoreja kulkee näyttämän poikki.)
MAALARI. Oh, sillä herralla on ystäviä!
RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! -- Miekkoiset!
MAALARI. Kah, vielä lisää!
RUNOILIJA. Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa! -- Kyhäyksessä tässä
kuvaan miestä, Jot' on tää mainen mailma täysin sylin Hyväillyt,
halaillut. Vapaata juontan' Ei yksityisyys häiri, se vaan kiitää Avaraa
vahamerta;[1] ilki-isku Ei pilkkuakaan suunnassani tahri, Jok' ylvää
kotkan lentoaan vaan lentää, Jälkeensä jättämättä jälkeä.
MAALARI. En ymmärrä.
RUNOILIJA. Avaimen teille annan. Niin, nähkääs, kaikki säädyt,
kaikki luonteet, -- Niin hyvin liukkaat, taipuisat, kuin myöskin Vakavat,
jäykät, -- palvelustaan tuovat Näin Timonille. Miehen suuri rikkaus,
Jalohon auliuteen yhtyneenä, Vetää ja häneen lemmen sitein kiintää
Sydämmet kaikenlaiset, peilirakkaast' Imartajasta Apemantukseen, Jok'
itsens' inhomista rakastaapi Ylitse kaiken; hänkin polveansa Hänelle
notkistaa ja tyyten palaa, Timonin nyökkäyksest' autuaana.
MAALARI. Näin heidän puhelevan keskenään.

RUNOILIJA. Kuvailen, ett' on onnettaren istuin Sorea, suuri kunnas;
kunnaan juurell' On kaikenlaista luonnetta ja kansaa, Mi tämän pallon
parmaill' ahertaapi, Tilaansa parantaakseen; niiden keskeen, Jotk' ylös
tuohon vallattareen katsoo, Timonin muotoisen ma miehen kuvaan, Jot'
onnettaren elfenluinen käsi Luoksensa viittaa; tämä äkkilempi Äkisti
kaikki kilpailijat muuttaa Orjiksi, käskyläiksi.
MAALARI. Niinkuin naulaan! Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne
Viittaillaan yhtä kansan joukosta, Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipee
Kumarapäin, -- tuo meidän taiteen alaan Ois aivan omiaan.
RUNOILIJA. Ei, kuulkaahan: Nuo kaikki -- äskeiset nuo kumppaninsa,
Moni ylempikin häntä -- jäljiss' oiti Hännystelevät, terveisillä käyvät,
Valavat korvaan pyhää kuiskutusta, Siunaavat jalustintakin, ja ilmaa
Imevät hänen suustaan.
MAALARI. Niin, ja sitten?
RUNOILIJA. Kun onnetar, tuo häälyvä ja löyhä, Pois työntää suosikin,
niin koko liuta, Jok' ylös vuoren huippuun käsin, polvin Jälestä junnas,
antaa miehen luistaa, Hänt' yksikään ei sortumukseen seuraa.
MAALARI. Tuo tavallista on. Voin esitellä Sen seitsemänkin
tapamaalausta, Jotk' onnettaren äkkipuuskat kuvaa Sanoja selvemmin.
Mut hyvä oisi, Jos Timon tietää sais, ett' ihmissilmä On ennen nähnyt
moisen kuperkeikan.
(Timon tulee seurueineen. Ventidiuksen palvelija on puheissa hänen
kanssaan.)
TIMON. Vangittu, niinkö?
PALVELIJA. Niin on, hyvä herra; Ja velkomus on viisi talenttia. Varat
on heikot, velkamiehet tiukat. Hän pyytää teiltä puoltokirjaa niille, Jotk'
ovat hänet vanginneet; on muuten Hukassa toivo.
TIMON. Jalo Ventidius! En ole niitä, jotka luotaan viskaa Hädässä
ystävänsä. Hänet tunnen, Hän