Timon Ateenalainen | Page 9

Herra! Hyv? herra!
(Timon tulee raivostuneena: Flaminius h?nen j?ljiss??n.)
TIMON. Haa! Tienk? multa ovenikin sulkee? Olinko vapaa? Taloniko mulle Nyt vihollisen kahle on tai tyrm?? Se huone, jossa juhlin, nytk? tarjoo, Kuin ihmisetkin, rautapoven mulle?
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Nyt, joutuun, Titus!
TITUS. Tass' oisi minun laskuni.
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ja minun.
HORTENSIUS. Ja minun my?s.
MOLEMMAT VARRON PALVELIJAT. Ja meid?n, hyv? herra.
PHILOTUS. Niin, kaikkein meid?n laskumme.
TIMON. No, niill? mua p??h?n laskekaa. Halaiskaa aina vy?t?r?it? my?ten!
LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ah, herra, --
TIMON. Rahaks syd?mmeni ly?k??!
TITUS. T?? viisikymment? on talenttia.
TIMON. Vereni laskekaa!
LUCULLUKSEN PALVELIJA. T?? viisituhat kruunua.
TIMON. Sen korvaa viisituhat pisaraa. -- No, ent? sinun? -- niin, ja sinun?
1 VARRON PALVELIJA. Hyv? herra, --
2 VARRON PALVELIJA. Hyv? herra, --
TIMON. Paloiksi minut repik?? ja viek??! Jumalat sitten teid?t ruhjokoot!
(Menee.)
HORTENSIUS. Totta toisen kerran, nyt saavat herramme viskata lakkinsa rahojensa per??n; n?it? velkoja sopii syyll? sanoa hurjiksi, kun velallinen on hullu mies.
(Menev?t.) (Timon ja Flavius tulevat.)
TIMON. Ne konnat salvanneet on hengen multa. Vai velkojia! -- Perkeleit?!
FLAVIUS. Oi. rakas herra, --
TIMON. Mit?, jos sen teen?
FLAVIUS. Hyv? herra, --
TIMON. Teen sen. -- Hovimestari!
FLAVIUS. T?ss' olen, herra.
TIMON. Niink? joutuisa? Taas kaikki yst?v?ni t?nne kutsu, Lucius, Lucullus ja Sempronius: kaikki; Ne konnat min? viel? kerran ruokin.
FLAVIUS. Puhutte, herra, aivan houreissanne: Ei ole, mill? halvan atrian Vois toimittaa.
TIMON. Siit' ?l? sin? huoli; Mene, kutsu koko konnalauma t?nne; Min? ja kokki kestit j?rjest?mme.
(Menev?t.)
Viides kohtaus.
Senaatin istuntosali. (Senaatti on koossa.)
1 SENAATTORI. Samaten min?; se on verivelkaa; On v?ltt?m?t?nt', ett? kuolee h?n; Vain rohkeammaks synnin tekee armo.
2 SENAATTORI. Niin kyll?, laki h?net murtakoon!
(Alcibiades tulee seurueineen.)
ALCIBIADES. Kunnia, rauha, armo senaatille!
1 SENAATTORI. Mit' asiata, p??llikk??
ALCIBIADES. Kumarrun n?yr?st' avujenne eteen, Sill' laupeus ja armo lain on avu, Ja julmuutt' yksin hirmuvalta k?ytt??. Raskaana kohtalo ja aika painaa Mun yst?v??ni, joka tulisuuttaan Lakihin kompastui, jok' uppokuilu On niille, mitk? suin p?in siihen sy?ksyy. T?t' ottamatta tapaturmaa lukuun, H?n avuiltansa lempe? on mies. Ei teossansa pelkuruuden tahraa -- Se kunnia jo rikoksenkin korjaa -- Vaan vihass' ylev?n?, uljain mielin, Kun kuolinhaavan n?ki maineessansa, H?n vihamiest??n meni vastahan, Ja tyynen? ja mielt??n malttavana Viimeiseen hillitsi h?n kiukkuaan, Niinkuin ois sanakiistass' ollut vaan.
1 SENAATTORI. Ajatte j?rjett?myytt' ihan jyrkk??, Kokien rumaa ty?t? kaunistella Te koukkuilette, niinkuin tahtoisitte Jalostaa tappoa ja uljuudeksi Julistaa tappelun, jok' uljuuden on ?p?r? vain ja kasvoi maailmaan, Kun lahkoja ja puolueita syntyi. Se tosi uljas on, mi tyynn? k?rsii Ihmisten pahimmatkin sadatukset, Ja jolle loukkaus on vain kuin vaate Tai verho, jonka ruumiilleen h?n heitt??; Mut solvaust' ei syd?mmeens? p??st? Tuhoa siell? tekem??n. Jos loukkaus pahaa on ja vaatii surmaa, Ken pahan vuoksi etsis hengen turmaa!
ALCIBIADES. Ma pyyd?n, --
1 SENAATTORI. Ei ilkirikosta voi pilviin nostaa; On uljahampi k?rsi? kuin kostaa.
ALCIBIADES. Suvaitkaa, arvo herrat, anteeks antaa, Jos soturina haastan. Miksi k?yv?t Nuo ihmish?lm?t taisteluun ja eiv?t H?pe?? k?rsi? Miksi eiv?t nuku Ja salli vihamiehen heilt? kaulaa Sovussa katkaista? Jos k?rsimys Niin uljast' on, niin miksi sotaa k?ymme? Siis nainen uljaamp' on, kun kotiin j??, Jos k?rsimys on suurta; aasi paremp' On sotamies kuin leijona, ja vanki Kahleissaan tuomaria viisaampi, Jos k?rsint?? on viisaus. Hyv?t herrat, Olette suuret, olkaa hyv?t kerta; V?lehen kylmyys s?ttii kuumaa verta. On tosin tappo synti hirmuinen, Mut h?t?tilass' armo sallii sen. On jumalatont' olla vihoissaan, Mut ken ei vihastuisi konsanaan? Mitatkaa t?m?n mukaan h?nen syyt??n.
2 SENAATTORI. Puhutte turhaan.
ALCIBIADES. Turhaan? Urosty?ns? Byzantissa ja Lacedaemonissa Jo riitt?is h?lle hengen p??stimeksi.
1 SENAATTORI. Mik' ajatuksenne?
ALCIBIADES. Niin, sanon, herrat, Ett' on h?n kauniin palveluksen tehnyt, Sodassa tappain monta vihollista. Kuink' urhokkaasti viime taistelussa Jo otteli ja tuhlas iskujaan!
2 SENAATTORI. Niin, tuhlata kyll' osaa; m?ss??j?ksi On luotukin; h?n siihen syntiin hukkuu, Ja uljuuden se h?lt? vangiks ottaa. Jos vihollist' ei muuta ois, niin t?m? Jo h?net voittais; raivoylti?ss? --, Se tietty on -- h?n tekee hurjan t?it? Ja nostaa riitaa. Irstaast' elamoi, Ja juomisensa vaaraks olla voi.
1 SENAATTORI. H?n kuolkoon!
ALCIBIADES. Kovaa! Miks' ei sotaan kuollut! Jos h?nen ty?ns' ei riit?, -- vaikka kyll? Ominkin k?sin, muiden auttamatta, Vois henkes' ostaa, -- lepytykseks annan Min?kin ty?ni; kaikki yhteen pankaa; Ja koska vakuus teille, arvo vanhat, Niin rakas on,[7] niin voittoni ma panttaan Ja kunniani h?nen kelpoudestaan. Jos h?nen ty?st??n laki hengen vaatii, Niin sodassa sen viek??n miekan ota; Jos laki tuima on, niin on my?s sota.
1 SENAATTORI. Lakia k?yt?mme; se kuolon m??r??: Siis vaiti, vihaamme jos v?ltt?? suotte. Se yst?v? tai veli olkohon, Ken toisen surmaa, surman oma on.
ALCIBIADES. Se t?ytymysk?? Ei, ei! Hyv?t herrat, Ma pyyd?n, mua tunnustelkaa.
2 SENAATTORI. Miten!
ALCIBIADES. Mieleenne minut johdattakaa.
3 SENAATTORI. Mit??
ALCIBIADES. Mun unehutti varmaan vanhuutenne, En muuten joutuis siihen h?pe??n, Ett' turha pyynt? multa kiellet??n. Se haavojani polttaa.
1 SENAATTORI. Uhmaattenko? Siis pari sanaa, joiss' on teho suuri: Ij?ksi maasta pois!
ALCIBIADES. Pois maasta min?? Pois tyhmyys maasta, pois, ja v??r? voitto, Jok' on vain h?pe?ksi senaatille.
1 SENAATTORI. Jos yli kahden p?iv?n t??ll? viivyt, Kovempaa tuta saat. Ja, ennenkuin Vihamme yltyy, paikalla h?n kuolkoon.[8]
(Senaattorit menev?t.)
ALCIBIADES. Niin vanhoiks el?k?? te, ett' on teiss? Vain pelk?t luut, ja kaikki teit? kammoo! Jo tulen raivoon! Min? k?vin sotaa, Nuo rahojaan kun laskivat ja niist?