Timon Ateenalainen | Page 7

tyhj? lipas, jonka herrani puolesta pyyt?isin teid?n armoanne t?ytt?m??n; h?n olisi kiireesti ja kipe?sti viidenkymmenen talentin tarpeessa, ja pyyt?isi teid?n armoanne h?nelle ne lainaamaan, t?ydesti luottaen pikaiseen apuunne.
LUCULLUS. Niin, niin, niin, niin; -- t?ydesti luottaen, niink? sanoo? Voi, sit? hyv?? herraa! Jalo ja kunnon mies h?n on, jos vain ei el?isi niin yl?llisesti. Tuon tuostakin olen h?nen luonaan p?iv?llisill? ollut ja sanonut sen h?nelle, ja tullut taas illalliselle, vain saadakseni h?nt? s??st?v?isyyteen, mutta h?n ei ole mit??n neuvoa totellut eik? onkeensa ottanut varoittavia k?yntej?ni. Joka ihmisell? on vikansa, ja jalomielisyys on h?nen vikansa: olen sen h?nelle sanonut, vaan en ole saanut h?nt? siit? luopumaan.
(Palvelija palaa, tuoden viini?.)
PALVELIJA. Teid?n armonne, t?ss? on viini.
LUCULLUS. Flaminius, olen aina sinua pit?nyt ?lykk??n? miehen?. Saas t?st?!
FLAMINIUS. Teid?n armonne, suvaitsette vain niin sanoa.
LUCULLUS. Olen aina huomannut, ett? sinulla on ter?v? ja sukkela p?? -- sanon, niinkuin asia on -- ett? ?ly?t j?rkisyit?, voit mukautua aikaan, jos aika mukaantuu sinuun; kaikki hyvi? ominaisuuksia. -- (Palvelijalle.) Mene tiehesi sin?! (Palvelija menee.) -- Tule l?hemm?ksi, kunnon Flaminius! Herrasi on antelias mies; mutta sin? olet j?rkev? ja tied?t varsin hyvin, vaikka tuletkin luokseni, ett? n?in? aikoina ei sovi rahalainoja antaa pelk?n yst?vyyden nojalla, ilman vakuutta varsinkaan. Tuossa kolme kolikkoa sinulle; ummista silm?si, poikaseni, ja sano, ettet n?hnyt minua. Hyv?sti!
FLAMINIUS. Mit?? Onko maailma niin muuttunut? Me el?v?iset el?mmek? viel?? Pois, musta halpuus, hempij?si luo!
(Viskaa rahat maahan.)
LUCULLUS. Ha, ha! Nyt n?en, ett? olet narri ja aivan omiasi herrallesi.
(Menee.)
FLAMINIUS. Ne nuokin rovot sua k?rvent?k??t! Sulattu kulta kadotukses olkoon, Sa yst?v?n vain paise, et h?n itse! Niin heikko, maidokasko yst?vyyden On syd?n, ett? kahdess' y?ss? myrtyy? Jumalat! Herrani nyt vihan tunnen! Tuon kunnon konnan vatsan viel? t?ytt?? Timonin ruoka; hy?dytt?? se voiko Ja ravita, kun myrkyks sy?j? muuttui? Oo! Tauti siit? h?lle koitukoon! Ne elinnesteet, jotka Timon maksoi, Ne kuolintaudiss' ?lk??t hoivaa suoko, Mut ?lk??t h?lle kuolemaakaan tuoko!
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Katu. (Lucius tulee, seurassaan kolme muukalaista.)
LUCIUS. Kuka? Jalo Timonko? H?n on eritt?in hyv? yst?v?ni ja kunnioitettava ylimys.
1 MUUKALAINEN. Mek??n emme h?nest? muuta tied?, vaikka emme h?nt? tunnekaan. Mutta voin teille sanoa yhden asian, jonka olen yleisen huhun kautta kuullut: Timonin onnelliset p?iv?t ovat olleet ja menneet, ja h?nen rikkautensa rupeaa kutistumaan.
LUCIUS. Joutavia! ?lk?? luulkokaan: h?nelt? ei koskaan raha puutu.
2 MUUKALAINEN. Uskokaa pois, herra: ?skett?in oli muuan h?nen palvelijoistaan herra Luculluksen luona ja pyysi lainaksi niin ja niin monta talenttia; h?n oikein k?rtt?m?ll? k?rtti ja osoitti mik? pakko h?nt? siihen vaati, ja sai kuitenkin kiellon.
LUCIUS. Mit??
2 MUUKALAINEN. Niinkuin sanoin: kiellon.
LUCIUS. Sep? outoa ja kummaa! Jumalten nimess?, tuota oikein h?pe?n! Kiellon tuolle kunnon miehelle! Se ei osoita suurta kunniantuntoa. Itse puolestani t?ytyy minun tunnustaa, ett? olen h?nelt? ottanut vastaan pieni? suosionosoituksia, niinkuin rahaa, hopeakatuja, jalokivi? ja muuta joutavaa, joka ei ole verrattavakaan tuon toisen saamisiin; kuitenkin, jos olisi h?n sivuuttanut h?net ja k??ntynyt minun puoleeni, en olisi ikip?ivin? noita talentteja h?nelt? kielt?nyt.
(Servilius tulee.)
SERVILIUS. Kah, mik? onni, tuossapa h?nen armonsa onkin! Olen hiki p??st? juossut h?nt? tavatakseni. -- (Luciukselle.) Armollinen herra, --
LUCIUS. Servilius! Hauska tavata. Hyv?sti! Tervehd? arvoisaa kunnon is?nt??si, minun oivallisinta yst?v??ni.
SERVILIUS. Teid?n armonne luvalla, minun herrani l?hetti, --
LUCIUS. Mit? h?n l?hetti? Olen tuolle herrallesi jo niin suuressa kiitoksen velassa; aina h?n vaan l?hett??. Kuinka voin h?nt? kiitt??k??n, sano se. Ja mit? h?n nyt taas l?hett???
SERVILIUS. H?n nyt vain l?hett?? pienen kiireellisen pyynn?n teid?n armollenne, ett? suvaitsisitte hetken tarpeeseen lainata h?nelle noin viisikymment? talentttia.
LUCIUS. Nyt h?nen armonsa vain laskee pilaa; Satoja, tuhansia h?lt' ei puutu.
SERVILIUS. Nyt toki h?lt? v?hempikin puuttuu; Jos ehdoton ei tarve h?ll? ois, En hetkink??n n?in kiusaamalla kiusais.
LUCIUS. Puhutko t?ytt? totta, Servilius?
SERVILIUS. Niin, t?ytt? totta, kautta sieluni!
LUCIUS. Min? senkin pahuksen otus, kun saatoin itseni rahasta tyhj?ksi n?in otolliseen aikaan, jolloin olisin voinut ilmet? kunnon miehen?! Mik? onneton sattumus, ett? juuri eilisp?iv?n? tulin ostaneeksi pient? joutavaa ja n?in menett?neeksi suuren osan kunniaani! Servilius, jumalien edess? vannon, ett? nyt en voi auttaa; senkin tyhm? otus, sanon viel?kin! Olin ihan aikeissa itse k??nty? Timonin puoleen, sen n?m? herrat t?ss? voivat todistaa; mutta nyt en soisi, en koko Ateenan aarteista, ett? olisin sen tehnyt. Monet monituiset terveiset hyv?lle armolliselle herrallesi! Toivon, ett? h?nen armonsa suvaitsee ajatella mit? parahinta minusta, vaikka en voikaan nyt kiitollisuuttani osottaa. -- Ja sano h?nelle minun puolestani, ett? katson mit? suurimmaksi onnettomuudekseni, etten voi tehd? mieliksi n?in kunnianarvoiselle ylimykselle. Servilius hyv?, tahdotko osoittaa minulle sen verran yst?vyytt?, ett? kerrot h?nelle minun omat sanani?
SERVILIUS. Kyll?, herra, sen teen.
LUCIUS. Hyv?n saat palkinnon, siit? pid?n huolta, Servilius. -- (Servilius menee.) Sanoitte totta: Timon kutistuu; Mies mennyt on, kun luotto kukistuu.
(Menee.)
1 MUUKALAINEN. Hostilius, huomasitko!
2 MUUKALAINEN. Liian hyvin.
1 MUUKALAINEN. Se maailman on henki: samaa maata On kaikki mairijat. Sit' yst?v?kses Sanoa voitko, joka samaan kuppiin Palaansa kastaa? Timon, tied?n m?, Miehelle tuolle oli niinkuin is?. Sen luottoa h?n tuki kukkarollaan, Taloutt' auttoi, palkollisten palkat Varoistaan maksoi; jos h?n joi, niin aina Timonin hopeihin h?n huulin koski; Ja sent??n -- mik? julmus ihminen, Kun kiitt?m?tt?myys sen otsall' asuu! -- Nyt h?lt?