Tieni varrella tapaamia 2 | Page 4

osoitettu, miten voi pienest? tilasta huolimatta saada mukavuutta syntym??n. Kaikki kalut olivat viheri?ksi maalatut, ikkunaverhot ja p?yt?liinat olivat kullan keltaiset.
Minette Donnerilla oli t?h?n aikaan muutenkin paljon tekemist? S?rn?isin kotien ja perheen?itien kanssa m.m. sen kautta, ett? h?n hoiti Unionin sinne perustamaa ?itien ompeluseuraa, oli aina mukana sen viikkokokouksissa ja j?rjesti sen j?senille aivan erinomaiset joulujuhlat, joissa oli paljon sek? henkist? ett? aineellista hyv??.
Suurenmoisin muisto minulla kuitenkin on Minette Donnerista routa-ajaltamme. Kun meid?n suruvuotemme 1899 alkoi ja kaikki mielet olivat kuohuksissa helmikuun manifestin johdosta, osoittautui h?n nimitt?in heti erinomaisen toimeliaaksi. H?n kirjoitti asiasta tuttavilleen ulkomaille, h?n piti neuvotteluja kodissaan m.m. sen suuren kokouksen, jolloin joukko Helsingin naisia kartan mukaan jakoi p??kaupungin ryhty?kseen sitten m??r?hetken? ker??m??n nimikirjoituksia tsaarille l?hetett?v?n adressin alle. H?n suunnitteli kaikenlaisia toimenpiteit?, joihin voisi ruveta ja oli aina valmis kuulemaan kaikkia niit?, jotka k?viv?t h?nen luonaan neuvottelemassa ja ehdotuksia tekem?ss?.
Ja samalla kannalla Minette Donner pysyi koko routa-ajan, eik? vet?ytynyt pois t?st? ty?st?, vaikka se k?vi yh? vaarallisemmaksi ja urkkijat monta kertaa ymp?r?iv?t h?nen kotiansa. Semmoiseen kysyt??n paljon rohkeutta, itsens? kielt?mist? ja uskoa oikeuden voimaan. Ja sellainen edellytt?? my?skin kyky? katsoa eletty? hetke? pitemm?lle ja ymm?rt??, mitk? arvot ovat pysyv?isi?, mitk? ohimenevi?. Oma mukavuus, oma menestys, jopa rakkaiden omaisten turvallisuuskin painavat silloin sellaisen ihmisen silmiss? paljon v?hemm?n kuin is?nmaan tulevaisuus ja sen oikeusj?rjest?n suojeleminen.
Ik?v? kyll? eiv?t kaikki n?hneet asiata silt? kannalta ja luopuivat senvuoksi koko ty?st? -- jopa katselivat sit? karsain silmin. Mutta Minette Donnerin koti pysyi koko routa-ajan t?rke?n? keskustana, jonne aina silloin t?ll?in muutamia kymmeni? passiivisen vastarinnan etuvartijajoukkoon kuuluvia naisia kokoontui neuvottelemaan miten saataisiin iskut meid?n kansallista ja valtiollista itsen?isyytt?mme vastaan v?ltetty?, tai edes hiukan lievennetty?, miten tiedot siit? vaarasta, joka uhkasi kutakin maamme asukasta, mutta josta sanomalehdiss? ei saanut hiiskua sanaakaan, saataisiin levi?m??n, miten kansamme kaikista uhkauksista ja houkutteluista huolimatta jaksaisi pysy? laillisuuden pohjalla.
Ja kun sitten suurlakko tuli ja lakasi pois -- ainakin ajaksi -- meit? vastaan viritetyt ansat, seurattiin taaskin juuri Donnerien kodissa tapahtumien kehityst? eritt?in valppaasti. Pist?ydyin sinne t?n? j?nnitt?v?n? lakkoviikkona, jolloin voi sanoa, ett? tavallinen arkiel?m? t?ineen ja toimineen oli tykk?n??n seisahtunut ja sen sijaan pidettiin joka p?iv? suuria kokouksia, jolloin tuhannet aivot suunnittelivat uutta aikaa suurine muutoksineen.
Sis??nastuessani kuulin Minette rouvan nuoremman pojan sanovan ?idilleen: ?Jos vain tahdot ?iti menn? ulos katsomaan lakottelevaa Helsinki?, niin kyll? min? tulen sinua saattamaan ja suojelemaan?. H?n joka n?in puhui, oli siin? 14--15 vuoden vanha, ja siksi h?nen ritarillinen ehdotuksensa tuntui varsin lystikk??lt?. Mutta muuten olin juuri min?kin tullut taloon saadakseni Minette rouvasta opastajan ja saattajan. Houkuttelin h?nt? n?et tulemaan mukaani kuuluisan englantilaisen toimittajan William Steadin luo, joka ennen lakon puhkeamista oli saapunut Helsinkiin ja sitten oli pakoitettu j??m??n t?nne useaksi p?iv?ksi kulkuneuvojen seisahduttua. Minette rouva oli jo aikaisemmin ollut h?nen seurassaan, eik? aluksi ollut ensink??n halukas tulemaan, mutta hyv?ntahtoinen kun oli, taipui h?n kuitenkin lopulta, ja niin me jouduimme Steadin luo. Oli pari asiaa, joista min? erityisesti tahdoin h?nt? kiitt?? ja toinen niist? oli tuo h?nen erinomainen kirjeens? Plehvelle, Suomen puolesta. Se oli sellainen tyylitaidon mestariteos, ett? ani harvoin n?kee kirjett?, joka yhtaikaa olisi niin tavattoman kohtelias ja niin ??rimm?isen pureva. Mit? Plehve siit? sanoi, ei arvattavasti koskaan ole tullut tunnetuksi, mutta meille se n?in? pimein? aikoina oli todellinen lohdutus. Mist?k? me sen saimme? Se oli painettuna noissa n.k. ?Vapaissa sanoissa?, joita silloin hyvin salavihkaa levitettiin ja luettiin.
T?st? salaisesta kirjallisuudesta puhuessa olkoon mainittu, ett? sit? s?ilytettiin suuret m??r?t Donnerien kodissa siit? huolimatta, ett? ven?l?iset viranomaiset ja heid?n k?tyrins? kulkivat ymp?ri kuin kiljuvat jalopeurat ja vaanivat sit? kaikkialla. Kun kerran kysyin miss? Minette Donner piti sen piilotettuna, vastasi h?n hyvin rauhallisesti, ett? h?nen palvelijansa pitiv?t siit? huolta. Itse h?n ei tiennyt mit? piilopaikkoja he sille kulloinkin keksiv?t. Vain n?m? sanat osoittavat, miten rajaton luottamus siell? vallitsi molemmin puolin, miten sellainen ajatus kuin ilmiantaminen siin? talossa oli tuntematon.
[Kuva: Minette Donner 1908]
Mutta niinp? olikin Minette Donner talousapulaistensa hyv? yst?v? ja auttaja. L?hinn? heit? ajatellen, perusti h?n Hyvink??lle n.k. Vilhelmiina kodin lepoa tarvitsevia ja sairaalasta p??sseit? palvelijattaria varten. Tunnetulla taidollaan h?n senkin kalusti ja antoi sen sitten t?ydess? kunnossa Naisasialiitto Unionin hoidettavaksi. V?syneet palvelijat, ty?l?is-?idit y.m. samassa asemassa olevat p??siv?t sinne lep??m??n niin halvalla maksulla kuin viisikymment? penni? p?iv?lt?. Monta monituista vuotta se palvelikin tarkoitustaan ja Minette Donner oli itse sen johtokunnan puheenjohtaja sek? huolehti personallisesti kodin asukkaista, joita talvella saattoi ottaa vastaan kymmenen ja kes?ll? useimpiakin.
Viimeisin? ahtaina vuosina on koti tosin ollut suljettuna ja yksityisille vuokrattuna, mutta miten l?mpim?sti Minette Donner siit? viimeiseen asti huolehti, osoittaa se, ett? h?n s??ti sen j?lleen kuntoonpanemiseksi ja yll?pit?miseksi 100,000 mk.
Hyvink??ll? ollessaan h?n my?skin avusti sik?l?ist? yhteiskoulua antamalla sille m.m. tontin, niinik??n h?n luovutti maata Hyvink??n kirkolle ja p??llep??tteeksi h?n perusti sinne komean urheilukent?n, jota sittemmin syntynyt Urheiluyhdistys nyt hoitaa. T?ll? kent?ll? Kolehmainenkin kerran kilpaili ja sai niin paljon yst?v?llisyytt? osakseen Minette rouvalta, ett? h?n voittonsa j?lkeen olympialaisten kilpailuissa Antverpeniss? heti s?hk?tti siit? t?lle ?idilliselle yst?v?lle, joka tyytyv?isen? sitten kertoi, ett? h?n oli saanut