Tieni varrella tapaamia 2 | Page 3

ajatukseni p??teht?v?st?ni ja sitten olin pari vuotta yht?mittaa puhunut ja lukenut saksaa ja sill? aikaa oli muutenkin puutteellinen ranskankielentaitoni vajonnut jonnekin niin syv?lle aivokoppaani, ett? tuntui aivan mahdottomalta saada se sielt? yht?kki? esille. Kielt?ytymiseni eiv?t kuitenkaan vaikuttaneet mit??n. Kehoittavia kirjeit? seurasi viel?kin kehoittavampi s?hk?sanoma, eik? lopulta ollut muuta neuvoksi kuin sulkea kurssikirjat ja ruveta lukemaan ranskaa, kyh?t? kokoon kongressissa pidett?v? esitelm? ja ryhty? muihinkin pieniin valmistuksiin. Onneksi oli p??si?isluvan aika, eik? tarvinnut laiminly?d? luentoja.
Kaikki t?m? vaikutti kuitenkin, etten ensink??n keve?ll? mielell? l?htenyt Parisia kohti, enk? liioin tuntenut mit??n iloa perille p??sty?ni. L?pi y?n olin matkustanut, lev?nnyt sitten joitakuita tunteja siin? pieness? hotellihuoneessa, jonka er?s tuttava oli minulle suositellut ja astuin senj?lkeen ihmisvilin?ss? kadulla.
Yht?kki? kuulin iloisen ??nen mainitsevan nimeni. Katsoin yl?s ja edess?ni seisoi Minette Donner puolisoineen.
?Voi, miten aika kuluu nopeasti?, huudahti h?n tervehditty?mme, ?olin juuri hiljattain l?sn? siin? Unionin kokouksessa, miss? liitto p??tti pyyt?? teit? itse??n edustamaan, ja nyt me jo tapaamme toisemme t??ll??. Kuultuaan, ettei minulla ollut mit??n erityist? ohjelmaa sin? p?iv?n?, ehdotti h?n, ett? tulisin heid?n kanssaan p?iv?llisille. Nyt sit? otettiin vaunut ja ruvettiin ajelemaan Parisin loppumattomia bulevardeja ja Minette Donner, joka oli ollut siell? kymmeni? kertoja ja tunsi sen miltei yht? hyvin kuin Helsingin, rupesi esitt?m??n minulle sen loistorakennuksia ja eri osia, liitt?en usein esittelyyns?: ?Katsokaa nyt kuinka iloiselta ja hymyilev?lt? kaikki t??ll? n?ytt??!?
P?iv?llist? sy?dess?mme oli sitten m. m. kysymys siit? esitelm?st?, joka minun oli pit?minen, ja min? kerroin, miten olin kymmenen p?iv?? aamusta iltaan lukenut ranskaa ja matkalla tullessani harjoittanut kongressissa sanottavani ulkoa, jotta voisin esitt?? sen aivan vapaasti, ilman paperia. Se huvitti h?nt? suuresti ja nyt h?n tahtoi kuulla, miten osasin sen lausua ja siin? seurasi kokonaiset pienet kokeet. ?Oikein hyvin?, sanoi h?n yst?v?llisesti rohkaisten.
Sin? p?iv?n?, jolloin minun oli esiintyminen, oli h?nkin l?sn? kongressissa ja iloitsi suuresti siit?, ett? my?skin meid?n pieni maamme sai olla mukana siell?, miss? maailman suuret ja tunnetut olivat koossa, ja ett? tiedot meid?n naistemme ty?st? ja voitoista otettiin siell? vastaan hyvin suosiollisesti. Samana iltana istuimme viel? yhdess? _Cafée de Régencessa_ toistaen p?iv?n tapahtumia ja kun siell? oli pari muutakin suomalaista, joiden kanssa aina olin tottunut puhumaan suomea, k??ntyi keskustelu yht?kki? suomenkieliseksi. Huomattuani, ettei Minette Donner senj?lkeen ottanut siihen osaa, pyysin anteeksi ja ehdotin, ett? me vaihtaisimme kielt?. ?Ei mitenk??n?, sanoi h?n, ?puhukaa te vain suomea, min? kuuntelen sit? mielell?ni ja ymm?rr?n kaikki, vaikken itse osaakaan sit? puhua?.
Seuraava muistoni Minette Donnerin suuresta avuliaisuudesta on vuodelta 1898. Olin kotimaahan palattuani ollut miltei pakoitettu rupeamaan naisasialehti ?Nutidin? toimittajaksi, jotta se ei olisi kuollut sen toimittajan matkustaessa Italiaan. Mutta se oli, kuten naisten lehdet yleens?, pieni ja v?h?p?t?isen n?k?inen. K??nnyin silloin Minette Donnerin puoleen ja kysyin, eik? h?n tahtoisi kutsua luokseen muutamia asiasta innostuneita ja vaikutusvaltaisia naisia, joille saisin esitt?? sellaisen aikakauslehden t?rkeyden ja kehoittaa heit? sit? rahallisesti kannattamaan, niin ett? se edes voisi ilmesty? hiukan laajennetussa muodossa. H?n oli heti valmis ja istuutui kirjoittamaan kutsukirjeit? parille kymmenelle henkil?lle, jotka sitten m??r?p?iv?n? olivat iltap?iv?teell? h?nen kauniissa kodissaan. Tulos neuvotteluistamme oli kaikin puolin tyydytt?v?. He takasivat lehdelle niin paljon varoja, ett? sen sivum??ri? saattoi tuntuvasti lis?t?, viel?p? panna toimeen palkintokirjoituksiakin, jotka aina vilkastuttavat toimintaa.
Juuri tuo nopeus, joustavuus ja toimeliaisuus oli niin miellytt?v? piirre Minette Donnerissa. H?n ei lyk?nnyt asiaa, jonka n?ki hyv?ksi ja kannattamisen arvoiseksi, kaukaiseen tulevaisuuteen, vaan k?vi siihen heti kiinni. Ja itsell??n h?nell? my?skin aina oli paljon aloitteita, jotka h?n tahtoi saada toteutettua. Ei h?n silloin laskenut aikaansa, ei vaivaansa, eik? menojaan. H?nell? oli esim. erityinen kalustamistaito, s. o. taito asettaa huonekalut niin, ett? ne muodostivat miellytt?v?n kokonaisuuden, ett? jokainen esine joutui juuri sille paikalle, mihin se parhaiten sopi. H?n tunnusti kerran, puhuessamme t?st?, ett? h?n aina tullessaan ihmisten luo, ajatuksissaan, muutteli hiukkasen heill? olevia kaluja ja niinik??n sommitteli niiden v?rit v?h?n toisenlaisiksi. Ja luonnollista onkin, ett? se, kell? on personallista makua, ei voi rauhallisesti katsella sit? personattomuutta ja kaikenlaisen rihkaman kasaamista, jota tapaa useimmissa kodeissa -- olivatpa ne sitten vaikka varakkaidenkin henkil?iden omistamat. Minette Donner tahtoi n?ytt??, ettei varat ja komeat kalut mitenk??n olleet p??tekij?n? kodikkuuden aikaansaamisessa, vaan kauneusaisti, johon yhtyi k?yt?nn?llisyys ja tarkoituksenmukaisuus, ja siksi h?n kerran j?rjesti S?rn?isiin n.k. mallihuoneen, jota ken tahansa oli tervetullut katsomaan ja josta sitten saattoi ottaa kaikenmoisia aiheita.
Toimin siihen aikaan Raittiusyhdistys Koiton naisosaston puheenjohtajana ja kun me sunnuntaiaamusin olimme k?velem?ss?, poikettiin t?h?n mallihuoneeseen ja katseltiin sit? sek? kokonaisuutena ett? tutkittiin kaikkia sen eri osia. Huonekalut olivat toisaalta niin yksinkertaiset, ett? kuka kirvesmies tahansa, puusep?st? puhumattakaan, kykeni sellaiset valmistamaan, ja toisaalta niin k?yt?nn?lliset, ett? joka kalu saattoi palvella paria, kolmea tarkoitusta. Hauskasta s?lesohvasta syntyi y?ksi vuode, p?yt? oli samalla s?ilytyspaikka, jonne p??si sen levy? hiukan siirt?m?ll?. Toinen p?yt? saatiin siten, ett? ikkunalautaan oli kiinnitetty levy, joka nostettiin yl?s kun tarvittiin p?yt?? ja sitten taas laskettiin alas, kun sit? jo oli k?ytetty. Vaatekaappi asetettiin niin, ett? vain sen toinen sivu oli kiinni sein?ss? ja siten syntyi sein?n ja kaapin v?liin erinomaisen mukava pesukomero j.n.e. Siin? oli oikein