Tienhaarassa | Page 2

hyv?ll? p??ll? sek? yst?v?llinen kaikille. Ruokia ja juomia ei suinkaan puuttunut, ja vaikka is? ei itse liikoja maistellut, piti h?n kuitenkin velvollisuutenaan vieraitaan siihen kehoittaa. Perheen keskuudessa h?n taasen oli liiankin harvapuheinen ja s??nn?llinen. Lapset pelk?siv?t h?nt? ja palvelijat nimittiv?t h?nt? aina keskin?isiss? puheissaan tyranniksi. ?iti esiintyi aina hiljaisena ja vaatimattomana sek? pidoissa ett? arkiel?m?ss?. Ei h?nt? paljon huomattukaan, sill? is?n valtikka ulottui kodin pimeimp??nkin soppeen. Lapset vain huolestuneina huomasivat, miten ?idin posket kalpenivat vuosi vuodelta.
Niin sit? sitten elettiin. Muistan er??n juhla-illan, joka samalla sattui olemaan minun nelj?stoista syntym?p?iv?. Oli tavallisuuden mukaan vieraita ja is? oli hyv?ll? tuulella. Muistaen minun merkkip?iv?ni piti h?n puheen ja pani viinipikarin k?teen. Kilistettiin ja onniteltiin minua perheen tulevaa tukea ja liikkeen jatkajaa. Olin kyll? ennenkin maistellut kodissa tarjotuita juomia, vaikkei n?in huomattavalla tavalla. Sin? iltana olin ensi kerran humalassa, ja seuraavana aamuna sain is?lt? selk?saunan.
Siit? l?hin alkoi toinen ??ni kellossa soida. En en?? saanut is?n n?hden tarttua viinipikariin, mutta sen sijaan tartuin siihen sit? useammin is?n n?kem?tt?. ?iti kyll? n?ki ja tiesi, mutta pel?ten is?n ankaruutta h?n salasi kaikki ja koetti hiljaisuudessa vaikuttaa her?tt?m?ll? minussa uskonnollisia tunteita. Se tavallaan ensin onnistuikin. -- Niin kului pari vuotta. Silloin is? matkusti kauppamatkoille ulkomaille. Kun h?n sielt? palasi, oli h?ness? tapahtunut muutos, sanoivat h?nen saaneen her?tyksen. Kotioloissa tuo her?tys ilmeni siin?, ett? vieraita k?vi harvemmin ja v?kijuomia tarjottiin v?hemm?n kuin ennen, mutta sen sijaan alettiin pit?? s??nn?llisi? aamu- ja iltasaarnoja. Rangaistuksen uhalla oli jokaisen perheenj?senen niiss? oltava l?sn?.
Her?tysaikaan kuului my?skin entist? s??nn?llisempi kotij?rjestys. Minuutilleen piti jokaisen olla ruokahuoneessa odottamassa is?? aterioimiseen m??r?ttyin? hetkin?. Ken ei ollut l?sn?, kun h?n tuli, j?i ilman ateriaa. Yhdeks?n j?lkeen illalla ei kukaan saanut luvatta talosta poistua ja samaan kellon ly?m??n piti jokaisen kyl?ss? olijan laittautua kotiin. Pel?ten t?m?n j?rjestyksen rikkomista, salpasi is? aina illalla poikansa huoneen oven ulkoap?in, unhottaen, ett? ikkunaakin saattoi h?t?tilassa ovena k?ytt??.
En tied? mit? t?m? her?tysaika toisiin vaikutti, mutta minusta ainakin tuli t?ysi pakana, ja hukkaan meniv?t ?iti paran hiljaiset neuvot. Raskaalta t?m? taisi h?nest? tuntua, sill? h?n joutui viimein vuoteen omaksi ja kuoli. Sen j?lkeen tuli koti entist? ahtaammaksi. Ainoana ilona oli en?? pikku sisko, mutta h?nkin oli niin hento ja heikko, ett? pelk?si h?nen joka tuulahduksella sammuvan.
Tuulos: Yst?v? parka, kuinka min? s??lin teit?.
Koski: Ehk? olisi minustakin tullut roistoa parempi, jos edes pikku sisko olisi saanut el??, mutta h?nkin j?tti minut. (Painaa k?det silmilleen.)
Tuulos: Ent? is?nne?
Koski: Min? karkasin kotoa ja is?ni kirosi minut. Mutta k?teeni painamansa viinapikari j?i siihen, ja sit? olen min? ammentanut vuodet pitk?t. -- Noin kolme vuotta karkaamiseni j?lkeen kuulin, ett? is?ni oli kuollut ja m??r?nnyt omaisuutensa armeliaisuuslaitoksiin. -- Pikku siskolle oli h?n m??r?nnyt el?kkeen, mutta sit? ei h?n kauan tarvinnut.
Tuulos: Kun ajattelen, mit? kaikkea te olette saanut kokea, niin tunnen syd?meni tuskasta kouristuvan. Mutta min? arvelen kuitenkin, ett? ei niin pime?t? y?t?, jossa ei joku valonkipuna olisi sinkoillut, eik? niin kurjaa ihmisel?m??, jota ei joku onnens?de olisi valaissut. Ettek? n?e sielunne silm?in edess? jotain sellaista valonhetke??
Koski: Olisi kai minullakin, jos vaan tohtisin niit? muistella.
Tuulos: Miksik? ette?
Koski: Tuntisin vain syvemmin kurjuuteni, ja t?ytyisi taas saada viinaa mist? hinnasta hyv?ns?.
Tuulos: Hennoisitteko todella upottaa viinan huumaukseen puhtaimmat, rakkaimmat muistonne? Silloin ette niille arvoa anna. Ei, muistelkaa, ajatelkaa niin usein kuin voitte rakkaitanne, ?iti?nne ja siskoanne, muistelkaa pienint?kin tapausta, mink? elitte heid?n kanssansa. Mik? teit? silloin l?mmitti, se l?mmitt?? viel?kin.
Koski: (Tuuloksen puhuessa on h?nen p??ns? painunut alas, mutta hetken kuluttua nostaa h?n sen yl?s ja l?mmin hohde n?kyy silmiss?.) -- -- On minulla viel? muisto ?idilt?. (Vet?? povestaan likaisen paperik??r?n, avaa sen ja ottaa esille pienen, kellahtaneen nen?liinan.) -- T?m? t?ss?, se on ainoa, mik? minulla on j?lell?, muut olen juonut.
Tuulos: Ja mit? t?m? kertoo?
Koski: Se voisi teille kertoa paljon, enempi kuin min? voinkaan. -- Olin tullut my?h??n y?ll? kotiin -- ikkunasta, niinkuin tavallisesti -- ja heitt?ytynyt vuoteelleni. Kuulin silloin oveani raotettavan ja ummistin silm?ni. ?iti tuli hiljaa luokseni ja luullen minun nukkuvan polvistui h?n vuoteeni ??reen. Syd?nt?ni kouristi ja tuntui, kuin en voisi hengitt??. Aioin heitt?yty? h?nen kaulaansa ja rukoilla h?nelt? anteeksi, mutta j?seneni olivat kuin kangistuneet. Silm?ni pysyiv?t ummessa, ja min? makasin ik??nkuin tiedotonna. Kun viimein sain silm?ni auki oli ?iti poissa. -- Vuoteeni vierest? l?ysin t?m?n kyynelist? m?rk?n?. Silloin vannoin, ettei ?itini koskaan en??n tarvitsisi minun t?hteni ?it?ns? valvoa. -- Olenko valani pit?nyt, sen voitte itse p??tt??. -- Nen?liinan olen kuitenkin s?ilytt?nyt uskollisesti, ja se on ainoa kappele, mik? minulla viel? on is?n kodista. --
Tuulos: Voitteko te luottaa minuun?
Koski: Te kohtelette minua niinkuin ihmist?, ettek? niinkuin roistoa ja kulkuria, ja senvuoksi luotan teihin.
Tuulos: Kiitos sanoistanne! Silloin my?s uskotte, kun sanon teille: min? olen vakuutettu, ett? ?itinne rukoukset eiv?t ole hukkaan menneet. -- Sanokaa, ettek? itse toivoisi niiden toteutuvan?
Koski: Olenhan sit? toivonut, mutta mink? sille voi, kun kerta on juomariksi ruvennut.
Tuulos: Te heit?tte viinan. Ette nauti pisaraakaan en??n tuota myrkkyjuomaa.
Koski: Te ette tunne viinan voimaa, ja senvuoksi on teid?n hyv? puhua. Jos tiet?isitte, kuinka monta