Tienhaarassa

Tienhaarassa, by Anonymous

The Project Gutenberg EBook of Tienhaarassa, by Anonymous This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Tienhaarassa
Author: Anonymous
Release Date: December 4, 2006 [EBook #20020]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENHAARASSA ***

Produced by Matti J?rvinen

Tienhaarassa
Ensimm?isen kerran julkaissut Raittiuden Yst?v?t 1908.

TIENHAARASSA.

Henkil?t:
Vilho Tuulos, pappi, 35-vuotias. Aaro Koski, entinen lukiolainen, 30-vuotias.
N?ytt?m?: huone Tuuloksen kodissa. Tuulos ja Koski tulevat sis??n. J?lkim?inen on kalpea ja synk?n n?k?inen, vaatteet kuluneet ja likaiset.
Tuulos: K?yk?? sis??n -- olkaa hyv?! T?ss? tuoli, istukaa, niin saamme v?h?n puhella ja samalla l?mmitt?? j?hmettyneit? j?seni?mme. Ulkona onkin niin ankara s??. (Riisuu p??llysvaatteensa Kosken yh? seisoessa.) -- Istukaa, istukaa!
Koski: (uhmailen) Miksik? min? istuisin?
Tuulos: Tied?n teid?n olevan v?syksiss?. Te tarvitsette lepoa.
Koski: Lepoahan juuri etsin. Miksi ette sit? suonut minulle!
Tuulos: Nuori mies, synnin ty?t eiv?t meille koskaan lepoa tuota, ei ajassa eik? ijankaikkisuudessa.
Koski: Mit? te minusta oikein tahdotte? Mik? profeetta te oikein olette? Ja miksi pit?? teid?n aina minun tielleni joutuman?
Tuulos: Mit?k? teist? tahdon? -- Ihmist?! Kuka min? olen? -- Yst?v?. Ja kuka minut tiellenne tuo? -- Jumala.
Koski: Luoja! ?lk?? minulle niit? sy?tt?k?.
Tuulos: Jumala on todistajani.
Koski: Senk? vuoksi pid?tte velvollisuutenanne puhua Jumalasta, ett? olette pappi? -- Tied?tk?, pappi, ett? minun Jumalani on jo aikoja sitten kuollut -- jos sit? koskaan on ollut olemassakaan -- ja uutta ei synny en??n, ei! Ja ihmisen? olen min? el?m?ni el?nyt aina juhlasalista loka viem?riin saakka, ja nyt on j?lell? ainoastaan haaska, jonka ?sken tahdoin mereen haudata, mutta jonka te onnettomuudekseni estitte.
Tuulos: En min?, vaan Jumala, joka aina on ollut ja joka aina tulee olemaan. -- Yst?v?, olen teid?t vain kolme kertaa el?m?ss?ni tavannut, mutta joka kerta on minulla ollut selv?n?, ett? te syd?menne syvyydess? viel? s?ilyt?tte Jumalan kuvan.
-- -- Muistatteko ensi kertaa? -- Kaksi p?ihtynytt? miest? kulki Kaarikatua pitkin. Sadatuksia ja rivoja sanoja tulvaili heid?n huuliltaan. Nuori tytt? riensi kadun poikki. Ennenkuin h?n oli ehtinyt v?ist?? p?ihtyneit?, oli jo toinen heist? iskenyt h?neen kyntens?. Parahdus ja tukahtunut avunhuuto kuului, jonka per?st? miehet alkoivat raastaa saalistaan l?heiseen solaan. N?in t?m?n tapahtuman et??mm?lt? ja riensin tytt? paran avuksi, mink? enn?tin. Mutta solalle p??sty?ni n?in h?mm?styksekseni molemmat miehet kesken??n kamppailemassa, ja toinen heist? huusi vapisevalle tyt?lle: ?pakene, tytt?, niin paljon kuin jalkasi enn?tt?v?t!? --.
Koski: (on kuunnellut k?det silmill?.) Min? en voinut muuta, sill? tyt?ll? oli sisareni silm?t ja sisareni -- nimi.
Tuulos: Elik? sisarenne silloin viel??
Koski: Ei, h?n oli jo aikoja sitten kuollut.
Tuulos: Toisen kerran tapasin teid?t Parviaisen myym?l?n edustalla. Olin juuri j?tt?nyt myym?l?n ja kulkenut hetkisen, kun huomasin kadottaneeni lompakkoni. Tapasin teid?t -- niinkuin jo sanoin -- myym?l?n edustalla ja kysyin, olitteko te sen l?yt?nyt. -- ?En?, kuului varma vastauksenne. ?Olen teid?t jo kerran ennen tavannut. Min? uskon teit??, vastasin min? ja aijoin poistua. Silloin n?in uudelleen sen, mik? jo ensi kertaa tavatessamme kiinnitti huomiotani teihin -- valon kipunan keskell? pimeytt? -- Te sanoitte: ??lk?? uskoko, t?ss? on lompakkonne. Antakaa minulle markka, en ole sy?nyt kahteen p?iv??n?. --
Koski: En voinut teid?n luottamustanne pett??.
Tuulos: Se oli Jumalan kuvan v?l?hdys sielussanne.
Koski: (itkee.) ?lk?? puhuko niin. Min? olen niin kurja -- kurja.
Tuulos: ?sken johdatti Jumala askeleeni meren rannalle. Siell? tapasin teid?t kolmannen kerran.
Koski: Se oli el?m?ni yhdennell?toista hetkell?.
Tuulos: Toivokaamme, ett? se oli el?m?nne ensim?isell? hetkell?, sill? tuon murtavan syvyyden, joka uhkasi teid?t niell?, olette v?ltt?nyt, ja sen partaalta on nyt nouseva uusi ihminen, joka ottaa ensim?iset vakavat askeleensa el?m?ss?.
Koski: Min? en voi, minulla ei ole voimia. --
Tuulos: Jumalan avulla te voitte.
Koski: Mutta min? en usko Jumalaan, min? en voi!
Tuulos: Usko onkin Jumalan armolahja, joka teillekin annetaan.
Koski: (katsoo pitk??n Tuulosta.) Te olette merkillinen ihminen Juuri niin puhui ?itinikin.
Tuulos: (Iloisesti h?mm?styen). Viel?k? h?nt? muistelette?
Koski: Joskus -- niinkuin kaukaista ??nt?.
Tuulos: Ent? is??nne?
Koski: (Naurahtaa.) H?nelt? minulla on kaksi muistoa, viinipikari ja henget?n Jumalani.
Tuulos: Mies parka!
Koski: Sanokaas muuta! -- Mutta p??see niill? edes helvettiin.
Tuulos: ?lk?? puhuko niin. Me olemme itse edesvastuunalaiset t?ist?mme.
Koski: Niinh?n sit? saarnataan. Mutta min? sanon teille, ett? on sit? syyt? sysiss?, jos on sepiss?kin.
Tuulos: Puhukaa minulle jotakin ?idist?nne.
Koski: H?nest? raukasta ei ole paljon puhumista. K?rsi ja kuoli, siin? kaikki. Ja sama on h?nen poikansa edess?.
Tuulos: Min? uskon, ett? te viel? tulette onnelliseksi mailmassa. Siit? joka ei kokonaan ole ihmisyytt??n menett?nyt, on aina toivoa. -- Tuottaisiko teille paljon tuskia, jos menneisyydest?nne minulle v?h?n kertoisitte? Minusta tuntuu kun n?kym?t?n side yhdist?isi meid?t.
Koski: (Katsoo Tuulosta ihmetellen.) Kuinka hyv? te olette, niin hyv?, ett? se t?llaisesta hunsvotista tuntuu uskomattomalta. -- Vaikka ette minusta saakaan sellaista, kuin toivotte, niin voinhan kuitenkin kertoa teille v?h?n el?m?st?ni, kun kerran viitsitte kuunnella. Selvi??h?n teille edes se, etten min? aina ole t?llainen renttu ollut.
Tuulos: Kertokaa!
Koski: No niin. Se on vaan palanen juomarin el?m??, ei muuta. --
Is?ni oli maaseutukaupungissa kauppiaana. Kotiamme pidettiin mallikelpoisena niinkuin is??nikin taattuna liikemiehen?. Vieraita k?vi meill? paljon. Silloin oli is? aina