Tienhaarassa | Page 3

ihmistä, ettekä niinkuin roistoa ja
kulkuria, ja senvuoksi luotan teihin.
Tuulos: Kiitos sanoistanne! Silloin myös uskotte, kun sanon teille: minä
olen vakuutettu, että äitinne rukoukset eivät ole hukkaan menneet. --
Sanokaa, ettekö itse toivoisi niiden toteutuvan?
Koski: Olenhan sitä toivonut, mutta minkä sille voi, kun kerta on
juomariksi ruvennut.
Tuulos: Te heitätte viinan. Ette nauti pisaraakaan enään tuota
myrkkyjuomaa.
Koski: Te ette tunne viinan voimaa, ja senvuoksi on teidän hyvä puhua.
Jos tietäisitte, kuinka monta kertaa olen päättänyt, etten ikinä enää
pulloon koske, mutta yhtä monta kertaa minä olen nuo päätökset
rikkonut niinkuin valanikin, josta äsken puhuin. -- Ja sitä paitsi en minä
voi enää elää ilman viinaa.
Tuulos: Te voitte. Monta on viinaan kuollut, mutta ei kukaan ole vielä
viinan puutteesta menehtynyt. -- Ettekö ole koskaan etsinyt apua
taisteluissanne?

Koski: Mistä?
Tuulos: Ylhäältä. Häneltä, joka kaikkien oikea isä on, yksin
juomarinkin.
Koski: Ei sitä sieltä ole saatavissa. Ei ylhäälle voi pyrkiä se, jota vaan
vetää alaspäin.
Tuulos: Löytyy keino, joka estää teitä vajoamasta.
Koski: Mikä se olisi?
Tuulos: Rukous.
Koski: Sitä en tunne.
Tuulos: Teidän täytyy se tuntea. Teidän täytyy rukoilla voimia
Jumalalta. Hän yksin auttaa teitä.
Koski: Ei sellaiset temput minua auta. Ne ovat lapsia varten.
Tuulos: Mies, jos teidän äitinne muisto on kallis, niin rukoilkaa
Jumalaa, joka oli hänenkin ainoana lohdutuksena. Rukoilkaa, rukoilkaa,
vaikka ette uskoisikaan, rukoilkaa siksi, kunnes uskon valo koittaa
sielussanne, ja se koittaa viimein, se on varma, niinkuin Jumalan
olemus on varma ja luja.
Koski: (Epäröiden.) Minustako, juomarista ja valapatosta tulisi vielä
ihminen? Minä olen niin kurja.
Tuulos: Ette kurjempi kuin tuhlaajapoika. Ja hänestä raamattu kertoo:
»Kun hän vielä kaukana oli isän huoneesta, näki hänen isänsä hänet,
juoksi häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä».
Koski: Ja antoi hänelle uuden puvun, sormuksen käteen ja uudet kengät.
Äitini kertoi tuon vertauksen minulle lapsena ollessani, ja minä pidin
niin paljon siitä.
Tuulos: Se on Vapahtajan oma ilmoitus meille syntisille. -- --

(Viereisessä huoneessa soi telefooni.) Odottakaa, minua kutsutaan
telefooniin. -- (Menee viereiseen huoneeseen ja puhuu telefooniin.) --
Halloh! -- 524 -- Kyllä se olen minä. Vai niin, vai niin, sepä ikävää! --
Oliko se Ratakatu 5? Kyllä tulen. -- Neljännes-tunnin kuluttua. --
Hyvästi! (kuuluu loppumerkki, tulee sisään) -- Minut kutsuttiin sairaan
luo. Mutta te jäätte tänne. Minun kotini on tästä lähin oleva teidänkin
kotinne siksi kunnes rehellisellä työllä voitte sellaisen itsellenne
hankkia. -- Älkää epäilkö jäädä tänne. Aluksi autatte minua. Minä
tarvitsen apua sekä yhdessä että toisessa työssä, ja te olette siihen juuri
sopiva. Minä asun täällä äitini kanssa, ja hän on oleva teidänkin äitinne,
olkaa varma siitä. -- --
(Puuhaa lähtöänsä ja puhuu samalla iloisesti.)
-- -- -- Kas niin, nyt olen valmis. Jumalan haltuun nyt, ystävä hyvä! --
Viereisessä huoneessani on vuode, jossa voitte levätä. Tai jos tahdotte
lukea, on siellä ja myöskin täällä kirjallisuutta. -- Pistäydyn äidin luona
ilmoittamassa, että minulla on vieras, joka tarvitsee kelpo aterian. Parin
tunnin kuluttua olen taasen luonanne. -- Terve näkemiin!
(Poistuu.)
Koski: (Itsekseen.) Tämä on kuin unta, josta ei tiedä olisiko paras
herätä, vaiko yhä vaan uneksia. -- (Katselee ympärilleen.) -- Täällä
tuntuu olo niin turvalliselta. Löytäneeköhän synti ollenkaan tähän
majaan tietänsä? -- (Suoristaa itseänsä.) -- Uusi puku, sormus käteen ja
uudet kengät -- vanhoilla ei enää astuta sitä polkua, mikä tästä
huoneesta johtaa. -- (Lyyhistyy.) -- Mutta jäsenet tuntuvat niin
kankeilta, lihakset niin veltoilta. Sinä olet jo lahoa puuta, Koski.
Lieneekö sinussa enää miestä pukeutua uuteen pukuun? Ja pysyykö se
sinun päälläsi, vai soluuko pois samaa tietä. -- -- Olet niin kauvan
loassa rypenyt, että se on ennättänyt kovettua ympärillesi. Pääsetkö
siitä, vai onko jo sielu imenyt itsensä täyteen sen saastaa? -- -- -- Mitä
sinä tuumit, Koski? Jäätkö tänne, vai -- -- -- -- -- -- -- Olet jo niin
tottunut huonoon ilmaan, että sitä kaipaat. -- (Nousee levotonna.) --
Kahden tunnin kuluessa ennättää jo pitkälle, -- -- ei hän sitten enää
löydä. -- -- -- Mutta kuinka sinä voit ainoan hyväntekijäsi pettää, Koski?
-- Pettääkö! -- -- -- -- -- En -- -- minä vain säästän hänet pettymykseltä

-- säästän, sen teen, säästän! -- -- -- -- -- (Etsii lakkiaan. Kiiruhtaa
ulkoovea kohti, avaa sen, mutta jää siihen seisomaan.) -- -- Hyvästi --
hyvästi kaikki! -- -- -- -- -- (Vie äkkiä kätensä povelleen.) Missä on
nenäliina? -- -- (Huomaa nenäliinan pöydällä ja palaa sitä ottamaan.) --
-- -- Sitä en jätä. -- -- Miten hän taas sanoikaan? (Hitaasti.) «Olen
vakuutettu, että äitinne rukoukset eivät ole -- -- hukkaan -- menneet«. --
-- -- -- -- -- -- Äiti -- äiti!
(Sortuu tuolille pöydän ääreen ja painaa itkien kasvonsa nenäliinaan.)
(Esirippu alas.)

End of the Project Gutenberg EBook of Tienhaarassa, by Anonymous
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
TIENHAARASSA ***
***** This file should be named 20020-8.txt or 20020-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/0/0/2/20020/
Produced by Matti