Tien ohesta tempomia | Page 2

puheensa.
"Teid?n k?dess?nne, pojat", huusi h?n, "on nyt is?nmaan onni ja maine! Kansamme kunnian kilpi kiilt?? silloin vasta t?ydess? loistossaan, kun se tuhatkertaisesti on huuhdottu ja pesty vihollisen verell?!"
Sotilaiden silm?t hehkuivat ja posket punottivat. He olivat valmiit siin? silm?nr?p?yksess? surmaamaan vaikka kenen.
Mutta kenraali hiljensi ??nt??n ja sanoi, ett? he kumminkaan eiv?t saa unohtaa viimeist? velvollisuuttaan. joka oli avun anominen ylh??lt?.
Heti sen j?lkeen komea kenraali ratsasti syrj??n, ja min? n?in kuinka kunnia-arvoisa piispa, kiilt?v? kultaristi rinnassa, astui rintaman eteen. Kaikki lankesivat polvilleen, ja piispa rukoili korkealla ??nell? voittoa t?lle joukolle ja surmaa viholliselle. H?n vakuutti, ett? Kaikkivaltias itse ylh??ll? katselee, kuinka he t?ytt?v?t velvollisuutensa hallitsijaansa ja is?nmaata kohtaan.
Musiikki soitti sitten virren, johon kaikki yhtyiv?t, ja lopuksi viel? kajahutettiin kansallishymni. Liikutettuina ja innostuneina alkoivat ryhdikk??t joukot reippaan musiikin kaikuessa marssia pois hakemaan vihollista ja voittamaan tai kuolemaan.
Mefisto nyk?si minua k?sivarresta ja kysyi:
"Emmek? nyt l?hde katsomaan vastapuolueen joukkojen l?ht??? Minusta t?m? todellakin on niin jalostavaa ja innostavaa, ett? voisimme n?hd? saman n?yt?ksen viel? kerran uudistuvan. Paitsi sit? vastapuolueella on aivan toisenlainen ja viel? parempi musiikki, vaikka muu komento onkin jokseenkin sama. L?hdet??nk??"
"Ei. Sain tuosta jo kyll?kseni", vastasin kylm?sti.
"Hm -- hiukan blaseerattu -- kuten nykyajan ihmiset ovat. No, katsellaan sitten seurauksia. Onhan niill?kin vieh?tyksens?. -- Heid?n hartaat rukouksensa kuullaan" -- Mefisto koetti n?ytt?? hurskaalta ja puhui samalla ??nell? kuin ?skeinen piispa. -- "Vihollinen saa surmansa -- kummankin puolueen vihollinen. Satoja ja tuhansia j?? tappelutantereelle is?nmaan maineen ja kunnian t?hden."
Mefisto pudisteli punaista vaippaansa, ja min? n?in edess?ni verisen kent?n t?ynn? silvottuja ruumiita, ja kuolevien tuskanhuudot t?yttiv?t ilman. K??nnyin kauhulla pois, mutta Mefisto lohdutti minua sanoen:
"Murheella ja kauhulla ei sovi heit? surra. Heille pystytet??n muistopatsaita ja heist? kirjoitetaan innostavia runoja, sill? is?nmaan kunniahan vaati heid?n verens?."
Mefisto poisti kamalan n?yn potkaisemalla kerran kaviollaan maahan, ja me seisoimme taas tyhj?ll? kent?ll?.
"Milloinka maailma edistyy, Mefisto?" kysyin.
"Hm -- sanoppas muuta", virkkoi Mefisto huoahtaen, "paljon, paljon on viel? tekemist?. Se on se systeemin puute, joka on edistyksen esteen?. Kun on j?rjestyst?, musiikkia, puheita y. m. s., niin kaikki k?y kuin voideltuna, kuten ?sken n?it. Mutta miss? ei ole systeemi?, siell? ei ole edistyst?. Se se oli minunkin erehdykseni, se systeemin laiminly?minen".
Mefisto huokasi syv??n ja n?ytti huolestuneelta, enk? min? oikein ymm?rt?nyt, mit? h?n tarkoitti.
"Jos olisin alusta alkaen johtanut kaikki tarkkaan systeemiin, olisi minun nyt helpompi olla," sanoi h?n, "mutta nyt kertyy huolia p??ni p??lle, niin ett? hiukseni k?yv?t harmaiksi. Ei se riit? ollenkaan, ett? ihmiset uskovat tappamisen oikeuteen. Sekin perustus alkaa peloittavasti huojua. Mutta jos uhraisin sodan, ehk? silloin helpommin voisin toteuttaa toisen unelmani. Ja se olisi varmaan mielest?si edistys, suuri edistys!"
"En ymm?rr? sinua, Mefisto," sanoin.
"L?hdepp?s katsomaan, niin ymm?rr?t," virkkoi Mefisto.
H?n pudisteli taas punaista vaippaansa, ja ?skeinen tyhj? kentt? t?yttyi uudelleen v?ell?.
Hyvin harjoitettu joukko marssi esiin. Ei se n?ytt?nyt oikein sotajoukoltakaan, pikemmin voimistelujoukolta. Kaikki olivat puetut sinisiin, ruumista my?ten k?ypiin pukuihin, ja jokaisella oli vaatemytty kainalossa. Yht'?kki? kuului johtajan ??ni, joka komensi: "Pu--keu--tu--kaa!" Salaman nopeudella kukin veti esiin vaatemyttyns?, eik? viipynyt viitt? minuuttiakaan, ennenkuin joukko oli aivan toisen n?k?inen kuin ?sken. Siin? oli silkkiin puettuja naisia, ryysyisi? kerj?l?isi?, silinterihattuisia herroja, palvelijoita -- kaikki sekaisin, vierekk?in, mutta kumminkin suorissa riveiss?, hyv?ss? j?rjestyksess? ja tarkkaan totellen komentosanoja. Kaikilla oli tavattoman hyvin hoidetut kapeat k?det ja nopeaan liikkuvat sormet.
Taas kuului komentajan ??ni: "Taskuvarkaat asentoon!" Ja suorissa riveiss? marssi joukko kent?n oikealle laidalle.
Heid?n j?lkeens? seurasi toinen joukko. Siin? oli j?ttil?isen kokoisia miehi? tummissa puvuissa. K?dess? heill? oli rautatangot ja vy?ll? riippui hohtimia, tiirikoita ja avaimia. Komentajan ??ni kuului taas: "Murtovarkaat asentoon!" Ja joukko asettui kent?n vasemmalle puolelle.
Nyt ratsasti t?misten esiin loistava joukko komeilla korskuvilla ratsuilla. Miehill? oli mustat naamarit silmill?, heiluvat vihre?t h?yhentupsut leve?lierisiss? hatuissa ja suopungit k?sivarrella. Komentajan ??ni kajahti j?lleen: "Maantierosvot asentoon!" Ja komea joukko ohjasi uljaat ratsunsa keskelle kentt??.
Joukkojen keskelle oli kohotettu korkea puhujalava, ja sen luokse ratsasti maantierosvojen loistavaan univormuun puettu upseeri. Notkeasti h?n hyp?hti ratsultaan, jota yksi taskuvarkaista j?i pitelem??n, ja nousi sitten puhujalavalle.
"Is?nmaan ylpeys, jalot varkaat!" niin kuulin h?nen alkavan. "Ilolla tervehdin teit? t?ll? samalla kent?ll?, jolla ennen muinoin noina julmina raakalaisuuden aikoina esi-is?imme sotajoukot kokoontuivat. Me tuskin voimme ymm?rt??k??n, ett? on ollut sellainenkin aika, jolloin ihmiset pitiv?t oikeutenaan surmata toisiaan, ja jolloin valtio yll?piti suunnattomia sotajoukkoja, joita varta vasten opetettiin ja kasvatettiin murhaajiksi. Onneksi ne ajat ovat olleet ja menneet. Siihen aikaan olivat ihmiset liian ahdasmielisi? t?ysin k?sitt??kseen ja tunnustaakseen varkauden ylev?? ammattia. Tosin ovat nimet semmoiset kuin Rinaldo Rinaldini, Robin Hood y. m. loistavina t?htin? tuossa pimeyden y?ss?, ja tapahtumat sellaiset kuin Panamayhti?n toiminta ynn? useat muut samanlaatuiset seikat todistuksena siit?, ett? silloinkin eli suuria sieluja, jotka ymm?rsiv?t varkauden ylev?n aatteen. L?ytyi silloinkin henkil?it?, hallitsijoista kerj?l?isiin asti, jotka innolla harjoittivat varkauden ammattia, mutta usein, oi kovin usein saivat he, ellei heid?n yhteiskunnallinen asemansa ollut kyllin korkea suojelemaan heit?, kolkoissa vankilakomeroissa marttyyrein? maksaa uljuutensa".
Min? kuulin kuinka puhujan ??ni v?risi liikutuksesta ja n?in kuinka kauniit naiset nostivat nen?liinat silmilleen. Mefisto huokasi osanottavasti selk?ni takana.
Puhuja siirtyi sitten selitt?m??n varkauden etuja tieteelliselt? kannalta