Tien ohesta tempomia

Tien ohesta tempomia, by Aino Malmberg

The Project Gutenberg EBook of Tien ohesta tempomia, by Aino Malmberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tien ohesta tempomia
Author: Aino Malmberg
Release Date: April 21, 2005 [EBook #15676]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIEN OHESTA TEMPOMIA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

Tien ohesta tempomia
Aino Malmberg
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1901

SIS?LLYS:
Siv. Jumalan kuva.....................1 Meri.............................11 Edistyst?........................17 Etev? nainen.....................35 Kuinka h?nest? tuli kirjailija...49 Tunnelmia........................69 Naurettava juttu.................85 T?ydellinen......................103 Pikku-veli.......................117 El?m?n leikki....................137

JUMALAN KUVA

MERI
Kuka laskee mereni laajuuden, kuka k?sitt?? sen pohjattomat syvyydet, kuka aavistaa mit? aarteita se syliss??n s?ilyttelee?
Paljon piilee mereni povessa, piilee pahaa, piilee parhainta.
Jos mereni syntysanat mulle selvi?isi, jos sen syvyyksien salaisuudet mulle mainittaisi, hyv?n silloin ilmoille nostaisin, painaisin pahan pohjamutaan. Hopealle silloin hohteleisivat ulappojen aallot, kullalle kuumottaisivat mereni mainingit.
Moitit mertani kylm?ksi, valitat viluisiksi siint?vi? selki?.
Ei ole kylm? mun mahtava mereni, vaan viile? se on ja puhdas. Pois haihtuu polttava hehku sen aaltojen hyv?ilyss? ja puhdistuu mainen mustuus.
Ei ole konsaan kylm? mun mahtava mereni, se on l?mpim?in virtojen meri.
Kun sen virtojen vetrehet vedet hellien hyv?ilev?t rantamaita, silloin kukkaset elpyv?t eloon ja nurmen nukka vihannoi. Ei polta poroksi, ei tuota tuhoa mun mereni lauhkea l?mp?, se vain sulattaa j??n ja haihduttaa hyisen hallan. Eloa ja voimaa se henkii, karuille kallioillekin se kukkia kasvattaa.
Luulet joskus tyyneksi merta, tyyneksi kuin kuollut. Voi ihmislapsi, lyhytn?k?inen ihmislapsi, joka et jaksa pintaakaan oppia, viel? v?hemmin syvyyksiin syventy?!
Etk? k?sit? mereni mahtia, sen elonvoimien valtavuutta, jotka panevat virrat v?sym?tt? vy?rym??n ja pakoittavat pinnan hiljaa huokuen heilumaan, vaikka vaahtop??t hyrskyt olisivatkin lepoon laskeutuneet? Kuollut vain voi liikkumatta lev?t?, mutta mereni uhkuu eloa, eik? v?sy sen voima konsanaan.
Kavalaksi kuulin mertani mainittavan, viekkaaksi sanottavan voimakasta. Liian mahtava on mereni ollakseen kavala, liian voimakas ollakseen viekas.
Mutta el? leiki sen kanssa, el? yllyt? voimakasta vihaan, sill? vaarallinen on mereni viha. Monta on karia meress?, paljon on kallioita aaltojen alla. Varo purttasi, varo henke?si! El? koske mereni salakareihin, joita se ei tahdo ihmisten ilmoille paljastaa! Pirstaleiksi purtesi pusertuu, henkesi heit?t mereni syleilyss?.
Mutta ellet pelk?? purttasi, etk? el?m??si s??li, jos uskallat ne uhrata mereni salaisuuksia selvitell?ksesi, silloin pue purtesi purjeisiin, l?hde uurtamaan ulapoita!
Lemmell? meri lempesi palkitsee, jos kaikkesi sille kannat, jos onnesi sille uskot. Eik? koskaan luovu meri omastaan, jonka syd?men se kerran on sitonut.
Oi mereni, mereni, maireheni, kuinka aina sinua kaipaan, sin? yksin?isen yst?v?, sin? lemmett?m?n lohduttaja! En l?yd? lepoa lehdoissa, ei katoa metsiss? mieleni kaiho. Sin? mereni, sin? vapaa, viile? mereni, sin? yksin voit tyynnytt?? tuskat, laulaa lepoon maiset murheet. Yksin?isyyden ydinsalaisuutta sin? mulle opetat, siit? neuvot onnea etsim??n.

EDISTYST?
N?in unta. Laaja kentt? oli edess?ni ja voimakkaan musiikin soidessa marssi esiin loistava sotajoukko. Siin? oli jalkav?ke?, siin? oli ratsuv?ke?, siin? oli tykkiv?ke? ja jos jotakin. Loppumaton ihmisjoukko oli kokoontunut kent?n ymp?rille, ja naisilla oli kyyneleet silmiss?.
Min? ymm?rsin, ett? sotilaat olivat l?hd?ss? sotaan, ja heid?n omaisensa olivat tulleet sanomaan viimeiset j??hyv?isens? heille.
Komea kenraali ratsasti rivien ohi, jotka hurrasivat innoissaan. N?in kuinka h?n seisahtui joukkojen eteen ja alkoi puhua. Kuulin h?nen sanovan:
"Is?nmaan jalot pojat! Te olette nyt l?hd?ss? t?ytt?m??n suurinta, pyhint? velvollisuuttanne, saattamaan surmaa is?nmaan vihollisille -- --"
Samassa kajahti kirkas ??ni v?kijoukosta:
"Ei sinun pid? tappaman!"
Min? n?in kuinka ihmiset rupesivat liikahtelemaan levottomasti, mutta kenraalin silm?t s?ihkyiv?t ja h?nen ??nens? oli kuin ukkosen jyrin?:
"Vaiti kaikki mielett?m?t intoilijat!"
??net?n hiljaisuus seurasi, ja kenraali jatkoi kiihke?sti:
"Vai semmoista tahdotaan uskotella is?nmaan jaloimmille pojille! Tuo k?sky on olemassa ja se koskee murhaa, mutta tietysti ei sotaa. Sota on itse Jumalan asettama, ja maailman suurimmat henget, kirjailijat ja taiteilijat, ovat sit? teoksissaan ylist?neet. Kansat pystytt?v?t kilvan muistopatsaita sotasankareilleen. Eik? siin? ole kyllin todistusta sodan pyhyydest?? Niin, pojat, tuollainen k?sky 'ei sinun pid? tappaman' on olemassa muita varten, mutta teille min? annan paljoa suuremman ja t?rke?mm?n k?skyn, ja se on: 'Surmatkaa vihollisianne!' Jos sen k?skyn t?yt?tte, on is?nmaa teille sankarin nimen antava ja vihre?ll? voitonseppeleell? teit? tervehtiv?!"
??ret?n hurraa-huuto seurasi kenraalin sanoja, ja min? kuulin kuinka joku takanani hiljakseen nauraa hytk?hteli. K??nnyin ymp?ri ja n?in, ett? se oli yst?v?ni Mefisto, joka ihastuneena hieroi k?si??n. H?n tarttui yst?v?llisesti k?sivarteeni ja huudahti innoissaan:
"Eik?s se ole mainiota! niin innostuttavaa, mielt? ylent?v??! Kuunnellaanpa jatkoa."
Kenraali puhui taas:
"Jokainen j?rkev? ihminen k?sitt?? sen p?iv?nselv?n asian, ett? eri aloilla on eri vaatimukset, eri k?skyt, eri mittakaavat. Kyll? tied?n ett? ?sk?inen intoilija on valmis teille huutamaan my?skin: 'ei sinun pid? valehteleman', ja siin? h?n on oikeassa, mik?li koskee omia p??llik?it?nne. Se joka p??llik?illeen valehtelee, on kuoleman ansainnut, mutta muistakaa my?skin, mit? teille sanon t?ll? juhlallisella eron hetkell?: Jos voitte valheella, vaikkapa valalla vahvistetulla, vihollisen harhaan houkutella, niin se on luettava teille suuremmaksi ansioksi kuin kirkkain totuus."
Taas r?j?hti hurraa-huuto ilmoille, ja Mefisto takanani huusi liikutettuna: "El?k??n!"
Yh? enemm?n ja enemm?n innostui kenraali, ja yh? useammin keskeyttiv?t joukkojen riemuhuudot h?nen