Tien ohesta tempomia | Page 8

Aino Malmberg
rupesi sisäinen Heikki Soini inhoamaan vielä enemmän
ulkonaista Heikki Soinia ja sai tuon tuostakin sellaisia toivottomuuden
puuskia, että sydän oli murtua tuskasta.
Voihan sitä mies tulla hulluksi vähemmästäkin, ja Heikki jo epäili
olevansakin. Lääkärit määräsivät arsenikkia ja rautaa ja käskivät hänet
kesäksi Hankoon kylpemään.
Kylpymatka ja arsenikki ja rautako lienevät vaikuttaneet, vai mikä
siihen mahtoi olla syynä, mutta totta on, että syksymmällä Heikki alkoi
tyyntyä. Sisäinen ja ulkonainen Heikki Soini olivat nähtävästi tehneet
kompromissin.
Lapsellistahan se oli tuo tuommoinen tuumaileminen ja tunnelmille
antautuminen. Aika miehen täytyi voida vapautua sairaasta
tunteellisuudesta. Menköön maailma menojaan! Kylläpähän aika
selvittää asiat!
Heikki päätti ruveta tutkimaan lakitiedettä ja ottamaan osaa
kunnalliseen elämään. Hän pyrki jäseneksi "Suomalaiseen Klubiin",
koetti saada silmiensä surumielisen uneksivan ilmeen muuttumaan

valppaaksi ja vakavaksi ja pääsi kamreeriksi vankkaan pankkiin.
Kaikkien luonnonlakien mukaan sisäisen Heikki Soinin olisi nyt pitänyt
nukahtaa yhä sikeämpään ja sikeämpään uneen, kunnes herra kamreeri
Soinista olisi kehittynyt täysin mallikelpoinen yhteiskunnan pylväs,
joka vakavasti ja varmasti olisi kohonnut ylöspäin yhteiskunnallisella
asema-asteikolla.
Ja niin olisi luultavasti käynytkin, ellei kohtalo olisi antanut Heikille
Alma rouvaa puolisoksi.
Jos Alma rouvalla olisi ollut hiukkaisenkaan sellaisia tarpeettomia
koruominaisuuksia kuin esim. hienotuntoisuutta ja ymmärtämiskykyä,
olisi hän luultavasti jättänyt Heikin rauhassa kehittymään oman
luontonsa mukaan, koettaen ymmärtää niin paljon kuin taisi ja antaa
anteeksi sen mitä ei käsittänyt, mutta noista yllämainituista
ominaisuuksista ei Alma rouvalla, Luojan kiitos, ollut aavistustakaan.
Hän ei siis jättänyt Heikkiä rauhaan, vaan otti hellänä aviopuolisona
osaa kaikkiin pienimpiinkin yksityisseikkoihin, jotka vain koskivat
Heikkiä. Toisin sanoen, hän esti Heikkiä nukkumasta.
Kun Heikki oli nääntyä alakuloisuuteensa, piti Alma rouva
velvollisuutenaan olla joka hetki hänen läheisyydessään esittäen
milloin kylmiä kääreitä, milloin kiniiniä tuskan lievittämiseksi, sillä
Alma rouva oli vakuutettu, että Heikissä oli influensa. Ja Heikki ei edes
osannut olla kiitollinen, vaikka hänellä kyllä olisi ollut syytä siihen.
Kun. on kotona tuollainen Alma rouva, niin mies muistaa joka hetki
olevansa köysissä, ja se tunne on erinomaisen terveellinen, sillä se pitää
valveilla.
Kaikkeen tosin tottuu tässä maailmassa, mutta kohtalo on säätänyt niin
viisaasti, että muutamiin seikkoihin tottuminen vaatii kokonaisen
ihmisiän. Kun esimerkiksi vaimo ei koskaan käsitä ainoatakaan
miehensä ajatusta, tai käsittää ne vallan väärin ja sitten miehensä
kuullen kertoo niitä vieraille omina ajatuksinaan, ymmärtämättä
ollenkaan, mistä oikeastaan on kysymys, niin tuohon on miehen hyvin

vaikea tottua.
Tapahtui esim. kerran että Heikki lukiessaan Björnsonia innostui ja
rupesi puhumaan Alma rouvalle siitä. Kenellepä hän muillekaan olisi
sydäntään avannut, ja joskus sitä tulee sellaisia hetkiä, että täytyy
puhua. "Se on totta, niin surkean totta", huudahti hän, "että pelko,
alituinen pelko on juurtunut kaikkeen. Ja elämä muuttuu silloin
jonkunmoiseksi portailla elämiseksi, eikä enää omissa suojissa. Sinne
ei uskalleta päästää ketään. -- Me emme uskalla elää omaa elämäämme.
Kuinka oikeassa Björnson on!" Miten lienevätkään nuo sanat niin niin
syvästi vaikuttaneet Alma rouvaan, mutta varma on, että hän
seuraavana päivänä, kun oli Heikin syntymäpäivä, ja suuri joukko
ystäviä oli tullut onnittelemaan, rupesi puhumaan Helsingin
vuokraoloista ja virkkoi:
"Se on niin totta mitä minä eilen sanoin Heikille, kun luimme
Björnsonia, että kyllä se on oikein mitä Björnson sanoo siitä, että kohta
täytyy ruveta portailla elämään, kun ei enää uskalla ajatellakaan
huoneiden vuokraamista. Niitä ei suorastaan uskalla enää ajatellakaan
niitä vuokria".
Heikki punastui ja näytti onnettomalta, mutta Alma rouva kertoi
tyynesti kuinka hän ja Heikki molemmat ihailevat Björnsonia, ja mitä
nerokkaita ajatuksia sanottu runoilija tuon tuostakin tuo esiin.
Tuommoisia kohtauksia sattui alituiseen, mutta Heikki ei ottanut niihin
tottuakseen.
Paitsi sitä oli hänen myöskin perin vaikea tottua sellaiseen kehnouteen,
joka ei milloinkaan voinut kohoutua jokapäiväisyyttä ylemmäksi.
Heikki oli hyvin konstikas olento.
Eikä hän edes ymmärtänyt sitä, että kaikki nuo ovat erinomaisen
hyödyllisiä seikkoja, joita kohtalo kaikkiviisaudessaan käyttää
välikappaleinaan pitääkseen uneliaita ihmislapsia valveilla. Se se juuri
Heikinkin piti hereillä, se kotihelvetti.
Heikki itse koetti vakavasti saada rauhaa ja päästä nukahtamaan. Siinä

tarkoituksessa hän jo yritteli hiukan juomaankin, jos siitä olisi apua.
Mutta siinä hänellä oli luonto vastassa. Esteetillinen tunne oli hänessä,
kuten monessa muussa kulttuuri-ihmisessä kehittynyt niin paljon, että
juominen tuntui hänestä ilettävältä. Se ei koskaan voinut kehittyä
hänessä intohimoksi eikä mitenkään auttanut häntä nukkumaan.
Heikki vaipui yhä enemmän ja enemmän synkkämielisyyteen, ja
uskollisena vaimona koetti Alma rouva pienillä neulanpistoilla pitää
hänen sisällistä olentoaan kuohuksissa. Ja se onnistui.
Ihme kyllä ei sekään Heikkiä tyynnyttänyt, että hän taas tapasi Anna
Kallion, joka oli muuttunut niin omituisen hiljaiseksi ja rauhalliseksi.
Päinvastoin Heikki kävi vielä entistä rauhattomammaksi. Hänestä
tuntui aivan kuin hänen olisi pitänyt selittää jotain Anna Kalliolle.
Mutta mitä se oli, jota hänen piti selittää, sitä hän ei ymmärtänyt. Mutta
oli vain niin paljon mustaa ja synkkää, jota hänen piti selittää sekä
itselleen että Anna Kalliolle ja sitten muille myös.
Alma rouva kohenteli kuohua ja vihdoin sen täytyi päästä puhkeamaan
ilmoille.
Heikki turvautui kynään ja paperiin, koska hänellä ei ollut ketään
muutakaan, jolle hän olisi voinut sydäntään purkaa. Ja se huojensi
merkillisen paljon hänen mieltään.
Ensin hän oli ruvennut kirjoittamaan huojentaakseen omaa mieltään,
mutta sitten hänestä tuntui siltä kuin hänen pitäisi huojentaa muittenkin
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 24
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.