Teuvo Pakkala

洊
Teuvo Pakkala

The Project Gutenberg EBook of Teuvo Pakkala, by Juhani Siljo This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Teuvo Pakkala Kirjailijakuva
Author: Juhani Siljo
Release Date: September 29, 2005 [EBook #16774]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEUVO PAKKALA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

TEUVO PAKKALA
KIRJAILIJAKUVA
Tehnyt J. Siljo
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1917.

I
Realistisen taidesuunnan p??voittoja on aistien herkent?minen. Miss? n?hd??n ja kuullaan oikein, siin? my?s tunnetaan oikein. Ja siin? my?s tavataan ainoa kauneus.
Mutta syntyyk? n?in taidetta m??r?tyn suunnan laskuun? Tuskin. Suurimmat realistit eiv?t ole olleet realismin ohjelman-suorittajia. Heid?n tunteensa ei ole antautunut millek??n '-ismille', ei edes sille, joka heid?t ehk? on rohkaissut omaan vapauteensa.
Aistiherkkyys on johtanut Teuvo Pakkalankin h?nen taiteellisiin voittoihinsa. Ja h?n on n?ht?v?sti ollut kyllin onnellinen, ollakseen tarvitsematta mit??n vapautusta ulkoap?in: h?n on syntynyt n?kem??n, kuulemaan ja tuntemaan todellisesti. H?nen yhdistelev? el?m?ntuntonsa on sit?paitsi usein antanut havaintokyvyn h?nelle uutena lahjana, sin?, jota sanotaan intuitsioksi, runoilijan?kemykseksi, ja joka k?ytellen todellisuuden kuvia vain vertauskuvina sis?isten ajatussarjojen palveluksessa voittaa 'turpeeseen sidotun' realismin.
Pakkala l?hti kuitenkin siit?, mist? useimmat muutkin kertojamme: laatukuvan?kemyksest?. H?n liittyy v?litt?m?sti niihin virtauksiin, jotka Kiven el?m?nty?t? jatkaen alkoivat edelleen valloittaa maaseutua kirjallisuudellemme. Vaikka h?nen erikoisteht?v?ns? olikin se, ett? h?n joutui ensim?isen? taiteellisesti merkitsem??n tuota valloitusta esitt?v?lle kartalle suomalaisen kaupunkiyhteiskunnan, niin h?n ei silti suinkaan edusta kaupunkilaisuutta nykyaikaisessa mieless?. P?invastoin: h?n on tuonut kirjallisuuteemme niin sanoakseni kaupungin maalaishengen. H?nen kaupunkiepiikallaan on pohjansa siin? aikakaudessa, jolloin kaupunkikin kuului luonnon piiriin, jolloin sekin saattoi synnytt?? aisteiltaan terveen ja luonnostaan hyv?n ihmisen.
Pakkalalla on juuret sek? kaupungissa[1] ett? maalla. T?m?n voisi tajuta h?nen kuvauksistaan, vaikkei tiet?isik??n, ett? jotkut h?nen esi-isist??n (m. m. isois?n isois?, kirjallisuutemme historiassa tunnettu rovasti Johan Frosterus) ovat el?neet Kainuunmaassa ja ett? Pakkala itsekin on siell? jo koulupoikana viett?nyt kesi??n. Siten on selitett?v? h?nen kotiseututunteensa, joka on yht? varma ja el?v? kuin kenenk??n 80-luvun kirjailijan, sek? h?nen kieli-ilonsa, jonka tulvehtiva runsaus todistaa heti h?net tuon nuorekkaan, suomalaisrakkaan ajan lapseksi. H?n tunsi hermoissaan ilmavirtojen kulun, joka oli samansuuntainen kuin h?nen oman luonteensa pyrint?, -- senverran ja sill?tavoin Pakkala on ep?ilem?tt? saanut 'vaikutteita' ajastaan alunpit?en --, ja h?n ojensi kaupungin (vaikkei kaupunkilaisuuden) edustajana k?tens? toisille, maaseudun kasvattamille kirjailija-yksil?ille.
[1] H?n on syntynyt Oulussa v. 1862.
Mutta t?m? aika ei ollut vain kotiseututunteen aikaa -- se tunnehan oli her?nnyt jo pari vuosikymment? ajemmin, Kiven mukana --, vaan my?s nousevan yhteiskunnallisen tunteen, joka el?? Pakkalassa yht? l?mpim?n? ja tietoisena, vaikka hiljaisempana, kuin Minna Canthissa. Silt? puolen h?n eroaa edelt?j?st??n Oulun kuvaajana, ensim?isest? huomattavasta suomalaisesta naiskirjailijasta Saara Wacklinista, joka etup??ss? kertoilee historiallisia muistelmia ja kaskuja porvarillisesta el?m?st? ja jonka tunne yhteiskunnan pienel?ji? kohtaan ilmenee vain ihannoimisena tai s??lin?. Pakkalan aihepiiri on rajoitetumpi: varsinainen kaupunki -- porvarien el?m?, sen riettaus ja sen runous -- h??m?itt?? vain kohtalokkaana taustana, jota vastaan laitakaupunki kuvastuu n?yryytettyn? ja syvint? inhimillist? my?t?tuntoa her?tt?v?n? pienine el?m?nmuotoineen.
T?m? kaksijakoisuus, jonka realismi toi yhteiskunnan kuvaukseen, ei Pakkalalla kuitenkaan ole teoreettisen jyrkk?. Milloin h?n tekee partioretki? kaupungin 'syd?meen', n?kee h?n siell? kuonan alla kultaakin, oikeamielisyytt? ja kuntoa. Ja h?n keksii my?s 'vaaralaisissaan' inhimilliset taipumukset ilkeyteen ja itsekyll?isyyteen.
Siten ajan todellisuustajuinen henki vakautti h?netkin omalle alalleen, uskolliseksi omalle kodilleen ja sen tarpeille, lahjomatta h?nt? silti pois tasapuolisuudesta propagandan-tekij?ksi aatteilleen; ja se kehoitti h?nt?kin sepitt?m??n laatukuvataidetta omasta kokemuspiirist??n, est?m?tt? h?nt? silti kohoamasta psykoloogiseen, useinpa suorastaan vertauskuvalliseen runouteen.

II
Pakkalan teokset ovat melkein j?rjest??n kuin muistelmia varhaisemmalta i?lt?, ja hyvin uskoo h?nen sanaansa, ett? ne on kirjoitettu omiksi iloiksi. Niiss? on muistelon hiljainen ilo.
Kuvaava onkin h?nen esikoisensa nimi: *Lapsuuteni muistoja* (v. 1885). Siit?, samoinkuin seuraavasta, *Oulua soutamassa* (v. 1886), -- tuli kirja vastoin tekij?ns? aivoitusta[1]. Kirjallisuudellemme onnellinen salliman oikku, sill? ties mik? olisi muuten perinyt 'Vaaran', 'Elsan', Lapsien' aihevarat.
[1] Kts. kuvallinen kuukauslehti Otava helmik. 1912, Pakkalan kirjoitus: 'Miten min? aloin.'
Uusi kirjallinen suunta ei siihen saakka viel? ollut n?ytt?nyt oikeata sisuaan. Se el?m?nhaluinen huumori, joka antaa yleiss?vyn Minna Canthin ja Juhani Ahon alkutuotannolle, voitti kaikkien syd?met eik? luultavasti kenenk??n mielest? ennustanut levotonta tulevaisuutta. Oltiin yleens? s?yse?n kansanvaltaisia. Kun Kivi oli rohkeasti -- suorastaanpa henkens? uhalla -- aukonut avarat n?k?linjat keskelle arkitodellisuutta, niin nuoret realistit voivat nyt aivan turvallisina tuoda esiin n?kemyksens? ja kokemuksensa; he saivat kuvailla kansaa niin kaunistelematta ja takitilaan kuin halusivat. Ja se olikin heid?n mielihalunsa. Kaikki mik? oli kotoista, suomalaista, s. o. kansan omaa, se oli rakasta; ja t?m? rakkaus todistettiin kirjallisilla teoilla, joista parhaat el?v?t viel?kin kauneimpina muistoina tuolta sopusointuiselta ajalta. -- Suomalaista sivistyneist?? ei ollut, tai mit? v?h?n, orasta oli, niin siin? ei ollut kuvaamista; se oli yleinen huomio. Yhteiskunnallinen kriitillisyys oli vasta patoutunut, ehtim?tt? viel? purkautua ilmi.
Pakkalakaan ei l?htenyt etsim??n toisenlaisia uria eik? my?s ottanut soittaakseen palokelloa -- nyt paremmin kuin vastakaan. H?nen esikoisteoksensa ovat ilmeisesti syntyneet yht? tarkoituksettomasti, yht? v?h?n tilauksesta tai nimenomaisista kirjallisista 'vaikutteista' kuin