Tehtaan tytöt | Page 6

halvempi kuin
kaupungeissa. Ikkuna avataan aamulla niin, että makuuvaatteet voi
tuulettaa yön jälkeen, keskipäivällä, jotta ruuanhaju menee ulos, sekä
illalla juuri ennen maatapanoa, koska uni sitten on terveellisempää ja
rauhallisempaa.
*Ruumiinliikunto* on hyvin tärkeätä niille, joitten työ on

yksitoikkoista. Kulkiessasi tehtaaseen ja sieltä kotiin, et saa kylliksi
liikuntoa, jollei matka ole kovin pitkä, vaan pitää sinun sitä paitsi vielä
kävellä ulko-ilmassa..."
"Ne kävelevät sulhasensa kanssa", huusi Tiina innokkaasti.
"Ole hiljaa, tyttö!" virkkoi Miina hämillään kaikkien muiden
sydämellisesti nauraessa.
"No niin", sanoi papinrouva hyväntahtoisesti, "voivathan he kävellä
sulhasensa kanssa, jos heillä kerran on sulhanen. Luulisi, ettei se, joka
on seisonut koko päivän, enää jaksa kävellä, mutta kyllä sitä jaksaa,
kun ensin on istunut ja levännyt vähän aikaa tahi loikonut pitkänään.
*Vähän voimistelua* tarvittaisiin joka päivä, mutta sen pitää tapahtua
ulkona tai hyvin tuuletetussa huoneessa.
*Puhtaus on ylen tärkeä seikka.* Ei ole tarpeeksi, että kerran viikossa
menee saunaan. Sen, joka tekee työtä tomuisessa tehtaassa tai
työhuoneessa, pitää joka ilta pestä kasvonsa, kaulansa, kätensä,
käsivartensa, kainalonsa ja jalkansa lämpimällä vedellä ja saippualla.
Virkistävää ja terveellistä on joka aamu äkkiä pyyhkäistä koko
ruumiinsa semmoiseen veteen kastetulla käsiliinalla, joka on ollut yön
tavallisessa huoneen lämpimässä. On luonnollista, että usein täytyy
vaihtaa alusvaatteita, mutta senkin voi tehdä, jos hankkii itselleen vain
yksinkertaisia, mutta lujia ja hyviä liinavaatteita. Reipas tyttö pesee
vikkelästi paidan ja sukkaparin, varsinkin jos asuu aivan kosken
partaalla."
"Sitten on vielä yksi seikka", jatkoi papinrouva vakavasti. "Nuori tyttö
tahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten
jaksa tehdä työtä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.
*Mutta täytyy valita huvituksensa samoinkuin ystävänsäkin.* Ei pidä
ruveta ystäväksi huonon, epäsiveellisen tytön, eikä kevytmielisen,
viinaan menevän miehen kanssa. Sitten ei myöskään pidä käydä
huonoissa tansseissa, ei käyttää väkeviä juomia, ei laulaa rumia lauluja,
ei lukea huonoja kirjoja, eikä ottaa osaa raakoihin huvituksiin. Hyvä
tyttö valitsee ystävikseen sellaisia henkilöitä, jotka vaikuttavat häneen
niin, että hänestä tulee *hyvä*, *iloinen* ja *tyytyväinen* ihminen.
Hän valitsee semmoisia huveja, jotka *jalostuttavat häntä* ja
*vaikuttavat siten, että hän aamuisin tuntee itsensä virkistyneeksi ja
valmiiksi hyvällä mielin ja uusin voimin taas alkamaan työtänsä*.
On olemassa tuhansia nuoria tyttöjä, jotka ovat yksin maailmalla ilman

suojaa ja ilman hyvää perustusta. Heillä ei koskaan ole ollut hyvää
kotia, heillä ei ole ollut isää eikä äitiä, jotka olisivat opettaneet ja
neuvoneet heitä. Ei kukaan pidä huolta heistä, ei kukaan ohjaa heitä, ei
kukaan varoita heitä. Siksi ei ole ihmeellistä, että niin monet nuoret
tytöt tulevat sairaiksi, lankeevat syntiin tahi perustavat onnettomia,
köyhiä koteja ja kuolevat suruun ja kurjuuteen.
Sinä, Miina, olet kahdeksannentoista ikävuoteesi asti saanut kasvaa
hyvässä kodissa, jossa olet oppinut rukoilemaan ja tekemään työtä.
Sinun pitää nyt olla hyvänä esimerkkinä tuolla tehtaassa. Sinun ja
Nivalan Leenan pitää tehdä kotinne puhtaaksi ja terveelliseksi, teidän
pitää laittaa itsellenne säännöllinen pieni talous. Ja sitten kun
huomaatte, että kaikki käy hyvin, niin pitää sinun puhua muutamien
muiden ymmärtäväisen tyttöjen kanssa ja näyttää heille teidän kotinne
ja ruuanlaittonne ja kehoittaa heitä seuraamaan teidän esimerkkiänne.
Siten saatte ehkä monen muuttamaan elämänsä ja saavuttamaan jälleen
terveytensä.
Lauletaan nyt virsi ja sitten minun täytyy mennä kotiin."
* * * * *
Ensimäiset päivät, jolloin Miina taas teki työtä tehtaassa, tuntuivat
pitkiltä ja ikäviltä ja, kun hän iltaisin istui pienessä kamarissaan Leenan
kanssa, itki hän ja ajatteli kaipauksella kotia, vanhempia ja siskoja.
Mutta sitten hän muisti papinrouvan sanat ja rupesi kertomaan Leenalle
heinälaatikosta, raittiista ilmasta ja muista hyödyllisistä asioista.
Ensiksi tytöt hankkivat tulikiven uuniinsa. He lainasivat leipurin
vaimolta, läkkilaatikon, sitten he kiehauttivat maitoa ja mannaryyniä
pienessä padassa, voitelivat läkkilaatikon pohjan voilla, kaasivat
puuron siihen, asettivat sen uuniin kuumalle tiilikivelle ja sulkivat pellit.
Kun he tulivat päivälliseksi kotiin, oli puuro valmis. Hyvällä halulla he
söivät sen ja olivat sekä ravitut että tyytyväiset. Kun he saivat
heinälaatikon, ei Leena tahtonut uskoa, että keittäminen siinä onnistuisi.
He laittoivat siinä puuroa ensi kerran eräänä sunnuntaina. Sillä aikaa
kun he olivat kirkossa, kypsyi puuro, ja Leenan suureksi ihmeeksi oli
se todellakin valmista. Kolme heidän tuttavataan tyttöä oli seurannut
heitä kirkosta leipurin taloon ja he saivat myöskin maistaa puuroa.
Kulovalkean tavoin levisi koko tehtaaseen tieto siitä, että Tervolan
Miina keitti puuroa heinälaatikossa. Leipurin vaimo oli ensimäinen,
joka laitatti itselleen heinälaatikon. Hänellä oli monta pientä lasta, hän

auttoi miestään leipomisessa, sitä paitsi hänellä oli kaksi lehmää, porsas
ja perunamaa, ja hän oli aina kiinni työssä. Heinälaatikosta oli hänelle
suunnaton apu, sillä nyt ei hänen enää tarvinnut seistä velliä
hämmentämässä.
Kun heinälaatikolla oli niin hyvä menestys, rupesi Miina vähitellen
kertomaan toisille myöskin raittiista ilmasta, ruumiinliikunnosta,
puhtaudesta ja järkevistä, hyvistä huveista. Tosin tapahtui usein, että
molemmille tytöille naurettiin, monet olivat tietysti liian laiskat
laittaakseen ruokaa, ja monet tahtoivat mieluummin koreita vaatteita
kuin kelvollista ravintoa, mutta suuri joukko nuoria tyttöjä sai halun
koettaa ja he seurasivat monessa asiassa Miinan ja Leenan esimerkkiä.
Viisitoista tyttöä oli myöskin muodostanut pienen yhdistyksen. He
kokoontuivat lauantai-iltaisin ja päättivät lukea ääneen hyviä kirjoja.
He lukivat Terveydenhoitolehteä, Koti ja Yhteiskuntaa, raittiuskirjasia
ja hyviä kertomuskirjoja. Kaikki nämät