Tehtaan tytöt | Page 5

ja
leipää", selitti pikku Tiina.
"Ei sitä ehdi keittää ruokaa itselleen, kun on vaan tunnin päivällisaika",
sanoi Miina. "Ostetaan vähän vehnäleipää ja keitetään pannu kahvia. Se
käy niin nopeasti."
"Hänellä on vaan neljätoista tuntia joutoaikaa", sanoi Antti
naureskellen, "mitäpä hän ehtisi keittää ja paistaa."
"Isä on niin paha, kun aina vatkuttaa tuota neljäntoista tuntia", sanoi
Miina itku kurkussa, "täytyyhän sitä nukkua ja levätäkin."
"Älä ole pahoillasi, Miina, leikkiähän se isä vain laskee", sanoi äiti
sovitellen. "Kyllähän sinä tiedät, että meidän täällä Tervolassa täytyy
tehdä työtä paljon enemmän kuin kymmenen tuntia. Siksihän sinä juuri
läksitkin pois kotoa."
"Mutta täällä kotona ei tarvitse *seisoa* koko päivää."
"Ei, sinä sait istua kangaspuissa ja rukin ääressä", sanoi äiti naurahtaen.
Nyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlapäivä, sai pikku Tiinakin
kupillisen sitä sekä suuren viipaleen vehnäleipää.
Kun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet, otti hän esiin heinälaatikkonsa
ja rupesi lieden ääressä valmistelemaan mannaryynipuuroa
päivälliseksi.
"Kuuleppas, Miina", sanoi Antti, "keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin
Liisa tekee." Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä
pohjasta.
"Niin, sehän käy erinomaisesti", virkahti äiti ihastuksissaan.
Miina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat
leikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja
vakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen
laatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.
"Isä osui oikeaan", sanoi rouva. "Vähällä vaivalla ja huolella voit
hankkia itsellesi hyvää ja terveellistä ruokaa sillä palkalla, mikä sinulla
on. Mutta vaivaa siitä on, eivätkä rahat silloin riitä ylellisiin

koristuksiin. Minä näin Helsingissä tyttöjä, joita asui kuusi yhdessä
pienessä huoneessa, he söivät silliä ja leipää ja joivat kahvia päälle,
voidakseen sunnuntaisin käydä hienoissa vaatteissa ja hatuissa sekä
huvitella itseään sirkuksessa, tansseissa ja teatterissa. Mutta semmoiset
tytöt menettävät pian terveytensä, ja jos he menevät naimisiin, niin
heistä tulee heikkoja ja kivulloisia vaimoja ja heidän lapsensa ovat
sairaalloisia tai kuolevat ensimäisellä ikävuodellaan. Jos tahdot koettaa
syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin saat nähdä, että
pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä ilolla ja innolla sekä
tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon tehtaan, jossa teet työtä.
Mutta missä sinä asut?"
"Minä asun leipuri Koskelinilla Nivalan Leenan kanssa."
"Hyvä. Leipuri ja hänen vaimonsa ovat hyvää ja kunnollista väkeä ja
Nivalan Leena on kelpo tyttö. On hauskaa kuulla, että olet joutunut
hyvään seuraan."
"Olisiko rouva niin hyvä ja neuvoisi, mitä minun pitää tehdä", sanoi
Miina ujosti. "Kyllä Nivalan Leena suostuu siihen, että me laitamme
ruokaa."
"Mielelläni tahdon sen tehdä", sanoi papinrouva ystävällisesti.
"*Puhutaan nyt ensin ruuasta.*
*Kahvia* sinun ei pidä juoda enempää, kuin kerta tai kahdesti päivässä.
Seulomattomista jauhoista leivottu *ruis-* ja *hiivaleipä* on
ravitsevampaa kuin seulotuista jauhoista laitettu leipä.
*Vehnäleipää* voit syödä kahvia juodessasi.
*Maito* ja maitoruoka on terveellistä.
*Lihaa*, tuoretta, suolattua tai savustettua, voit kyllä joskus hankkia
itsellesi.
*Silli* ja *suolattu silakka* antaa ruokahalua, kun on kauan tehnyt
työtä sisällä.
*Perunoita* olet tottunut syömään jo lapsuudesta asti. Niistä voit laittaa
perunapuuroa, muhennusta, voit keittää ne kokonaisina tahi paistaa
tuhassa.
Isä laittaa sinulle vähän pienemmän, mutta muuten samanlaisen
heinälaatikon kuin täällä kotonakin on. Sitä paitsi täytyy sinun hankkia
tulikivi, jonka panet kamarisi uuniin. Kun talvella lämmität uunia, tulee
tulikivi tulikuumaksi. Silloin panet läkkilaatikkoon perunakeittoa tahi
manna- tai tattaripuuroa, jonka sitä ennen olet kiehauttanut, suljet pellit

ja menet työhösi. Kun tulet kotiin, on ruoka valmista, sillä tulikivi
pysyy lämpimänä monta tuntia.
Jos tahdot keittää heinälaatikossa, niin keität ensin veden tai maidon ja
ryynit kamarisi uunissa tahi, jos leipurinväki sallii, niin keität heidän
hellallaan. Kun puuro tai velli kiivaasti kiehuu, pistät padan
heinälaatikkoon. Mutta padan päälle täytyy panna tiukasti sopiva kansi
ja tämän päälle täytyy vielä asettaa heinätyyny. Laatikon kansi
suljetaan säpillä. Ja sitten voit mennä työhösi. Ruoka ei pala pohjaan,
sitä ei tarvitse hämmentää, siihen ei tarvitse lisätä mitään. Se on
valmista, kun tulet kotiin,"
"Mitähän Leena sanoo!" huudahti Miina hämmästyneenä.
"Voit myöskin laittaa lihamuhennusta", jatkoi rouva, "mutta liha täytyy
leikata pieniksi palasiksi. Perunat kuoritaan, leikataan palasiksi,
pannaan pataan samalla kuin lihapalat, vesi, suola ja vähän
vehnäjauhoja. Kun muhennus hyvästi kiehuu, nostat sen tulelta, pistät
heinälaatikkoon ja annat sen hautua siellä, kunnes tulet kotiin. Jos olet
keittänyt maitoruokaa, voit ensin syödä suolaista lihaa tai kalaa ja
leipää; jos olet laittanut lihamuhennusta, saatat juoda kaljaa tai maitoa
päälle.
Jos kerran tai kahdesti päivässä syö keittoruokaa, saattaa hyvästi tyytyä
maitoon ja leipään tai kahviin ja leipään aamulla.
Tämä olkoon sanottu ruuasta.
*Tärkeä asia on raitis ilma.* Ne, jotka tekevät työtä tehtaassa tahi
muuten sisässä, eivät ole niin onnellisessa asemassa kuin
maatyöntekijät ja maalaispalvelijat, joiden työ parhaasta päästä
tapahtuu raittiissa ilmassa ja on sitä paitsi vaihtelevaa. Siksi on erittäin
tärkeätä, että työntekijät järjestävät vapaa-aikansa -- -- --"
"Neljätoista tuntia", mutisi Antti katsahtaen merkitsevästi Miinaan.
-- -- -- "vapaa-aikansa niin, että heidän keuhkonsa saavat sitä, mitä
niiltä työhuoneessa puuttuu. Onnellista on, jos tehdas on maalla, sillä
maalla tarvitsee vain avata huoneensa ikkunan, niin raitis ilma virtaa
sisään. Maalla eivät puut ole kalliit. Maalla on vuokra