Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 8

ijäisyyden mereen. Me saamme maapallon vuoret tasoittumaan, sen
meret tyhjenemään. Miten voisikaan maailmamme, joka on kuollut, ja
vain aavekuva, tehdä vastusta hengille, eläville hengille, jotka todella
ovat olemassa? Jalkamme kuluttavat jäljet kovimpaankin timanttiin, ja
inhimillisen armeijan loppurivit ovat löytävä etujoukkojen jälkiä. Mutta
mistä? -- Oi taivas, minne? Järki ei sitä tiedä, usko ei sitä tiedä; se tietää
vain, että olemme Jumalasta ja palaamme Jumalan luo -- salaisuuksien
kautta.
XXVI. Vielä kerran maailmassa tulee perustettavaksi "Työn
ritarikunta," silloin on ylevä inhimillisyys saava vallan ja tunnustetaan
työn käytöllinen jumaluus. Mutta miksi *tulee*? Miksi rukoilemme
taivasta emmekä itse aseta olkapäätämme pyörää vastaan, joka kaikki
panee liikkeeseen? Nykyajan täytyy itse alottaa, jos mieli tulevaisuuden
sitä lopettaa. Sinä, joka ennustat, nouse sinäkin sitä täyttämään. Ojenna
kätesi Jumalan nimessä; tiedä, ettei sanaa "mahdoton" olekaan kelpo
miehen sanakirjassa, siellä, missä totuus, sääliväisyys ja luonnon
ikuinen ääni vallitsevat. Tiedä, että jos kaikki ihmiset sanovat
"mahdotonta," ja hälisten pakenevat toisaanne ja sinä yksin jäät jälelle,
silloin vasta ovat sinun aikasi ja mahdollisuutesi käsissä. Nyt on sinun

vuorosi astua työhön. Käy käsiksi eläkä kysy keneltäkään ihmiseltä
neuvoa, ainoastaan itseltäsi ja Jumalalta. Veljeni, sinussa on suuria
mahdollisuuksia -- kirjoittaa sankarin elämäkerta ikuiselle taivaalle.
XXVII. Ihminen on syntynyt taistelemaan; parhaiten voisi häntä
nimittää synnynnäiseksi sotilaaksi, ja hänen elämätään sotaretkeksi
oikean päällikön johdolla. Ihmisen täytyy lakkaamatta taistella, milloin
välttämättömyyden, hedelmättömyyden, puutteen, rämeiden, erämaiden,
raaka-aineiden kanssa -- milloin taas lähimmäistensä soaistuksia
vastaan. Petolliset harhanäyt täyttävät lähimmäiseni pään ja saavat
hänet esittämään vaatimuksia minun suhteeni, vaatimuksia oikeuksista,
joita ei hänellä ole. Kaikki taistelu on voimien mittelyä, ja jokainen
pitää itsensä väkevimpänä, toisin sanoen luulee olevansa enimmin
oikeassa. Tavallisesti turvaudutaan *voimiin*, silloin kun, ja niin on
tässä oikeutta rakastavassa maailmassa aina laita, on kysymys
*oikeuksista*. Taistelussa murtuu, kun sitä tarpeeksi kauvan hakataan,
totuutta peittävä kuori tomuksi, ja vasta sitten, kun se on tapahtunut,
tulee asian varsinainen, tosi ja oikea luonne näkyviin.
Ja nyt tahdomme osottaa miten tämmöisessä huomattavassa
tapauksessa käyttääntyy jalo, hurskasmielinen ritari, ja miten siinä
käyttääntyy kurja, Jumalansa unhoittanut maantierosvo. Voittoa
tavoittavat molemmat, mutta jalo ihminen tuntee alati sielussaan, että
samoin kuin näkymätön, vanhurskas Jumala on hänet luonut, samoin
on Jumalan vanhurskaus, oli se miten näkymätön tahansa, aina
lopultakin saava ratkaisevan voiton kaikissa yrityksissä ja taisteluissa.
XXVIII. Myöskin taistelukenttä on suurenmoinen, ylevä. Itse asiassa
on sekin suuren työn tulos; siinä koetellaan usein yhden ainoan tiiman
kuluessa vuosikausien uutterien töiden tulokset, mihin ne kelpaavat.
Tällöinkin tulee sinun olla voimakas -- eikä ainoastaan lihaksiltasi --
jos mieli päästä voitolle. Sinun täytyy tällöin olla myös voimakas
sydämeltäsi ja ylevä sielultasi. Et saa pelätä kipua etkä kuolemaa; et saa
rakastaa lepoa etkä elämää. Vihassakin tulee sinun muistaa olla
sääliväinen ja oikeutta rakastava. Sinun tulee olla ritari eikä
Choctaw-intiaani, jos mieli saavuttaa voittoa! Tämä on kaiken taistelun
sääntö, taistelit sitten sokaistuja lähimmäisiä tahi raakaa pumpulia

vastaan, tahi mitä taistelua tahansa, joka tässä maailmassa voi ihmisen
osalle tulla.
* * * * *
XXIX. Kaikki työ, mihin ihminen ryhtyy, on ihanaa syystä, että hän
*tietää saavansa sen valmiiksi*. Moni ihminen vaivaa turhaan itseään;
hänellä ei ole tarpeeksi kätevyyttä; hän ei ole mestari, vaan onneton,
taitamaton työntärvelijä, jollei hän itse tiedä, milloin työ on valmis.
Ehdotonta täydellisyyttä tosin on mahdoton saavuttaa -- salvumies ei
koskaan tee matemaattisesti tarkkaa suorakulmaa, mutta yhtäkaikki
tietää jokainen puutyöntekijä, koska se on tarpeeksi suora, eivätkä sitä
turhaan veistele ja hukkaa työaikaa tekemällä sitä turhan tarkasti
suoraksi. Se, joka tekee turhantarkkaa työtä, on henkisesti yhtä
sairaloinen kuin se, joka hutiloi työssään. Taitava, tervejärkinen mies
käyttää jokaiseen työhön juuri niin paljon vaivaa kuin se tarvitseekin, ja
voi sitten ilman tunnonvaivoja päättää työnsä.
XXX. Emmekö voi tähänkin sovelluttaa tuota yleistä ohjetta: olkoon
kullakin päivällä oma huolensa? Eihän ole meidän tehtävämme luoda
yhdellä vuorolla koko tulevaisuuttamme, vaan tunnollisesti koettaa,
mikäli mahdollista, muovailla pientä osaa siitä erällään. Kenties voi
jokainen, joka todenteolla tahtoo ponnistella, saada selville mitä hänen
osaltaan tulee tehdä. Ja sen hän tehköön vilpittömällä sydämellä ja
jatkakoon työtään rohkeasti. Työn yleinen tulos riippuu -- ja on aina
riippunut korkeamman neron tahdosta, kuin mitä meillä ihmisillä on.
* * * * *
XXXI. Me tahdomme sanoa, kuten ranskalainen puhuja konventin
istunnossa -- mutta me emme tarkoita yhtä ainoata "istuntoa," joka
kestää tunnin pari, vaan koko elämätä. -- "Je demande l'arrestation des
coquins et des lâches." Anon että roistot ja pelkurit vangitaan! -- voi,
me tiedämme mikä jättiläistyö siitä koituisi, miten kauvan kestäisikään,
ennenkuin kaikki semmoiset olennot -- tahi edes osaksikaan -- olisi
saatu kiinni! Kuitenkin, ken tuntee roiston tahi pelkurin, ottakoon sen
Jumalan nimessä kiinni -- onhan silloin toki yksi vähemmän vapaana!

XXXII. Missä vaan tapaat valheen, kukista se. Valheet ovat olemassa
vaan siksi, että ne hävitetään; ne suorastaan kaipaavat, ikävöivät
hävittäjäänsä. Kuitenkin tulee sinun tutkia itsesi missä hengessä sen
teet; sitä ei tule tehdä vihassa eikä itsekkäässä kiivaudessa, vaan
puhtaalla sydämellä, pyhällä innostuksella, lempeästi, melkein
säälivästi. Eikö niin, ethän sinä tahdo *korvata* hävitettyä valetta
uudella, tekemälläsi vääryydellä, joka tulisi taasen siittämään uusia
valheita?