Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 9

ei voi tulla toimeen maailman kiitoksetta vaan alistaa oman vakaumuksensa maailman tahdolle, on kurja silm?npalvelija; mik? ty? h?nen teht?v?kseen uskotaankin, ei se tule onnistumaan. Jokainen t?mm?inen ihminen edist?? osaltaan v?ltt?m?t?nt? taantumista. Jokainen t?ten ep?rehellisesti ja ulkonaisen n??n vuoksi suoritettu ty? on paljasta pahaa ja on synnytt?v? uutta kurjuutta.
XXXV. Tottelevaisuus on meid?n kaikkien velvollisuus ja kohtalomme, johon jokainen, ken ei tahdo mukautua, tulee kukistumaan, musertumaan. Ei koskaan voida kyllin aikaiseen ja kyllin pontevasti teroittaa ihmisen mieleen, ett? t??ll? maailmassa oma tahto ei merkitse, mit??n v?ltt?m?tt?myyden rinnalla ja melkein yht? v?h?n se merkitsee tulevaisuudelle.
* * * * *
XXXVI. Tuskallisin tunne on, kun tuntee oman kykenem?tt?myytens?, ja kuten Milton sanoo, on heikkous todellista kurjuutta. Ja kuitenkaan ei voima miss??n ilmene niin selv?n? kuin onnellisesti p??tetyss? ty?ss?. Mik? eroitus onkaan ep?varman, horjuvan kyvyn ja varman, itseens?luottavan suorituksen v?lill?! Meiss? on jonkinmoista nimet?nt? itsetuntoa, joka vasta ty?ss?mme, ilmenee selv?n?, ep??m?tt?m?n?. Ty?mme ovat kuin peili, jossa henki parhaiten voi n?hd? luonnolliset piirteens?. Senp? vuoksi onkin tuo ohje: *tunne itsesi*, sulaa hulluutta, t?ysin hy?dyt?n, jollei siihen samalla sis?lly merkitys: *ota selville mihin ty?h?n kykenet*.
XXXVII. Ihminen, joka kernaasti tekisi ty?t?, vaan ei saa mit??n ty?t?, on surullisin ilmi?, mink? t??ll? auringon alla ep?tasaisesti jaetuine onnenlahjoineen voimme n?hd?.
XXXVIII. Lasten kaikissa leikeiss?, vaikka ne olisivatkin paljasta vallatonta s?rkemist? ja h?vitt?mist?, voidaan huomata luomisen halua. Poika tuntee olevansa syntynyt mieheksi, ett? siis ty?nteko on h?nen kutsumuksensa. Paras lahja, mink? h?nelle voi antaa, on joku ty?kalu. Oli se sitten puukko tahi pyssy, rakentava tahi h?vitt?v? apukeino, -- molemmat edustavat ty?t? ja saavat aikaan muutoksia. Leikiss?, johon monta ottaa osaa, vaadittava taitavuus tahi voima kehitt?? ja harjoittaa poikaa yhteiseen toimintaan -- sotaan tahi rauhaan, hallitsijaksi tahi alamaiseksi.

...EL? JOUDU EP?TOIVOON.
I. T?m? pieni pelastusvene, maapallomme, h?lisevine miehist?ineen, jota sanotaan ihmissuvuksi ja levottomine historioineen on kerran katoova nimett?miin, katoova kuten pilvenhattara siniselt?, ??rett?m?lt? taivaalta. Mit? on ihminen! H?n on olemassa vain hetkisen ja h?vi?? pikemmin kuin itikka. Ja kuitenkin on uskovan ihmisen olemassaolossa -- uskohan takaa meille kaikki -- semmoisenaan jotakin, mihin ei ajan tuhoova kuolemanvalta ulotu, mik? saa voiton ajasta ja on olemassa ja tulee olemaan, kun ei itse aikaa en?? ole.
II. Ihmisell? on ij?isyys omassa sielussaan. H?n voi siit? lukea ijankaikkisuuden salaisuuksia, jos tahtoo vaan siihen katsoa. H?n tiet??, mik? tulee olemaan ikuisesti ja mik? ei voi mitenk??n tulla olemassa olosta osalliseksi!
III. Ihmisen onnettomuus johtuu, niinkuin luulen, h?nen suuruudestaan. H?ness? on jotakin ij?ist?, mit? h?n kaikella viekkaudellaan ei voi k?tke?, peitt?? ajallisen, maallisen alle. Voisivatkohan kaikki Europan raha-asiainministerit, sen valtiolliset tukipylv??t yhteisvoimin tehd? ainoatakaan keng?nharjaajapoikaa *onnelliseksi*? He eiv?t sit? voi -- tahi korkeintaan onnistuu se pariksi tunniksi, sill? keng?nharjaajallakin on sielu, joka on kokonaan toista laatua kuin h?nen vatsansa, ja h?n tulisi, luulen, ollakseen t?ysin tyytyv?inen ja kyll?inen vaatimaan itselleen ei enemp?? eik? v?hemp?? kuin *Jumalan rajattoman maailman yksin itse??n varten* saadakseen siin? rajattomasti nauttia ja t?ytt?? jokaisen toivomuksensa niin nopeasti, kuin se h?ness? syntyykin. On turhaa tarjota h?nelle kokonaista valtamerta jaloa viini? -- se ei en?? merkitse mit??n rajattomia vaativalle keng?nharjaajallemme! Heti kun meri olisi t?ynn?, valittaisi h?n viini? liian huonoksi. Lahjoitettakoon h?nelle koetteeksi puolet maailman avaruudesta ja puolet kaikkivaltiaan vallasta, ja h?n on varmasti alkava taistella toisen puolikkaan omistajan kanssa ja pit?v? itse??n sorretuimpana, enimmin v??ryytt? k?rsineen? ihmisen? maan p??ll?.
IV. Kaikki n?kyv?t esineet, kaikki mit? n?emme, ovat vain vertauskuvia. Se mit? n?et, ei ole olemassa itsens? vuoksi, niin, itse asiassa ei sit? lainkaan ole olemassa, sill? aine, mateeria, on vain henkisesti olemassa, edustaakseen ja *ruumiillistuttaakseen* jotakin aatetta. Niin, kun oikein asiata punnitsemme, mit? on ihminen itse ja h?nen koko el?m?ns? muuta kuin h?nen jumalallisen *itsens?*, joka valokipin?n tavoin on pudonnut taivaalta, vertauskuva, n?kyv? vaatetus? Senp? vuoksi h?nest? sanotaankin, ett? h?n on puettu ruumiiseensa.
V. Ihminen, "ij?isyyden, ajallisuuteen sidottu vertauskuva," sinun teoillasi, jotka kaikki ovat katoovia ja mit?tt?m?n pieni?, joista suurinkaan ei ole yht??n arvokkaampi kuin pienin, ei ole mit??n arvoa, ainoastaan henki, jossa teet ty?t?, antaa sille arvoa, tekee ty?si pysyv?ksi.
VI. Ihmisen sielun laita on, samaten kuin luonnonkin, luomisen alkuna on -- valo. Niinkauvan kun silm? ei n?e, ovat kaikki j?senet tehottomia, kahlehdittuja. Se on jumalallinen hetki, jolloin myrskyjen murjomassa sielussa -- kuten muinoin suunnattoman kaaoksen yli -- kaikuvat sanat: tulkoon valkeus! Eik? se suurimmallekin, joka t?mm?isen hetken saa kokea, ole yht? ihmeellist?, yht? jumalallista kuin se yksinkertaisimmassa muodossa on halvimmalle ja oppimattomimmalle?
VII. Mietiskelyyn taipuvilla ihmisill? on aikoja, vakavan ajatuksen suloisia ja samalla peloittavia hetki?, jolloin he uteliaina ja pelokkaina esitt?v?t itselleen tuon kysymyksen, johon ei l?ydy vastausta: "Ken olen *min?*, t?m? olento, joka sanon itse?ni minuksi?" Maailma h?lin?ineen, puuhineen vet?ytyy loitolle ja kiviseinien ja sein?verhojen sek? liike-el?m?n ja politiikan tiheiden kudosten l?pi, sanalla sanoen kaikkien elollisten ja elottomien vaikuttimien kautta, joista yksil?n olemassa olo riippuu -- tunkeutuu katse tyhjiin syvyyksiin, ja sin? tunnet olevasi yksin?si maailman avaruudessa ja seurustelet sen kanssa kuten salaper?inen olento toisen salaper?isen kanssa.
"Ken olen min?; mit? on t?m? min??" ??ni, liikunto, ilmestys; ikuisen, maailmata ohjaavan hengen ruumiillistunut, n?kyv?ksi