Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 2

siroiksi, s??nn?llisen py?reiksi kulhoiksi ja vadeiksi. Ja ajatelkaamme nyt, ett? uutteran, taitavan savenvalajan t?ytyisi ty?skennell? ilman kaavapy?r??, ett? h?nen t?ytyisi muovailla astiansa -- eli oikeammin niiden rumat j?lenn?kset -- paljain k?sin savea sotkemalla! Me voisimme verrata t?mm?ist? savenvalajaa kohtaloon, joka turhaan koettaa muovailla velttoa, ja ty?h?n halutonta ihmissielua. Laiskasta, ty?haluttomasta ihmisest? ei suopeinkaan kohtalo -- samaten kuin taitavinkaan savenvalaja ilman py?r??ns? -- voi muovailla muuta kuin ep?onnistuneen teoksen. Tuhlattakoon siihen miten paljon kallista v?ri? ja kultausta tahansa, se on ja pysyy alati ep?onnistuneena. Siit? ei synny kunnollista astiaa, vaan kehno, vino, muodoton tekele -- jonka vikoja ja kelpaamattomuutta maalaus ja kultaus turhaan koettavat peitt??! Muistakoon laiska ihminen t?m?n.
Siunattu on h?n, joka on l?yt?nyt ty?ns?; h?nen ei tarvitse pyyt?? muuta siunausta. H?nell? on siunaus ja se on h?nt? seuraava. Samoinkuin vapaana virtaava, ihmisel?m?n tymp?sev?n nevan kautta ylevin voimin kaivettu kanava, samoinkuin yh? syvemm?ksi, valtavammaksi kasvava joki huuhtoo se ummehtuneet, saastaiset vedet v?hitellen et?isimpienkin ruohonkorsien juurilta ja muuttaa tauteja synnytt?v?n, myrkyllisen nevan viheri?iv?ksi, hedelm?lliseksi laitumeksi, jonka l?pi virtaa kirkasvesinen joki. Oli virta suuri tahi pieni, se on kuitenkin yht? *arvokas* laitumelle, jonka hyv?ntekij? se on.
Ty? on el?m?t?. Ty?miehen sisimm?ss? syd?mess? on tuo jumalallinen voima, tuo pyh?, taivaallinen el?m?nneste, jonka Jumala itse on h?neen puhaltanut. H?nen syd?mens? sis?llinen pyrkimys saa h?nen ylev?t tunteensa hereille -- johtaa h?net tietoon, "itsens?tuntemiseen" sek? muihin hyveisiin, niinpian kun ty? todella alkaa. Tietoonko? Niin, omista itsellesi tiedot, jotka itse ty?nteko sinulle tarjoo, sill? luonto itse vahvistaa ja hyv?ksyy n?m? tiedot. Oikeastaan ei sinulla muita tietoja olekaan, kuin mit? ty?ss? olet saavuttanut; kaikki muu on ainoastaan edellytyst?, oletettuja tietoja; asioita, joista eri koulut v?ittelev?t, jotka liitelev?t pilvien tasalla ja aiheuttavat loppumattomia tieteellisi? keskusteluja, kunnes ne ty?ss? toteutamme ja saamme selville. "Ep?ilykset, olivat ne sitten mit? laatua tahansa, voidaan ainoastaan toiminnan avulla tyydytt?v?sti ratkaista."
Ja tunnetko sen ohessa k?rsiv?llisyyden, rohkeuden, lannistumattomuuden arvon, kykenetk? empim?tt? tunnustamaan erehdyksesi ja seuraavalla kerralla menettelem??n taitavammin? Kaikkia n?it? hyveit? et voi mitenk??n muuten saavuttaa kuin taistelemalla todellisuuden kovakouraisia voimia vastaan. Asetettakoon urhea Sir Christopher mustuneiden, kokoonluhistuneiden kiviraunioitten, ennakkoluuloisten, rakennustaidetta vihaavien piispojen, turhantarkkojen virkamiesten ja tyls?j?rkisten uskonnonpuolustajien keskelle, ja katsokaamme voiko h?n saada St. Paulin-tuomiokirkkoa nousemaan ilmoille n?ist? aineksista vai eik?! Raakoja, h?ik?ilem?tt?mi? ja uppiniskaisia ovat kaikki esineet ja olennot, alkaen ty?lakkoisista muurareista ja irlantilaisista tulenkantajista aina tylsiin, uskonvimmaisiin Neil Gwynin puolustajiin, turhantarkkoihin virkamiehiin ja ahdasmielisiin, rakennustaidetta vihaaviin piispoihin. Kaikki n?m? esineet ja olennot eiv?t ole olemassa Christopherin eik? h?nen tuomiokirkkonsa, vaan oman itsens? vuoksi! Christopherin tulee saada voitto heist? kaikista ja poistaa vastukset tielt??n, jos h?n vain siihen kykenee. He ovat kaikki h?nt? vastaan. Itse oikeutta harrastava luontokin, jonka suuretiede ja rakennustaide eiv?t ole n?kyviss?, vaan syd?meen k?tkettyin? -- itse luontokin on vain osaksi h?nen puolellaan ja on kokonaan nouseva h?nt? vastaan, jollei h?nen onnistu sit? alistaa, voittaa! Ent?s rahat, mist? h?n ne saapi? Englannin hurskas anteliaisuus on kaukana t??lt?; se ei avoimin sylin rienn? vastaan sanoen: "T?ss? min? olen;" -- sit? on puhuteltava, ennenkuin se voi vastata. Hurskas anteliaisuus ja kaikki apu vaikenevat ja ovat yht? n?kym?tt?m?t kuin jumalat, mutta esteet ja lukuisat vastukset ovat l?hell?, ovat ??nekk??t. Oi urhea Sir Christopher, luota sin? vaan edellisiin ja taistele parhaasi mukaan j?lkim?isi? vastaan. Voita ja alista ne uutteruudella, k?rsiv?llisyydell?, kest?vyydell? ja voimalla, ja vihdoin olet riemuiten sovittava viimeisen rakennuskiven St. Paulin tuomiokirkon kupukattoon, tuomiokirkon, joka kautta vuosisatojen on oleva muistomerkkin?si!
Niin, kaikki apu, tuli se sitten luonnon tahi ihmisten puolelta, on niin sanoaksemme mykk?; se ei tule itsest??n, sit? t?ytyy n?hd?, sit? t?ytyy kutsua. Jokainen jalo ty? tahi teos n?ytt?? alussa "mahdottomalta." Todellisuudessa ovatkin jokaisen ylev?n teon mahdollisuudet mittaamattoman laajalle hajautuneet, k?sitt?m?tt?m?t, niin ett? ainoastaan uskon avulla voi ne k?sitt??. Sinun tulee Gideonin tavoin levitt?? taljasi telttasi oven edustalle, jotta saisit selville onko laajan taivaan kannen alla viel? siunausta tuottavaa aamukastetta j?lell? vai eik?. Syd?mesi ja el?m?nty?si tulee olla t?mm?inen ihmeellinen Gideonin talja, joka ??nett?m?ll? rukouksella levitet??n taivas-alle, ja rajattomista avaruuksista olet saava osaksesi tarpeeksi siunausta tuottavaa kastetta!
Kaikkea ihmisty?t? voisi verrata uimarin ponnistuksiin. Suunnaton valtameri uhkaa niell? h?net, ja jollei uija rohkeasti sit? vastusta, panee se uhkauksensa toimeen. Mutta uimari ponnistelee lakkaamatta, h?n uhmaa, kamppailee merta vastaan, ja katso, miten kuuliaisena meri h?nt? kannattaa pinnallaan ja vihdoin voittajanaan vie p??m??r??n. "N?in on," sanoo Goethe, "kaiken laita, mihin ihminen t?ss? maailmassa ryhtyy."
S? uljas merisankari, pohjoismainen merikuningas, -- Columbus, sankarini, kuninkaallisin meren valtiaista! Ymp?rist?si ei ole rohkeutta elvytt?v?, purtesi kulkee hirvitt?vien syvyyksien p??ll? tuntemattomiin kohtaloihin. Sinua ymp?r?i joukko kapinoivia, toivottomia pelkureita, takanasi v?ijyy h?pe?, ja turmio, edess?si on tulevaisuuden synkk? verho. Veljeni, nuo raivokkaat vesivuoret, jotka kohoovat ilmoille penikulmia syvilt? alustoiltaan, eiv?t ole yksin sinun vuoksesi olemassa. Minusta n?ytt?? niill? olevan muutakin tekemist? kuin kantaa sinua eteenp?in, ja ulvovat tuulet, jotka kaaoksen ja mittaamattomien avaruuksien halki py?riv?t hurjaa tanssiaan, eiv?t lainkaan kysy t?ytt?v?tk? ne suotuisasti p?hkin?nkuoripurtesi pienet purjeet. Sin? et ole ihmiskielin puhuvien yst?vien parissa, veljeni, vaan suunnattomien, mykkien, raivokkaiden ja ulvovien hirvi?iden temmellyksess?. Salattuna, kaukana, n?kym?tt?m?n? on apu