Tee työtä eläkä joudu epätoivoon!

?
ty?t? el?k? joudu ep?toivoon!, by Thomas Carlyle

Project Gutenberg's Tee ty?t? el?k? joudu ep?toivoon!, by Thomas Carlyle This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tee ty?t? el?k? joudu ep?toivoon!
Author: Thomas Carlyle
Translator: Uno Brummer
Release Date: July 17, 2005 [EBook #16318]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TY?T? EL?K? JOUDU EP?TOIVOON! ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

TEE TY?T? EL?K? JOUDU EP?TOIVOON!
Thomas Carlyle
Suomensi U. B. [Uno Brummer]
Ensimm?isen kerran julkaissut K. E. Holm 1905.

I. TEE TY?T?.........................1 II. ....EL? JOUDU EP?TOIVOON.........42 III. IHMISI? JA SANKAREITA............88 IV. V??R?T TIET JA TARKOITUKSET.....120 V. VAIKENEMISEN TAIDOSTA...........177

TEE TY?T?...
I. *Ajattele el?v?si*. Niin, ajattele, ett? el?t! El?m?si -- vaikka olisit tomun lapsista halvin -- ei ole turha unelma, vaan ylev? tosiasia. Se on omaisuuttasi; se on kaikki, mit? sinulla on, jotta sen keralla voit astua ij?isyyteen. Ty?skentele siis, kuten t?hti taivaalla, "lep??m?tt?, mutta kiirehtim?tt?."
II. On ylev?, juhlallinen, melkein peloittava ajatus jokaiselle ihmiselle, tuo, ettei h?nen el?m?nty?ns?, joka kerran on ollut, ikin? ole katoava; oli ihminen miten v?h?p?t?inen tahansa: h?nen ty?ns? vaikutus jatkuu ijankaikkisesti, vuosisadasta vuosisataan. Mik? kerran tapahtuu, on tapahtunut ja yhtynyt rajattomaan, ikuisesti el?v??n, ikuisesti vaikuttavaan maailmaan, ja jatkaa t??ll? vaikutustaan hyv??n tahi pahaan, julkisesti tahi salaa, ij?isesti, aikakaudesta aikakauteen.
Ihmisel?m?t? voisi verrata virran l?hteeseen; sen v?h?p?t?isen alkul?hteen voi jokainen n?hd?, mutta sen loppujuoksua ja p??m??r??, kun se vuosikausia lep??m?tt? jatkaa vaellustaan outojen tienoitten kautta, ei kukaan tunne, paitse kaikkivaltias yksin. Onko se yhdistyv? lis??m??n naapurivirtojen voimaa, vai p?invastoin sulattava toiset virrat omaan uomaansa? Pysyyk? se ij?ti v?h?p?t?isen?, nimett?m?n? purona, jonka hiljaiset aallot huomiota her?tt?m?tt? miljoonien toisten purojen ja virtojen keralla ovat lopulta valuva suuren valtajoen uomaan? Tahi koituuko siit? ihana Rhein, tahi valtava Tonava, jonka uoma muodostaa ikuisen rajalinjan maapallolla, kokonaisten kuningaskuntien ja maanosien rajan ja kulkuv?yl?n? Me emme sit? tied?; tied?mme vain, ett? sen juoksu p??ttyy valtamereen; sen vedet, vaikkapa niit? olisi vain kourallinen, *ovat olemassa* eik? niit? mik??n voima maailmassa kykene h?vitt?m??n eik? pys?ytt?m??n niiden juoksua.
III. Sinulle on annettu *yksi ainoa koetusaika*; toista ei sinulle koskaan suoda. Ij?isyydet ovat vieriv?, vaihtuva uusiin, mutta et voi saada toista koetusaikaa el??ksesi.
IV. Jokainen, jolla on silm?t, voi n?hd? taivaalla kiintot?hti? ja ikuisia aurinkoja. T?n?p?n? -- samaten kun joka ainoa p?iv? -- puhuu jumalten ??ni ihmisess? ja ihmiselle -- puhuu kaikille .... vaikka tuskin kukaan sit? tottelee -- puhuu selv?sti: "Nouse yl?s, her??, Aatamin poika, aikasi poika; koeta kehitt??, saada jumalalliseksi t?t?, tuota ja -- etup??ss? itse?si. Tee ty?t?, el? uinaile; sill? on tuleva y?, jolloin ei kukaan voi ty?skennell?." -- Kenell? on korvat ja tahtoo kuulla, voi kuulla n?m? sanat viel? t?n?kin p?iv?n?.
V. Ty? on alati jalostavaa, niin, siin? on jotakin pyh??. Vaikka ihminen olisikin per?ti unhoittanut korkean kutsumuksensa, niin kauvan kun h?n todella ja vakavasti tekee ty?t?, voi h?nest? toivoa jotakin hyv?? -- ainoastaan jouten olossa, laiskottelussa piilee ikuinen ep?toivo. Ty? on alati, oli se miten halpaa, miten itsek?st? tahansa, sopusoinnussa luonnon kanssa. Jo ty?nhalukin johtaa yh? enemm?n totuuteen ja seuraamaan luonnon lakeja ja vaatimuksia, jotka ovat itse totuus.
Maailmamme viimeinen evankeliumi on: Tunne ty?si ja tee sit?. "Tunne itsesi," -- tarpeeksi kauvan on tuo onneton "itsesi" vaivannut sinua, ja luulen, ettet ikin? sit? opikaan tuntemaan. El? siis pyri siihen, ett? opit tuntemaan itsesi, sill? sin? olet olemus, jota et koskaan opi t?ysin tuntemaan. Parempi on oppia tuntemaan el?m?nty?si, oikean ty?si, ja ty?skentele siin? kuten Herkules! T?m? on kaikitenkin parempi el?m?n ohje.
On kirjotettu: "Ty?ll? on suunnaton merkitys"; -- ihminen kehittyy t?ydellisemm?ksi ty?n kautta. Karut mets?maat raivataan, rikkaruohot kitket??n pois, niiden sijalle syntyy viljavia vainioita ja upeita kaupunkeja, ja samalla lakkaa ihminen itsekin olemasta rikkaruohoja kasvava pelto tahi hedelm?t?n, karu er?maa. Tied?mmeh?n ett? halpa-arvoisinkin ty? saattaa ihmisen sielun, heti kun h?n todenteolla ryhtyy siihen, niin sanoaksemme todelliseen sopusointuun. Ep?ilykset, ep?luulot, himot, katumus, suru, suuttumus, jopa ep?toivokin -- kaikki n?m? v?ijyv?t hornanhenkien tavoin sek? halvan p?iv?palkkalaisen ett? jokaisen muun ihmisen sielua. Mutta jos h?n urheasti ja innolla ryhtyy ty?h?n, vaikenevat pahat henget ja matelevat tyytym?tt?min? takaisin pimeisiin tyyssijoihinsa. Ihmisest? tulee t?ten *ihminen*. Ty?n pyh?, hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupy?rteest? leimahtaa esiin kirkas, pyh? liekki!
Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meid?n kehitt?miseksi. Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu py?riv??n liikkeeseen, yh? enemm?n py?re?ksi ja sen ainekset lajittuvat painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei en?? ole kaaos, vaan py?re?, tasapainossa pysyv? maailma. Mit?p? tulisi maapallostamme, jos se ?kki? lakkaisi py?rim?st?? Niin kauvan kun vanha maapallomme py?rii, tasoittavat s??nn?tt?myydet toisensa, erisuuret pysyv?t tasapainossa -- s??nn?tt?myydet tulevat toisin sanoen s??nn?iksi.
Oletko koskaan n?hnyt savenvalajan kaavailupy?r?? -- t?m? laitos on kunnioitusta her?tt?v?, sill? semmoista k?ytettiin jo profeetta Hesekielin aikoina, kenties paljoa aikaisemminkin? Miten ihmetelt?v?sti muodostuvat jyke?t savim?hk?leet ainoastaan nopean py?rimisen vaikutuksesta