Sysmäläinen | Page 2

vanhin ja Helin uskottu, "se sinuu silm?ili niin jott' en mie tiet?nyt, k?t?ist?k? vai suukkoista he?n siulle ojentaa. Mit?s sanot, eik? siin' ois siulle mies? He?n on viel? naimatta."
"Kernaammin mie je?n naimattomaks kunnes kivi vein pe?ll? py?rii, ennenku h?nelle m?nisin."
"Oikeen sanot," virkkoi toinen piika, "he?n viel? kahella kopralla pist?s siunki suuhuse; et sie n?hnyt miten he? otti veihen oikiise ja kahvelin vasempaa k?teese ja sitte kahella k?ill? syyvv? ahmasi, sit? mie en oo el?iss?n' n?hnyt kenenk?? tolkullisen ihmisen tekev?n."
"Nii," sanoi kolmas, "ja sitte he? viel? veihell?? leikkel piiraita palasiks."
Sill'aikaa kun tyt?t ky?kiss? astioita pestess??n opettajaakin v?h?n huuhtelivat, ei juuri pahasta syd?mest?, mutta sent?hden, ett? kerran oli niin aljettu, oli tuvassakin Hukkasen puhe jotenkin v?h?n ilahuttava.
"Kielest? p??tt?en," alkoi h?n, "tuntuu kuin olisitte Mikkelin puolelta kotoisin."
"En juuri sielt?, min? olen P?ij?nteen rannoilta."
"No, niit? eroituksia me emme niin tarkkaan tied?; mik? sitte pit?j?n nimi on?"
Opettaja joutui v?h?n h?mille, pani molemmat k?tens? rinnalleen ja sanoi viimein maahan katsoen: "Sysm?."
Hukkanen purskahti kaikuvaan naurunhohotukseen, opettaja vaan katsoi totisesti eteens?; viimein virkkoi edellinen:
"Elk?? pahaksi panko, mutta Sysm?n tiet?? jok'ainoa lapsenkakara, onhan se laulussakin. Miksik? ette sit? paikalla suoraan sanoneet? Eih?n se mik??n h?pe? ole. No te varmaan tied?tte sanoa oikean syyn, miksi juuri Sysm? on lauluun pantu?"
"Kuka sen voi tiet??? luultavasti siin? ei ole mit??n per??, sellaisia lauluja tekev?t yksinkertaiset ihmiset, jotka valitsevat t?m?n tai tuon paikan nimen sen t?hden, ett? se juuri sopii heille runomittaan."
"Ei se laulu ole niink??n tuhma, ja sill' on viel? hyvin lysti nuotti, sit? min? oikein kernaasti kuulen laulettavan."
"Sallikaa minun olla toista mielt?."
"Mit? siit? sallimisesta? vaikk'en sallisikaan, olisitte te kuitenkin toista mielt?, mutta virkkakaa vaan vapaasti: miksi?"
"Min? en voi ymm?rt??, mit? tarkoitusta, mit? tolkkuakaan tuossa laulussa on:
"Sy sy Sysm?ss? sukkani hukkasin; Susi sukitta suikkikoon! Min? Sysm?h?n taas menen takaisin Sukan uutosen osteloon.
"Se ei ole muuta kuin paljasta lorua, ja sit?k? te sanotte lystiksi. Kuinka voipi laulu olla lysti, kun ei siin? ole tuon taivaallista tolkkua? Tolkuttomuusko se onkin se hauskuus."
"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lysti? se on kuitenkin; se sopii niin aivan tesm?lleen, kun sit?" -- Hukkanen ei t?ss? en?? voinut ajatuksiansa oikein selitt??, h?n vain l?i n?ppi? molemmilla k?sill??n, ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein p??see. T??ll? on meill? er?s mies, Yrj?, silt? teid?n pit?? saada se kerran kuulla, niin sitten tekin sanotte, ett'ei sen lystimp?? ole. Muutama irvihammas mulle kerran sanoi, ett? pit?isi laulaa 'keng?st?' eik? 'sukasta' ja ett? sent?hden Sysm? on pilkan alaisena, kun siell? kenkirajat veteleht?v?t joka paikassa. Mutta mit? laulu nyt meihin koskee? Puhutaan jotain muuta. Onko teill? n?ill? tienoin tuttavia?"
"Ei ket??n."
"No, kyll? t??ll? meill? l?yd?tte hyvi? yst?vi?, vaikka ihmiset n?ill? seuduilla ovat v?h?n raakamaisia; eiv?t ne sit? oikeastaan ole, mutta silt? n?ytt?v?t kumminkin. Pikkusen pilkkaa mielell??n laskevat, se on totta, mutta ei siin? ole pahaa tarkoitusta, t?ytyy vaan antaa takaisin aika tavalla; ja kun vaan ymm?rt?net heit? oikein kohdella, niin saatat k??ri? vaikka sormesi ymp?ri."
"Min? kyll? tahdon kaikkia ihmisi? rakkaudella kohdella."
"Niin, mit? min? olinkaan sanomassa, nyt teid?n tulee tervehti? koulun johtokunnan ja kunnan lautakunnan j?seni?, k?yd? heid?n luonansa; ja viel? yksi asia, menk?? my?s vanhan opettajan luo, jolla jo on 25 vuotta ollut ero virastaan: h?n on kunnon mies ja se olisi h?nelle hyvin mieleen. H?n on viel? vanhan ajan ihmisi?, mutta my?s kerrassaan kelpo mies. Min?kin viel? k?vin koulua h?nen luonansa, vaikka v?h?n min? kyll? tied?n. Edellinen opettaja tuli h?nen kanssaan huonoon sopuun, sen vuoksi kun ei k?ynyt h?nen luonansa; ja jos te tahdotte oikein tehd? h?nelle mieliksi, niin antakaa h?nen jonkun kerran sunnuntaina soittaa urkuja. [Kansakoulunopettajalla oli my?s urkunistan ammatti.] Nyt n?yt?n teille asuntonne, teid?n kapineenne tulivat jo eilen."
Alakuloisen n?k?isen? kulki opettaja Hukkasen rinnalla kyl?n kautta. H?n oli tullut t?nne niin jaloilla, ylevill? ajatuksilla, ja oli kolahtanut niin kovaa, kivist? todellisuutta vastaan. Usein kuuli h?n takanaan sanottavan: toa on varmaan veres opettaja. Keskievarin kohdalla tuli heille vastaan Matti V?ist?, joka oli lautamiehen? kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti h?nelle uuden opettajan. Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siit? tieto kulovalkean nopeudella. Matti rupesi k?ym??n heid?n molempien kanssa.
Niin paljo rakkautta ja taipumusta opettajaan oli lapsissa, joiden syd?miin h?n aikoi tunkeutua, ett? kiitiv?t tiehens? niin pian kun vaan kaukaa saivat h?nt? n?hd?. Siell? t??ll? j?i kuitenkin joku rohkeampi poika seisomaan ja nyyk?ytti yst?v?llisesti p??t??n, eik? kohottanut lakkiansakaan, siit? luonnollisesta syst?, ett'ei h?nell? sit? p??ss? ollut.
Likell? koulukartanoa seisoi soma kuusi- tai seitsenvuotinen poika. "Tule t?nne, Jussiseni," huusi Matti, katsokaas, opettaja, tuo on minun. Pit?k?? h?nt? vaan kovalla, kyll? h?n on hyv?oppinen, mutta monesti huolimaton. Anna k?tt? opettajallesi, h?nt? sinun pit?? rakastaa. Mitenk?s vieraille sanotaan?"
"Hyv? p?iv?," sanoi poika, rohkeasti k?tt? tarjoten.
Opettajan kasvot olivat ik??nkuin kirkastuneet, t?m? tervehdys lapsen suusta ilahutti h?nt? suuresti. H?n oli taas omassa paratiisissaan, kun lapsen viaton mieli k??ntyi h?neen. H?n kyyristyi alas lapsen eteen ja suuteli sit?.
"Tahdotko mua rakastaa?" kysyi h?n sitten. Jussi katsoi is??ns?.
"Rupiit sie opettajoa armaana pit?m???" kysyi Matti.
Poika nyyk?ytti p??t??n vastaukseksi, h?n ei voinut en?? puhua, sill? kyynelet