Synnöve Päiväkumpu | Page 2

potkasi joku oven auki sellaisella jyryll?, ettei h?n moista ennen ollut kuullut. Sis??n ry?mi Aslak, kantaen suurta puutarakkaa, mink? h?n niin voimakkaasti paiskasi laattialle, ett? pirstaleet ymp?riins? lensiv?t. Itse hypp?si h?n korkealle ilmaan, puistaaksensa lumen ylt??n ja joka hypyll? huudahti h?n: "Kylm? on, sanoi velhon morsian, istui j??ss? lantioihin!" Is? ei ollut tuvassa, -- mutta ?iti kokosi lumen ja kantoi sen ??neti ulos... "Mit? sin? t?llistelet?" kysyi Aslak Thorbj?rn'ilt?. -- "Enk? mit??n", vastasi t?m?, sill? h?n pelk?si. -- "Oletko n?hnyt kukkoa, joka on kirjassasi, tuolla?" --"Olen." -- "Sill? on monta kanaa ymp?rill?ns? kirjan kiinni ollessa; oletko sit? huomannut?" -- "Enk?." -- "Tarkastappa sitten!" -- Poika teki niin. -- "P?ll?!" sanoi Aslak h?nelle. -- Mutta siit? hetkest? ei kell??n ollut sellaista valtaa h?nen ylitsens? kuin Aslakilla.
"Sin? et mit??n taida," sanoi Aslak er??n? p?iv?n? Thorbj?rn'ille, -- t?m? kulki tapansa mukaan edellisen j?ljess?. -- "Osaanpa min? nelj?nteen p??kappaleesen." -- "Viel?p?h?n! Et sin? edes ole kuullut velhosta, joka tanssi tyt?n kanssa auringon nousuun asti ja halkesi miten vasikka, joka on piim?? sy?nyt!"
Ei Thorbj?rn ik?n?ns? ollut niin paljon viisautta yht? aikaa kuullut. -- "Miss? tuo tapahtui?" kys?si h?n. -- "Miss?... Se ... se tapahtui P?iv?kummulla, tuolla!" Thorbj?rn tuijotteli. -- "Oletko kuullut h?nest?, joka m?i itsens? paholaiselle vanhasta saapasparista?" Thorbj?rn ei saanut vastatuksi, niin ?llistynyt h?n oli. "Sin? varmaankin mietit, miss? tuokin sai tapahtuneeksi -- h??... Sekin tapahtui P?iv?kummulla, aivan tuon puron varrella, n?eth?n!... Jumala meit? varjelkoon! Uskon-oppisi on huonolla kannalla," lausui h?n edellisen lis?ksi. "Varmaankaan et ole kuullut h?nest?k??n, Karina Puuhameesta?" Ei h?n ollut mit??n kuullut. Ja Aslak, aika vauhtia ty?skennellen kertoi viel?kin suuremmalla vauhdilla -- kertoi Karina Puuhameesta, myllyst? mik? jauhoi suolaa meren pohjalla, paholaisesta puukengiss?, loitsijasta, joka j?i parrastaan puurunkoon kiinni, seitsem?st? viheli?isest? neitseest?, jotka nyk?isiv?t karvat Skytte-Pietarin s??rist?, t?m?n maatessa, eik? h?n sittenk??n her?nnyt, ja kaikki tapahtui P?iv?kummulla. -- "Mik? Herran nimess? poikaa vaivaa?" kysyi ?iti seuraavana p?iv?n?. "H?n on p?iv?n koitteesta asti ollut polvillansa penkill? ja katsellut P?iv?kumpuun p?in." -- "Niin, t?n??n h?nell? on kiire," sanoi is?, joka lep?si pitk?n pyh?p?iv?n. -- "Hm, ihmiset sanovat, ett? h?n silm?ilee P?iv?kummun Synn?ve?," lausui Aslak, "mutta ihmiset ne l?rp?ttelev?t niin paljon," lis?si h?n. Thorbj?rn ei tuota oikein k?sitt?nyt, mutta kasvonsa k?viv?t kumminkin tulipunaisiksi. Koska Aslak siit? huomautti, kiipesi h?n alas rahilta, otti katekismonsa ja rupesi lukemaan. "Niin, lohduttele sin? itse?si vaan Jumalan sanalla," sanoi Aslak, "et sin? h?nt? kumminkaan saa."
Kun oli viikkoa niin pitk?lt? kulunut, ett? h?n varoi muiden asian unohtaneen, kysyi Thorbj?rn hiljaa ?idilt??n (sill? h?n oli siit? h?mill??n): "?iti, kuule, -- kuka on Synn?ve P?iv?kumpu?" -- "H?n on pieni tytt?, joka kerran p??see P?iv?kummun omistajaksi." -- "Onkohan h?nell? puuhametta, semmoista?" ?iti silm?ili poikaa kummastellen: "mit? kyselet?" sanoi h?n. Thorbj?rn huomasi jotain tuhmaa sanoneensa ja vaikeni. "Ei kukaan ole h?nt? kauniimpaa lasta n?hnyt," lis?si ?iti, "Jumala on h?nen siten palkinnut siit?, ett? h?n aina on kiltti ja hyv? sek? lukemiseen harras." Nyt tiesi h?n senkin.
Er??n? p?iv?n?, S?mund oli Aslakin kanssa ollut ulkoty?ss?, sanoi edellinen illalla Thorbj?rn'ille: "Et sin? t?st?l?hin saa seurustella rengin kanssa." Mutta Thorbj?rn ei sit? ottanut kuullaksensa. Sent?hden kuului jonkun ajan kuluttua: "T?st?l?hin, jos sinun tapaan h?nen parissaan, ei sinulle hyvin k?y!" Silloin Thorbj?rn hiipi Aslakin j?ljess?, kun ei is? sattunut sit? n?kem??n. Kerran is? tapasi heid?t kesken?ns? haastellen. Silloin Thorbj?rn sai selk??ns? ja ajettiin tupaan. Mutta siit? p?iv?st? seurasi Thorbj?rn Aslakia, is?n kotoa poissa ollessa.
Er??n? sunnuntaina, kun is? oli kirkossa, harjoitti Thorbj?rn vallattomuutta kotona. Aslak ja h?n olivat lumisilla. "?l?h?n, pallosi koskevat kipe?sti," rukoili Thorbj?rn, "lumitelkaamme yhdess? jotakin muuta." Siihen Aslak heti suostui, ja siten he ensin nakkelivat lunta pienelle kuuselle tuolla ruoka-aitan luona, sitten aitan ovelle ja vihdoin aitan akkunalle, -- eih?n ruuduille, sanoi Aslak, vaan akkunan puitteelle. Thorbj?rn'in pallo osui kumminkin ruutuun ja h?n vaaleni. "Ent?s t?t?! Kuka sen saa tiet??? Heit? paremmin!" H?n teki ty?t? k?sketty?, mutta s?rki viel? toisen. "Nyt en en?? heit?." Samassa tuli h?nen vanhin sisarensa, pieni Ingrid ulos. "Viskele h?nt?, kuuletko!" Thorbj?rn oli heti valmis, tytt? itki ja ?iti kiiruhti tuvasta ulos. H?n k?ski poikaa taukoamaan. "Heit?, heit?!" kuiskasi Aslak. Thorbj?rn oli kiihoissaan; h?n noudatti k?sky?. "Jopa arvelen, ett? olet j?rjelt?si," sanoi ?iti ja juoksi h?nen j?lkeens?. Thorbj?rn edell?, ?iti per?ss? -- pitkin kartanoa; Aslak nauroi, ja ?iti nuhteli. Mutta vihdoin h?n syv?ss? lumikinoksessa sai pojan kiinni ja alkoi koko lailla m?tki? h?nt?. "Min? ly?n takaisin, min?, niin on t??ll? tapana," -- ?iti taukosi h?mm?styneen? ja katseli h?nt?. "Tuon on toinen sinulle opettanut," lausui h?n, tarttui ??neti h?nen k?teens? ja vei h?net sis??n. Ei h?n sanaakaan en?? Thorbj?rn'ille virkkanut, vaan hyv?ili h?nen pieni? siskojaan ja kertoi heille, ett? is? hetkisen kuluttua palajaisi kirkosta. Silloin k?vi tupa sangen kuumaksi. Aslak pyysi p??st? er??n sukulaisen luo; siihen heti suostuttiin; mutta Thorbj?rn'in olo k?vi kahta tukalammaksi Aslakin menty?. H?nen vatsaansa kivisteli kauheasti, ja h?nen k?tens? olivat niin hiess?, ett? niist? j?ljet j?iv?t kirjaan, h?nen siihen koskeissaan. Kun ?iti vaan ei sanoisi mit??n is?lle, jahka h?n kotiin