Suuren hiljaisuuden miehiä

믌
Suuren hiljaisuuden miehi?, by Various

The Project Gutenberg EBook of Suuren hiljaisuuden miehi?, by Various This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Suuren hiljaisuuden miehi? Pascal, Emerson, Tolstoi, Maeterlinck, Müller, Larsson
Author: Various
Editor: Yrj? Karilas
Release Date: November 12, 2006 [EBook #19773]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUUREN HILJAISUUDEN MIEHI? ***

Produced by Sami Sieranoja and Tapio Riikonen

SUUREN HILJAISUUDEN MIEHI?
Kokoelma Blaise Pascalin, Ralph Waldo Emersonin, Leo Tolstoin, Maurice Maeterlinckin, Johannes Müllerin ja Hans Larssonin suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen
Toimittanut
YRJ? KARILAS
WSOY, Porvoo, 1919.

SIS?LLYS:
Johdanto
Blaise Pascal
Ihmisen suuruus Petolliset voimat Ihmisen heikkous
Ralph Waldo Emerson
Itseluottamus Ajattelija
Leo Tolstoi
Rakastakaa toinen toistanne Rakkauden vaatimukset
Maurice Maeterlinck
Syv? el?m? Sis?inen kauneus
Johannes Müller
Ep?varmuus Aamu
Hans Larsson
Valikointi Kokonaisuus Sis?inen n?kemys
[Html-versio sis?lt?? muotokuvan kustakin kuudesta filosofista.]

Kokoelman laatimiseen on ottanut osaa varatuomari Arvo Manner, joka on k??nt?nyt Johannes Müllerin kirjoitelmat ja kirjoittanut niihin johdannon. Maeterlinckin molemmat kirjoitelmat on otettu F. E. Sillanp??n suomentamasta teoksesta ?K?yh?in aarteet?. Vaimoni Ester Karilas on k??nt?nyt Emersonin ?Ajattelijan?.
Kokoelman tekij?.

Johdanto.
Mets?, joka toisin palkoin anivihre?n? vaippana, toisin palkoin vuodenaikojen vaihtelua noudattavana v?riverhona peitti is?imme maata, on hakattu pois. On paljastunut maaper?, kalseita kalliolta, soita ja autioita ahoja.
Mets?n m?iv?t suurisukuiset. Ostajan palkkalaiset tulivat meluten ja kaatoivat maahan mets?n viimeist? puuta my?ten. Armotta iski kirves kumoon nuoren elinvoimaisen vesan, kasvussa keskitiehen j??neen ja vanhemman lahoamassa olevan puun. El?m?n mahlat valuivat maahan.
Jotakin arvokasta on h?vinnyt t?ss? mets?ss?, joka aikojen halki on pit?nyt vireill? uskoa maan kasvuvoimiin.
On kuitenkin s??stynyt jotakin. On sielt? t??ll? ahoilla yksin?isi? valkorintaisia koivuja, jotka ihmeen kautta ovat s?ilyneet ja j??neet kalvan maan papittariksi, on maasta versovia vesoja, jotka vavisten ovat k?tkeneet tulevaisuuden sis??ns?, ja vihdoin viel? jollakin perukalla koskemattomia, uhkaavia ja salaper?isi? korpia.
Mets?ll? on kulienkin viel? tulevaisuutta, ellemme myy viimeist?mme ja elleiv?t vuotuiset kulot tee tuhojaan.
V?kivalloin paljastettu maaper? on otettava k?yt?nt??n. Kaskettakoon ahot, ojitettakoon suot ja louhittakoon temppelien rakennuskiviksi paljaat paadet. Ja toisiin paikkoihin kylvett?k??n uutta mets??. Niin peitt?ess?mme v?kivallan j?ljet teemme tulevaisuuden ty?t?. Panemme alulle uuden kasvun, joka el?? silloinkin, kun mets?n myyj?t ja kaatajat ovat hy?kk?ysasennostaan herpoutuneet.
Olimme tottuneet siihen, ett? hiljaisuuden mets?t peitt?v?t is?imme maata. Ajattelimme, ett? sen kansa oli niiss? suuruuteen kasvanut. Mutta aika on n?ytt?nyt, ettei hiljaisuutta ole en?? yksin ulkoap?in etsitt?v?. Se on nyt k?tkeytynyt ajan myrskyjen sis?isiin tienristeyksiin. Mets? kaatuu ja hiljaisuus v?istyy aran linnun tavoin ihmisen sis?el?m??n. Kun siell? tulee j?rkytysten aika, pakenee hiljaisuus el?m?n perusajatuksen etsij?n tielt? viel? syvemm?lle, tutkimattomiin syvyyksiin, kunnes etsij? saapuu i?isyyden l?hteelle.
Hiljaisuutta etsii hengen suuruus varttuakseen. Sit? tarvitaan joka p?iv? sen korvenk?ynnin lis?ksi, joka ensin on kestett?v?. Sill? olivatpa ulkonaiset vaiheet mitk? tahansa, aina on sama kysymys ihmisten ratkaistavana: ihmisen suhde itseens? ja el?m??ns?. Siit? el p??se suurilla sanoilla, ei melulla eik? v?kivallalla; niill? voidaan vain vaikeuttaa sit?. Ihminen voi tehd? itsens? kuuroksi, mutta kuurous on sekin kohtalokasta hiljaisuutta. Hiljaisuudessa t?ytyy ihmisen tehd? tili? itsens? kanssa. Jos se k?y onnellisesti, kasvattaa hiljaisuus suuruutta.
Tarvitaanko sitten meid?n aikanamme suurmiehi? ja heid?n aatteitaan?
-- Emme tarvitse suurmiehi?! -- huutavat joukot -- Emme tarvitse aatteita -- huutavat suurisukuiset.
Mutta joukkojen huuto v?syy ja nyrkkiin puristetut k?det n?ivettyv?t Suurisukuisten madaltunut sivistys levitt?? turmelustaan ja nostattaa tuhoatuottavia myrskyj?.
Suurmiehi? tarvitaan aina. ?Nuorukainen, jonka sielua ei suuren miehen l?heisyys saa v?r?j?im??n ja soimaan voimakkain s?velin, on tarpeeton oksa ihmiskunnan puussa?, sanoo Albert Corvey.
V?h?n on niit?, jotka hiljaisuudessa viljelev?t persoonallisen el?m?n arvoja. Astukaa siis esiin te maan nuoret, jotka tunnette sis?isen kutsumuksen. Taisteltuanne hiljaisuuden er?maassa itse?nne vastaan rohkaiskaa mielenne ja suorittakaa se suurty?, jota aikamme odottaa. Muodostakaa persoonallisen el?m?n j?rjestelm? ja yritt?k?? sit? toteuttaa sis?isell? varav?ell? toimintaanne tukien. Sill? ennenkuin el?m? osapuilleen asettuu niihin uomiin, joita omasta kohdastanne noudatatte ja joita tahdotte yhteisel?m?n jalostuneena alkavan noudattaa, on tarpeen, ett? hiljaista, ehe?t? ja voimakasta ty?t? tehd??n ja ett? tulee yleinen nousun aika, jolloin ihmisel?m?n alkuper?inen tarkoitus alkaa hiljaisuuden valkenevien vainioiden takaa maalle h??m?tt??.
?Luonto n?ytt?? olevan olemassa jaloimpia varten. Maailman s?ilytt?v? voima on parhaitten ihmisten totuudenrakkaus: he ovat maan suola ja terveys. Ken on el?nyt heid?n kanssaan, h?nelle on el?m? ollut iloista ja virkist?v?n voimakasta.? N?in puhuu Emerson. Jos jokukaan tuntee syd?mens? syk?ht?v?n n?it? sanoja lukiessaan, olemuksensa kautta kulkevan rohkeuden v?reilyn ja jalouden virtailun, on se tosiasia, joka osoittaa, ett? suurmiehill? on jotakin sijaa meid?nkin aikanamme.
Nykyisen? aikana on paikallaan kokoelma, jonka muutamat suurmiehet muodostavat. Ulkonaisille silmillemme se on joukko liikahtamattomia marmorihahmoja, mutta sis?isen? n?kyn? se l?hestyy meit? hiljaisuuden mets?ss? istuessamme. Kun se kulkee ohitsemme, liittyk??mme uteliaina joukkoon n?hd?ksemme, mihin sen matka vie. Seuratkaamme sit? ensin n?kym?tt?m?n? pys?hdyspaikasta toiseen, sitten ilmaiskaamme itsemme ja vihdoin ottakaamme suuren julistuksen miesten kanssa osaa siihen yhteiskunnalliseen ty?h?n, jonka maisemat liikkuessamme ovat silmiemme ohi siirtyneet.
Kaikkien aikojen suurmiehet ja ajattelijat ovat jollakin tavoin sukua toisilleen ja lukijapiirilleen. Niin kulkee ajattelijain ketju ajasta aikaan suurine saattojoukkoineen.
Suuren hiljaisuuden miehet ovat t?ll? kertaa kokoontuneet esitt?m??n ajatuksiaan. Pascal, k?rsiv?n hiljaisuuden mies, Emerson, suurten metsien k?vij? ja kirkkaan