Suomen maan Meripedot

Suomen maan Meripedot

The Project Gutenberg EBook of Suomen maan Meripedot, by Gustaf
Erik Eurén This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Suomen maan Meripedot maalikuvilla selitetyt
Author: Gustaf Erik Eurén
Release Date: June 1, 2005 [EBook #15967]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN
MAAN MERIPEDOT ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm, images by Helsinki
University Library.

Suomen maan Meripedot
maalikuvilla selitetyt.
[Kirjoittanut Gustaf Erik Eurén.]
Turussa 1855, J. W. Lillja & Co. kirjapainossa.
Imprimatur: C. A. Sanmark.

Johdanto.
Meripedot ovat kahta heimoa, #hylkeet¤ ja #mursut¤.

Hylkeet.
Hylkeillä on etuhampaita ylisessä leuassa 6 ja alisessa 4, eli ylisestä 4
ja alisessa 2. Kulmahampaat ovat pitkät ja puikkomaiset, mutta huulet
peittää ne täydellisesti. Sivuhampaita on ylhäällä ja alhaalla
kummallakin puolella 5, ainoasti yhdellä suvulla on 4. Raatohammasta
ja kuhlohampaita ei ole näillä ollenkaan.
Jalkoja on 4, uimaan soveliaat, mutta ruumista kantamaan kelvottomat.
Ne ovat aivan lyhyt; etujalat pistävät ulos sivullepäin ja takajalat
taanpäin. Kynsiä on 5 ja niiden välissä kesi uimisen tarpeeksi.
Ruumis on muutoin jäykkä ja vähä latistetun munan kaltainen,
karvoilla peitetty. Häntä on aivan lyhy.
Kielen pää on kahden haarainen. Korvalehtiä ei ole ollenkaan ja korvan
aukko on aivan vähäinen. Sieramet saattaa hän avata suuriksi ollessansa
veden päällä, mutta vetää peräti kokoon sukeltaissansa. Viiksit ovat
tukevat ja latistetut.
Hylkeet ovat aivotut enimmästi vedessä elämään, jonka mukaan heidän
ruumiinsakin rakennus on muodostunut. Ruumis pitkämäinen, vähän
latistettu ja molemmat päät kapenevaiset, jalat lyhyt ja melkein kuin
kalain uimukset.
Hylkeet elävät erinomattain meressä, sekä jäämeressä että niiden
lahdissa. Muutamat kulkevat meristä pitkin virtoja ylöspäin ja tulevat
niin järviin, joista he eivät enää löydä tietä takaisin. Niin löytyy
hylkeitä suomenki sisävesissä, Saimassa ja Ladogassa.
Hylkeet ovat paljo maapetojen kaltaiset sekä rakennuksensa että

elämänsä suhteen. Heillä ei kuitenkaan ole raatohammasta. Hylkeet
elävät enimmiten laumoissa. He syövät eläviä vesi-eläimiä tuoreeltansa,
erinomattain kelpaa heille kalat, ankeriaiset ja myös puutteessa
huonommatki vesi-elävät. Usein sieppavat he saaliinsa veden pohjasta
ja tekevät sitä niin äkisti että samassa seuraa kiviäki heidän mahaansa,
jossa niitä usein löydetään. Enimmästi on vatsa alaspäin, mutta usein
kääntävät he myös vatsansa ylöspäin, jossa tilassa he usein sieppaavat
saaliinsa.
Myös kesyttymisen vuoksi ovat hylkeet maapetojen kaltaiset. Ne ovat
melkein yhtä huokiat kesyttää ja opettaa kuin koirat. He suostuvat
myös ihmisiin yhtä hyvin kuin koirat, joiden virkaa he myös oppivat
toimittamaan. Kesyttynyt hylje seuraa uiden isäntänsä venettä; pysättyä
nousee hän veneesen ja vartioitsee sitä niinkuin koira kuormaa
isäntänsä pois ollessa. Hylkeet kalastavat sekä itsellensä että
isännällensä. He leikittelevät mielellänsä niinkuin koirat ja ottavat
hyvin mielin vastaan ihmisen liehakoitsemisia. Joka tahtoo tämmöisen
hylkeen saada, hän ottakoon hylkeen penikan ja antakoon sen vaan olla
ihmisten parissa.
Hyljetten uidessa ovat etujalat kylkeen liitetyt; ainoasti kääntäissä on
etujalka airona liikkeellä. Takajalat ovat hänen kuljettajansa, joiden
voimalla hän kulkee ihmeellisen nopiaan. Usein nähdään hän vähän
ajan perästä nousevan kaukana siitä, missä hän meni alas. Hänen täytyy
usein tulla veden pintaan hengittämään, muutoin ei hän taida elää
vedessä.
Toisinaan nousevat hylkeet kuivalle, joko maalle eli jäälle, ja tahtovat
siinäkin kuljeskella, vaikka vaikia; sillä heidän jalkansa ovat luodut
uimiseksi eikä käymiseksi; heidän jalkansa eivät kannata ruumista, niin
kuin muiden imettäväisten eläväin. Jos he kuivalla tahtovat paikastansa
siirtää, täytyy sen tapahtua matojen tavalla eli matelemalla. Heidän
täytyy vetää peräpuolen ruumistansa eteenpäin että tulevat köyryyn ja
sysäävät sitte etupuolen ruumista eteenpäin; taas uudestansa vetävät he
takapuolen kokoon ja viskaavat sitte etupuolen eteenpäin j. n. e. Tässä
eivät he luota ainoasti etujalkainsa, vaan myös rintansa päälle.
Imettäväiset maa-elävät sitä vastaan kulkevat sillä tavalla että he aina

luottavat kahden jalan päälle, koska toiset kaksi siirretään eteenpäin.
Hylkeen kulku kuivalla näyttää kuin kuupakkajuoksu. Lumisessa
maassa pääsee hän joksikin nopiasti kuupakoitsemaan.
Pohjaisimpain kansain ainoa rikkaus on hylje, joka heille antaa kaikki
heidän tarpeensa. Hylje on heille yhtä suuresta arvosta kuin
sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteensä. Grönlantilaisen koko
maallinen onni eli onnettomuus tulee siitä kuinka hyvin he hylkeitä
saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grönlantiin ja
kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat he
kohta: tottahan siellä sitte on kyllin hylkeitä! Hylkeet ovat ikäänkuin
heidän koti-eläimensä, liha ja rasva syödään; rasvasta saadaan vielä
valoa ja lämmintä; nahka antaa veden pitävän, lämpimän vaatteen ja
rekiä päällisen veneillekin että ne tulevat aivan pitäviksi; nahasta
tehdään vielä huoneita ja suksien alustimia; suonista saadaan lankaa;
suolista tehdään paitoja, purjeita ja akkunoita; luista askaroitaan
kaikenlaisia kovia tarvekaluja.
Grönlantilaiset pyytävät hylkeitä keihäällä, jonka päässä on nuora ja
nuoran päähän on sidottu rakko täynnä ilmaa. Keihäässä on terä ja
terässä vääkkä. Keihään pistettyä sukeltaa hylje, mutta rakko estää ja
tekee sukeltamisen vaikiaksi; se näyttää myös aina mihin hylje kulkee
että taidetaan sitä seurata. Maalla ja jäällä lyödään