Suomen maan Meripedot | Page 6

se oli heist? suuri mustan karvainen mies, jonka sormet olivat kasvaneet yhteen uimuksiksi, piikkilakki p??ss?. Harvoin sanoivat n?kev?ns? t?t? hahmua.
Merkillisin on seuraava kertomus Holhergin Danmarkin historiassa:
"Samaan aikaan (joulukuulla vuonna 1349) saatiin Dresalmessa ??rett?m?n suuri ja kumman muotoinen kala; sill? oli p?? kuin ihmisell? ja p??laella kruunu niinkuin munkin kruunu; sen vaateet olivat tehdyt niinkuin munkin kaapu. Kuningas Kristian III antoi haudata kalan K?penhaminassa ja l?hetti kuvan siit? keisari Kaarlelle Spaniaan." T?ss? n?kyy ett? kuningaskin piti sen viel? kummallisena ihmisen? taikka haltiana; mit? sitte yksinkertainen kansa ajatteli? Toista nyt ajattelevat Englannin ja Hollannin merimiehet, jotka niit? tuhansittain tappavat kamoksumatta.

Julmuus hyljett? vastaan.
Monia vuosia sitten saatiin hylkeen poika kiini meren rannalta ja vietiin el?m?n? l?hell? olevaan kartanoon. Se oli niin siev? ja lapset suostuivat siihen niin ettei sit? maltettu tappaa. Eik? siit? pikkuisesta el?m?st? olisi suurta hy?ty?k??n tapettuna ollut, jonka vuoksi ei se ?rsytt?nyt ihmisten ahneuttakaan, joka kaikista ihmisen vioista on julmin sek? l?himm?ist? ett? el?imi? kohtaan.
Hylje kasvoi ja kesyttyi, leikitteli lasten kanssa ja turvasi aina talon v?keen. H?n oli viaton luonnostansa, l?hestyi kuin h?nt? kutsuttiin, sanalla sanottu: h?n oli uskollinen kuin koira ja leikkinen kuin kissan poika. Joka p?iv? meni h?n mereen kalastamaan, ravitsi itsens? ja toi usein my?s taloonki kauniin kalan. Kes?ll? makasi h?n mielell?ns? auringon paisteessa, talvella valkian edess?, taikka, jos vaan sopi, kiipesi h?n l?mpim??n uuniin.
Nelj? vuotta oli hylje n?in ollut talossa kaikkein yst?v?n?. Onnettomuudeksi sek? hylkeelle ett? muille rupesi nyt tauti vaivaamaan talon elukoita. Noita-?mm? kutsuttiin neuvoa antamaan. T?m? sai is?nn?n uskomaan ett? el?inten kuolevaisuus tuli siit? ett? talossa pidettiin saastaista el?v?t?, jolla ?mm? tarkoitti tuota hyljeparkaa. T?m? on, sanoi ?mm?, viet?v? kohta pois, muutoin en taida min? mit??n tehd?. Tyhm? is?nt? uskoi ?mm?n sanan; hylje pantiin veneesen, soudettiin merelle ja heitettiin kauas maasta. Vene palasi kotiin, v?ki meni lepoon, mutta seuraavana aamuna makasi hylje tapansa j?lkeen uunissa. Armas el?v? oli tullut y?ll? rakastettuun kotoonsa ja hakenut tavallisen leposiansa.
Seuraamana p?iv?n? sairastui j?llen yksi elukka. Mik? nyt oli muu syyn? kuin tuo onneton hylje, joka taas oli taloon tullut! Hylje oli viet?v? pois teille tiet?m?tt?mille. Se annettiin siis vieraalle, joka lupasi kuljettaa sen kyll?ki kauas. Vuorokausi kului; mutta toisena iltana kuuli piika jotakin kaappimista oven takana. Ovi avattiin ja tuo uskollinen el?in tuli sis?lle, ei tieten kuinka kiitt?m?tt?mille ja tyhmille ihmisille h?n tuhlasi rakkauttansa. V?synyt pitk?st? matkastansa, n?ytti h?n kaikin tavoin ilonsa kotiin p??sty?ns?, meni uunin eteen ja nukkui.
Is?nt? kuuli kohta mit? tapahtunut oli. Noita-?mm? otettiin taas neuvoksi. Ei ole, sanoi ?mm?, onneksi jos tuo peto tapetaan; mutta kyll? siit? muutoinki p??st??n; puhkaistaan sen silm?t, niin ei se en?? osaa taloon tulla jos se viel? kerran vied??n kauas merelle. Julma is?nt? suostui julmaan neuvoon; t?m?n uskollisen ja viattoman el?v?n silm?t puhkaistiin. Verta vuotavana ja kivuissansa kiertelev?n? pantiin hylje taas veneesen ja vietiin ja j?tettiin kauvas merelle.
Viikko kului eik? talossa sen enemp?? iloa ollut. Karjasta kuoli yksi toisensa per??n, ja vihdoin sanoi noita-?mm? toden ett? tauti oli h?nen taitoansa v?kev?mpi. Tulemana y?n? puhalsi merelt? aimollinen myrsky; tuulisp?iden v?liss? kuului usein heikko valittava ??ni. Aamu tuli, ovet avattiin ja armas hylje makasi kuolleena kynnyksell?. H?n ei taitanut sokiana en?? saada elatustansa, vaan kuoli n?lk??n. H?nen ruumiinsa haudattiin santakuoppaan. Mutta talossa seurasi onnettomuus onnettomuutta. Kaikki meni nurin; karja kuoli, katovuosi tuli, lapset kuolivat ja vihdoin kuoli itse is?nt?kin sokiana ja k?yhtyneen?. Noita-?mm? tuli lain edess? osalliseksi ihmisen murhaan ja hirtettiin.

Mursu.
(Kuva 6)
Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli 8 kyyn?r??. Pitk?t ja paksut viiksit. Isot silm?t, silm?n valkia on punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu k?y mutkaan niinkuin hevosen kaula. Lev?tess?ns? etujaloillensa ja kaula k?yryss? on mursu miehen korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara ett? n?kyy olevan niinkuin s?kki sen yll? monissa laskuissa, jotka siirtyv?t mursun k?velless?. Jalat ovat lyhyt ja typer?t, varpaat 5, varustetut lyhyill? kynsill?.
Etuhampaita on ylisess? leuassa 4, joista 2 keskim?ist? ovat pienet ja pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva t?ydellisiksi, ainoasti alku n?hd??n penikoilla. Kulmahampaat ylh??ll? ovat pitk?t, usein kyyn?r?? pitk?t valkoiset torahampaat; alhaalla v?h?iset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylh??ll? ja alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niist?kin on pieni ja aikaisin putoo.
Mursulla ei ole niinkuin hylkeell? silavaa lihan ja nahan v?liss?. Jos silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydet??n ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi.
Mursu el?? pohjaisessa j??meress? kernaimmin ajoj?iden seassa, jossa h?n uiskelee ja toisinaan nousee niiden p??lle. H?n el?? joukossa, usein sadottain. J??lle kiipee h?n niin ett? h?n ly? suuret torahampaansa j??h?n ja vet?? niin raskaan ruumiinsa yl?s j??lle. Tyvenell? ilmalla he leikittelev?t ja poukkuroitsevat, antavat kuulla ??nens?, joka on melkein h?r?n ??nen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella, jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat. Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereell? ja pit?? vaaria. Vaaran havaitessa l?htee t?m? vartia liikkeelle ja h?nen seurassansa koko l?j?. T?ss? nousee kumma ja ??ret?n meteli; kukin tahtoo ensin p??st? veteen, mutta maatessansa ristin rastin on