Suomalaisen kirjallisuuden historia

ഔSuomalaisen kirjallisuuden historia

Project Gutenberg's Suomalaisen kirjallisuuden historia, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Suomalaisen kirjallisuuden historia
Author: Eino Leino
Release Date: March 31, 2005 [EBook #15513]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN ***

Produced by Tapio Riikonen

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA
Kirj.
Eino Leino
Otava, Helsinki, 1910.

SIS?LLYS:
Lukijalle
Johdanto: Valmistava aika (1542-1835)
1. Kieli ja kirjallisuus 2. Suomalaisen kirjakielen synty 3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit 4. Hengellinen kirjallisuus 5. Maallinen kirjallisuus 6. Kansanrunous 7. Kansallinen tiede 8. Suomalaisuus
I. Romanttinen aika (1835-1870)
1. Realismi ja romantiikka 2. Kansallinen her?tys 3. Elias L?nnrot 4. A. Oksanen 5. Kirjallisen Kuukauslehden miehet 6. Aleksis Kivi 7. Romantikoita ja j?lkiromantikoita
II. Realistinen aika (1870-1897)
1. Realistinen kansankuvaus 2. Nuorsuomalaisuus 3. J. H. Erkko 4. Kaarlo Kramsu 5. Minna Canth 6. Juhani Aho ja P?iv?lehden piiri 7. Kansallinen tiede 8. Naturalistinen kansankuvaus
III. Uusromantinen aika (1897-)
1. Vanha ja uusi romantiikka 2. Valtiollinen tausta 3. Runous 4. Suorasanainen kirjallisuus 5. Loppukatsaus

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIA
(1910)

LUKIJALLE.
Lukija ?lk??n odottako mit??n erikoista uutta t?lt? Suomalaisen kirjallisuuden historialta. Useimmat siin? mainituista kirjallisista ilmi?ist? ovat jo Julius Krohnin Suomalaisen kirjallisuuden vaiheista ja B. F. Godenhjelmin Oppikirjasta suomalaisen kirjallisuuden historiassa l?ydett?viss?, siin? esiintyvist? kirjallisista n?k?kohdista taas tekij?n viime vuonna julkaisemista pikakuvista Suomalaisia kirjailijoita. Halu t?sm?llistytt?? pienen k?sikirjan puitteissa n?it? n?k?kohtia ja toivo osoittaa niiden pit?v?n paikkansa kirjallisuutemme koko kehityskulkuun n?hden on t?m?n teoksen synnytt?nyt.
Hyvin tiet?en, ett? ennen kuin mit??n lopullisempaa suomalaisen kirjallisuuden historiaa voidaan kirjoittaa, pit?isi olla olemassa edes kutakuinkin lopullisia tutkimuksia kirjallisuutemme huomattavimmista yksityisilmi?ist?, olen t?ss?, samoin kuin Suomalaisissa kirjailijoissa, kuitenkin uskaltanut poiketa edellisten kirjallisuushistorioitsijain asettamista rajamerkeist? ja kirjallisuutemme eri aikakaudet toisin hahmoitella. Hyvin tiet?en my?s, ett? niiden sis?llisen totuuden sitova, tieteellinen todistelu vaatii aivan toisenlaisia kykyj?, sit?paitsi paljoa enemm?n aikaa ja varoja kuin mit? t?m?n kirjan tekij?ll? on ollut siihen k?ytett?v?n?, toivon kuitenkin teokseni voivan olla jonkunlaisena portaana suomalaisen kirjallisuuden oikealle ymm?rt?miselle. Ep?ilem?tt? se on paikka paikoin sangen luettelontapainen. Siksi olisivatkin kuivien tosiseikkojen v?lit v?ltt?m?tt? suullisessa esityksess? t?ydennett?v?t, jos teostani ehk? jossakin oppikirjana k?ytett?isiin.
Maamme ruotsinkielist? kirjallisuutta ei t?ss? teoksessa ole k?sitelty, koska tekij? edelleenkin katsoo sen enemm?n Ruotsin kuin Suomen kirjallisuushistoriaan kuuluvaksi. Vastakkaisen kannan omaksuminen t?ss? suhteessa onkin mahdoton, ellei tahdo alkaa islantilaisesta kirjallisuudesta ja lopettaa viime p?ivien suomenkielisiin ilmi?ihin, kuten my?s olen n?hnyt er??n meik?l?isen kirjallisuushistorioitsijan sepitt?m?ss? ruotsinkielisess? oppikirjassa tapahtuneen.
Helsingiss? 20 p. elok. 1910.
Eino Leino.

JOHDANTO:
VALMISTAVA AIKA.
(1542-1835)
Kyli? se kuulee Suomen kielen, joka ymm?rt?? kaikkein mielen.
Mikael Agricola.

1. Kieli ja kirjallisuus.
Kirjallisuus on maan tulkki. Kirjallisuus on kansakunnan kuvastin. Kirjallisuutensa kautta kansa haastaa ilmoille, mit? se on tuntenut ja kuvitellut kauneinta, tahtonut, toivonut ja pyrkinyt pyhint? maailmassa. Ilman kirjallisuutta on kansa kuin sokea, kuin kuuromykk?. Vasta omankielisen kirjallisuutensa kautta kansa oppii itsens? tuntemaan ja tekem??n itsens? my?s muille kansoille ymm?rrett?v?ksi.
Kirjallisuutensa kautta kansa liittyy itse??n suurempaan yhteyteen: ihmiskuntaan.
Kieli on kirjallisuuden _v?line_. Kielen t?ytyy taipua notkeasti kirjailijan sis?isi? tarkoitusperi? ilmaisemaan, jos h?nen mieli voida v?litt?? niit? lukijakunnalleen. Kielen kehitys vaatii usein pitk?n valmistavan ajan, ennenkuin varsinainen kansalliskirjallisuus voi puhjeta kukkimaan. Suomalaisen kirjallisuuden historiassa se on vaatinut l?hes kolme vuosisataa. Enemm?n kuin suomalaisen kirjallisuuden ne ovat suomenkielen ja suomalaisen sivistyksen historiaa.

2. Suomalaisen kirjakielen synty.
Suomalainen kirjakieli on kansamme uskonnollisen tarpeen synnytt?m?. Katoolisena aikana oli kirkon, koulun ja kaiken korkeamman sivistyksen kieli meill? niinkuin muuallakin maailmassa latina. Mutta Lutherin opin mukaan oli kansalle kansan omalla kielell? jumalan puhdasta sanaa saarnattava. Suomalaisen kirjakielen synty sattuu sent?hden yhteen uskonpuhdistuksen tulon kanssa Ruotsin valtakuntaan.
Suomen varsinainen uskonpuhdistaja ja ensimm?inen todella lutherilainen piispa oli Mikael Agricola (1508-1557) kalastajan poika Pernajan pit?j?st?. Koulunsa h?n oli k?ynyt Viipurissa ja Turussa ja suorittanut maisterintutkinnon v. 1539 Wittenbergin yliopistossa, Martti Lutherin ja Filip Melanchtonin omien silm?in alla. Jo t??ll? h?n oli alkanut k??nt?? suomeksi Uutta Testamenttia, joka kuitenkin ilmestyi painosta vasta v. 1548. Sit? ennen h?n oli ehtinyt toimittaa kansalleen Aapisen (?Abc-kiria?) ja Rukouskirjan. Edellinen, joka ilmestyi painosta v. 1542, on ensimm?inen suomenkielinen kirjateos.
Suomessa ei siihen aikaan ollut yht??n kirjapainoa. Kaikki t?ytyi painattaa Tukholmassa. Useimmat Agricolan kirjat ilmestyiv?t viel? tekij?n kustannuksella. Harvat ostivat ja lukivat niit?. Kaikista hankaluuksista huolimatta Mikael Agricola jatkoi kirjallista toimintaansa, julkaisten viel? osia Vanhasta Testamentista ynn? kirkonmenojen uudistamista koskevia teoksia. My?skin maallisia tietoja h?n teoksiinsa siroitteli. N?in tuli h?nest? _suomalaisen kirjakielen is?_. H?nen kauttaan vakiutui l?nsisuomen murre maamme kirjakieleksi.

3. Vanhimmat suomalaiset lakitekstit.
Vanhin tunnettu suomalainen lakiteksti on Herra Martin, Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisen, suorittama Ruotsin maanlain suomennos (1548), jonka k?sikirjoitusta s?ilytet??n Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. H?nen ty?ns? l?hin jatkaja oli Pohjois-Pohjanmaan rovasti ja lainlukija Ljungo Tuomaanpoika, joka suomensi sek? Ruotsin maanlain (1601) ett? kaupunginlain (1609). Molemmat n?m? suomennokset j?iv?t, kuten Herra Martinkin, painattamatta.
Vaikka kaikkien Ruotsin alammaisten oli Ruotsin lakia toteltava, ei hallitus paljoakaan v?litt?nyt lakiensa ja asetuksiensa suomenkielelle toimittamisesta. Yksityiset miehet saivat sit? tehd?, viel?p? omalla kustannuksellaan. N?ist? on lainlukija Hartikka Speitz, joka v. 1642 julkaisi suomeksi Kustaa Aadolfin sota-artikkelit, eritt?in muistettava. H?nen ajoistaan asti ruvettiin kuitenkin