Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 9

kirjoittanut Figaro'n
tyttären adressin?
ROSINA (itseksensä). Tuolla miehellä on mustasukkaisuuden vainu jo
luonnosta!... (Ääneen.) Minä olen sillä uudestaan piirtänyt kuluneen
kukkasen siinä liivissä, jota ompelen teille neulomuspuissani.
BARTHOLO. Kuinka mieltä ylentävää tuo on! Jotta teitä uskottaisiin,
lapseni, pitäisi teidän olla punastumatta, kun yhtä mittaa vääristelette
totuutta; mutta sitä te ette vielä osaa.
ROSINA. No! kukapa olisi punastumatta, herra, kun näkee noin ilkeitä
johtopäätöksiä tehtävän mitä viattomimmista töistä?
BARTHOLO. Tietysti, minä olen väärässä. Polttaa sormensa, tahrata
sitä läkillä, tehdä paperituutti Figaron tyttärelle lähetettäviä makeisia
varten, piirtää minun liiviäni neulomuspuissa! mitä löytyy sen
viattomampaa? Mutta kuinka paljon valheita läjättyinä yhden tositeon
salaamiseksi!... Minä olen yksin, ei kukaan näe minua; minä saan

valhetella mieleni mukaan. Mutta sormen pää jää tahratuksi, kynä on
mustunut, paperia puuttuu! Eihän kaikista voi pitää huolta. Aivan
varmaan, signora, kun minä menen ulos kaupunkiin, saa lukittu ovi
vastata minulle teidän puolestanne.
Kahdestoista kohtaus.
(Kreivi, Bartholo, Rosina. Kreivi ratsumiehen puvussa, näyttäen olevan
vähän humalassa ja laulaen: Réveillons-la etc.)
BARTHOLO. Mutta mitä tuo mies tahtoo? Sotamies! Menkää
huoneesenne, signora.
KREIVI (laulaa: Réveillons-la ja lähestyy Rosinaa). Kumpi teistä,
hyvät naiset, on tohtori Balordo? (Rosinalle matalalla äänellä.) Minä
olen Lindor.
BARTHOLO. Bartholo!
ROSINA (itseksensä). Hän puhuu Lindor'ista.
KREIVI. Balordo, Barque à l'eau; minä huolin siitä viis. On vaan
kysymys saada selkoa, kumpi teistä... (Rosinalle, näyttäen hänelle
paperia.) Ottakaa tämä kirje.
BARTHOLO. Kumpi! Näettehän, että se olen minä. Kumpi!
Menkäähän, Rosina; tuolla miehellä näyttää olevan hyvä hutikka
päässään.
ROSINA. Juuri sentähden, herra; te olette yksin. Nainen saattaa joskus
vaikuttaa.
BARTHOLO. Menkää, menkää; minä en ole arka.
Kolmastoista kohtaus.
(Kreivi, Bartholo.)
KREIVI. Oo! minä tunsin teidät heti signalimenttinne mukaan.

BARTHOLO (kreiville, joka puristaa kirjettä). Mitäs te tuossa kätkette
taskuunne?
KREIVI. Minä kätken sen taskuuni, jotta te ette tietäisi, mitä se on.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat
aina puhuvansa sotamiesten kanssa.
KREIVI. Luuletteko, että olisi peräti vaikea asia tehdä teidän
signalimenttinne?
Nuotti: Ici sont venus en personne.
Pää kalju on, tutisevainen, Ja silmä tumma, talimainen, Rumempaa
naamaa eipä näe, Kas selkä on kuin sarvet kauriin Ja pinta niinkuin
paistonauriin, Vinossa toinen olkapää! Suoniss' on veri niinkuin jää,
Jalassa patti, sääri väärä, Puhuissaan määkii niinkuin jäärä, On ahne
saivarnylkyri, Sanalla: oikein tohtori!
[Bartholo keskeyttää signalimentin siinä paikassa, joka hänestä sopii.]
BARTHOLO. Mitäs tämä merkitsee? Oletteko täällä minua
häväistäksenne? Menkää heti tiehenne.
KREIVI. Mennä tieheni! Ah! hyi! kuinka törkeästi puhutte! Osaatteko
lukea, tohtori ... Barbe à I'eau?
BARTHOLO. Toinen mieletön kysymys.
KREIVI. Oho! älkää ensinkään huolestuko siitä; sillä minä, joka
vähintäänkin olen yhtä paljon tohtori kuin te...
BARTHOLO. Kuinka niin?
KREIVI. Enkö minä ole rykmentin hevosten lääkäri? Juuri sentähden
minä pantiinkin virkaveljen luoksi asumaan.
BARTHOLO Uskallatteko verrata hevoskengittäjää...

KREIVI
Nuotti: Vive le vin.
En väitäkään, en, tohtori, Mun taiton' että voittavi Tuon Hippokrateen
joukkoinehen. Taitonne kas se kohdallehen Osaapi, aina auttaa kai! Jos
harvoin taudin pois se sai, Tok' saattaa sairaan autuutehen.
Onko tämä kohteliasta, mitä sanon teille?
BARTHOLO. Se soveltuu hyvin teille, tietämätön kätyri, tällä tavoin
alentaa taiteista ensimmäistä, suurinta ja hyödyllisintä!
KREIVI. Hyödyllinen kaiketi niille, jotka harjoittavat sitä.
BARTHOLO. Taide, jonka edistymistä aurinko pitää kunnianansa
valaista!
KREIVI. Ja jonka erehdyksiä maa kiiruhtaa peittämään.
BARTHOLO. Selvästi näkyy, sivistymätön ihminen, että te olette
tottunut ainoastaan hevosia puhuttelemaan.
KREIVI. Hevosia puhuttelemaan? Ah! tohtori! Eikö järki-tohtorille ole
tunnettu asia, että hevoslääkäri aina parantaa sairaansa heitä
puhuttelematta, kun päinvastoin lääkäri puhuu paljon sairaillensa...
BARTHOLO. Heitä parantamatta, eikö niin?
KREIVI. Te olette sen sanonut.
BARTHOLO. Kuka perhana lähettää tänne tuon kirotun juomarin?
KREIVI. Minä luulen, että te tekaisette minulle epigrammeja, Amor!
BARTHOLO. Mitä vihdoin tahdotte? mitä pyydätte?
KREIVI (kovasti suuttuvinansa). Kuinka, hän kiihtyy! Mitä minä
tahdon? Ettekö näe sitä?

Neljästoista kohtaus.
(Rosina, Kreivi, Bartholo.)
ROSINA (saapuville juosten). Herra sotamies, älkää vimmastuko,
armoa! (Barthololle.) Puhukaa hänelle hiljaa, herra: mies, joka puhuu
järjettömästi.
KREIVI. Te olette oikeassa; hän puhuu järjettömästi, hän; mutta me
olemme järjellisiä, me! Minä kohtelias ja te kaunis ... siinä kyllin.
Oikeastaan minä tahdon tässä talossa tavata ainoastaan teitä.
ROSINA. Mitä voin tehdä teidän hyödyksenne, herra sotamies?
KREIVI. Vähäpätöisen asian, lapseni. Mutta jos on jotakin hämärää
minun lauseissani...
ROSINA. Minä käsitän niitten tarkoituksen.
KREIVI (antaen hänelle kirjeen). Ei, pitäkää vaan kiinni puustavista,
puustavista; on ainoasti kysymys ... mutta minä sanon aivan
rehellisessä tarkoituksessa, että antaisitte minulle makuusijan täksi
yöksi.
BARTHOLO. Eikö mitään muuta?
KREIVI. Ei mitään. Lukekaa tämä lempikirje, jonka meidän
majoitus-mestarimme kirjoittaa teille.
BARTHOLO. Katsokaamme. (Kreivi kätkee kirjeen ja antaa hänelle
toisen paperin. -- Bartholo lukee.) "Tohtori Bartholo antaa ruoan, majan,
makuusijan..."
KREIVI (ääntänsä teroittaen). Makuusijan.
BARTHOLO. "Ainoasti yhdeksi yöksi mainitulle Lindor'ille,
liikanimeltä l'Écolier, joka on ratsumies rykmentissä..."
ROSINA. Hän se on, juuri hän se on.

BARTHOLO (vilkkaasti, Rosinalle). Mikäs nyt?
KREIVI. No, olenko väärässä nyt, tohtori Barbaro?
BARTHOLO. Luulisi, että tuo mies ilkeäksi huviksensa typistää
nimeäni kaikella mahdollisella tavalla. Menkää hiiteen, Barbaro! Barbe
á l'eau! ja sanokaa hävyttömälle majoitus-mestarillenne, että siitä asti,
kuin kävin Madrid'issa, olen vapautettu sotaväkeä majauttamasta.
KREIVI (itseksensä). Oi Jumala! harmillinen vastus!
BARTHOLO. Ah! ah! ystävä, tämä haittaa teitä ja