Setä Tuomon tupa | Page 9

"La Belle-Rivière"-laivan kannella, joka kulki Ohio-jokea alas p?in. H?n aikoi ostaa matkalla viel? lis?? orjia ja sitte etel?ss? sit? varmemmin hy?ty?. H?yrylaivassa oli paljo matkustajia, jotka ryhmiss? seisoen kannella nauttivat hyv?? matkailmaa. Laivamiehetkin olivat iloissaan, laskivat leikki? ja nauroivat. Iloisen seuran ik?v?n? vastakohtana olivat laivan tavararuumat. Siell? oli orjia ja tavaralaatikoita sekaisin. Murheellinen ja raskas oli neekerien mieli.
"Minulla on vaimo," sanoi John, yksi orjista, jotka Haley oli ostanut huutokaupasta, "eik? h?n tied? mit??n, ett? min? nyt olen my?ty."
"Miss? h?n sitte on?" kysyi Tuomo.
"H?n palvelee ravintolassa alempana t?m?n joen varrella. Jospa vain kerrankin saisin h?nt? viel? n?hd?."
H?nen silm?ns? kyyneltyiv?t ja samoin kaikkein muidenkin. Olivathan he kaikki samassa tilassa. Jospa jokainen ei ik?v?inytk??n vaimoa, niin oli toisilla ik?v? is?? tai ?iti? tai lasta tai velje? tai sisarta tai kaikkia yht' aikaa.
Ylh??ll? kannella oli my?skin johduttu puhumaan orjain kaupasta.
"Ettek? usko," kysyi er?s nuori mies vanhemmalta, "ett? orjuus, jos syvemm?lle katsotaan, on h?pe? is?nmaallemme? Sellaista ei pit?isi en?? tapahtua."
"Se on riidanalainen kohta; voidaan puhua paljo sen puolesta ja sit? vastaan", kuului ep?m??r?inen vastaus. "Min? olen kauan ollut etel?ss? ja olen melkein taipuvainen yhtym??n siihen mielipiteesen, ett? neekerit ovat orjina oikeastaan paremmassa tilassa kuin vapaina."
"Saattaa olla niinkin, mutta hirmuista on, ett? niin tunnottomasti loukataan niiden ihmisparkain tunteita."
"Ei meid?n sovi omien tunteittemme mukaan arvostella sellaisten ihmisten tunteita", arveli vanhempi herra.
Nyt laiva pys?htyi siihen paikkaan, jossa Johnin mainitsema ravintola oli. Enin osa matkustajista tunkeutui rappujen luo katselemaan tulevia ja l?htevi?, kuten aina on tapana. Kohta nuori neekerivaimo riensi laivaa kohti, tunkeutui kiireesti ihmisjoukon l?vitse ja juoksi orjain luo, jotka oli t?ll? v?lin tuotu kannelle. Kaksi huudahtusta kuului ja vaimo lep?si Johninsa syliss?, joka siten oli saanut toivonsa mukaan viel? kerran n?hd? vaimoansa, mutta kuin he ehtiv?t ajattelemaan tuota pikaa tapahtuvaa ja t?ll? kertaa ehk? ainaista eroa, alkoivat molemmat itke?.
Se nuori mies, joka ?sken puheli vanhemman kanssa ja nyt n?ki t?m?n ilo- ja surun?ytelm?n, k??ntyi Haleyn puoleen ja sanoi vakavasti, melkein nuhtelevasti:
"Herra, kuinka te voittekaan harjoittaa niin kirottavaa ammattia? Katsokaapa noita ihmisparkoja! Min? olen juuri kotiin palaamassa ja syd?mmeni kuohuu ihastuksesta, jota se toivo her?tt??, ett? pian saan n?hd? j?lleen vaimoni ja lapseni; mutta sama laivakellon hel?ys, joka minulle on kotimatkan jatkamisen merkkin?, on t?lle onnettomalle avioparille elinkautisen eron merkki. Olkaa varma, teid?n t?ytyy siit? kerran vastata Jumalan tuomioistuimen edess?!"
Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, k??ntyi vaiti pois ja meni laivan per?kannelle.

Kuudes luku.
Viel? yksi uhri.
Matkaa jatkettiin ja seuraavana p?iv?n? pys?htyi h?yrylaiva pienen, viel? Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siin? l?ksi muutamia matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan mink? mit?kin. Vaan kohtapa h?n j?lleen palasi seurassansa nuori mulattivaimo ja h?nell? lapsi k?sivarrella, jotka h?n oli juuri ?sken ostanut.
T?m? nuori vaimo oli hyvin siistiss? puvussa ja neekeri kantoi h?nen pikku arkkuansa. Pitk?n aikaa astuskeli h?n kannella, leikitellen lapsensa kanssa, ja istahti sitte arkulleen, jonka neekeri oli laskenut muiden matkustavaisten tavarain joukkoon.
Sittemmin tuli Haley h?nen luoksensa ja puhui h?nelle jotakin, jota Tuomo, vaikka sattumalta istuikin aivan l?hell?, ei ymm?rt?nyt. Vaan h?n huomasi varsin hyvin, ett? mulattivaimo siit? hyvin h?mm?styi ja kiihtyi.
"Ei, sit? min? en usko!" sanoi h?n kuuluvasti. "Te vain laskette rumaa leikki?."
"Viel? mit?, en min? ole sill? mielell?", vastasi orjainkauppias. "Jos et usko minun sanojani, niin katso t?t?! Se on kauppakirja ja siin? on t?h?nastisen herrasi oma ja oikea allekirjoitus."
H?n samalla veti esiin paperin ja tunnottomasti antoi sen vaimolle.
"No, mit?s nyt sanot?"
"En min? sittek??n voi mitenk??n uskoa, ett? herrani olisi minua niin pett?nyt."
"Saatathan kaikilta n?ilt? herroilta tiedustaa, onko paperi oikea." -- "Olkaa hyv?," sanoi h?n er??lle ohi astuvalle matkustajalle, "lukekaa n?m? pari rivi? t?lle uskomattomalle! H?n ei usko minua."
"Kyll? t?m? on ihan selv?", selitti matkustaja. "T?m? on my?ntikirja herra John Fosdickilta, joka t?ss? selitt?? antaneensa mulattivaimon Lucien lapsineen er??lle Haleylle. Kaikki on ihan laillisessa kunnossa."
Lucien kiihkoiset sanat ja liikkeet kokosivat tuota pikaa siihen koko joukon uteliaita ja orjainkauppias selitti lyhyesti heille, mist? oli puhe.
"Minun herrani sanoi minulle, ett? minut vied??n Louisvilleen samaan ravintolaan, jossa mieheni on ty?ss?!" vaikeroi vaimo.
"Sen h?n on valehdellut", sanoi joukosta joku, joka my?skin oli katsahtanut kauppakirjaan.
"No, sitte siit? ei en?? ole mit??n puhumista", sanoi Lucie, ja h?nen ?skeinen kiihkonsa muuttui yht' ?kki? kylm?ksi levollisuudeksi. "Mit? on tehty, se on tehty."
H?n ei puhunut en?? sanaakaan, k??ntyi seljin orjainkauppiaasen ja katsoa tuijotti aaltoihin. Hiljainen tuulen henki siveli s??liv?isesti h?nen otsaansa. H?n kumartui lapsensa puoleen ja suuteli sit?.
"Onhan se oikein siev? lapsi", virkkoi er?s matkustaja, joka jo kotvasen oli katsellut ?iti? ja lasta. "Kuinka vanha on poika?" kysyi h?n suoraan ?idilt?.
"L?hes vuoden vanha", vastasi Lucie.
Herra taputteli poikasen poskea ja tarjosi h?nelle sokuripalaa, jonka poikanen heti sieppasikin ja pisti suuhunsa.
"Sukkela poika!" virkahti mies hyvill??n ja meni sitte laulaa hyr?illen menojaan. Per?kannella tapasi h?n Haleyn, jonka h?n jo tiesi Lucien omistajaksi, ja koetti kiertelem?ll? alottaa keskustelua h?nen kanssansa. Tarjoten orjainkauppiaalle sikaria sanoi h?n:
"Te teitte hyv?n kaupan ostaessanne tuon orjavaimon, joka on tuolla etukannella, ja arvattavasti tahdotte h?nest? jotenkin kallista hintaa."
"Tietysti", vastasi Haley puhaltaen suustaan paksun savupilven.
"Kaikissa tapauksissa viette h?net etel??n, vai