Sattumuksia Jänislahdella | Page 9

henkiin?"
"Mit?p? sit? olisi tarvis tehd? mit??n", kuului rovastin kuiva vastaus.
"No, hyttynen, hyv?nen aika. Miten voisimme niin kiitt?m?tt?m?t olla sellaiselle hyv?ntekij?llemme?"
"Siten, ett? Kaisa on meid?n m?kkil?inen. Sill? on velvollisuus tehd? enempikin."
"En voi ymm?rt?? nyt sinua... Minun t?ytyy p??st? edes kiitt?m??n Kaisaa, kun eilen siin? harakassa ihan hyv?stelem?tt? l?hdimme. Etk?s sin?kin l?hde? Otamme Ailin, Lillin ja Mimmin mukaan."
"Ole huoletta, veikkonen. Kaisa tulee vaan siit? ylpe?ksi... L?htisit sin? pappilan rouva hupsua akkaa kiitt?m??n. Milt? tuo n?ytt?isi", sanoi rovasti yh? kuivemmasti ja ylpe?sti k??nsi p??t??n pois n?ytt??kseen, ettei h?n tahdo kuullakkaan senlaista hommaa.
Rovastinnan pullea muoto tuli levottomaksi ja h?n sanoi p??tt?v?sti: "Minun kuitenkin t?ytyy p??st? kiitt?m??n Kaisaa vaikka l?pi valkean... Voi, voi miten onnetoin olisinkaan, jos Aili minun ajattelemattoman tekoni t?hden olisi tuonelan omana, mik? ilman Kaisaa niin olisi."
Rovasti k??nt??kseen rovastinnan mielt? siit? asiasta pois alkoi: "T?n? p?iv?n?, kun on n?in kaunis ilma l?hdemme k?velymatkalle tuonne hautuumaalle. Sinne kuului olevan aivan kuiva tie. Tuosta sillan takaa kuului l?htev?n aivan kuiva, hyv? k?rrytie. Eik? se kovin kaukana olekaan, tuossa vaan salmen takana kankaalla. Lillin ja Ailin otamme mukaan. Mimmi ei jaksaisi niin pitk?lt? k?vell? ellemme tuota Lahdenper?n muijaa pyyd? kantamaan... L?hdemme ihan aamiaisen sy?ty?."
"L?hdemme vaan... Siin? tapauksessa j?t?n huommiseksi Jahtirannalla k?ynnin", sanoi rovastinna ja lopettaakseen siit? puheen, alkoi silitell? Ailin p??t?, joka lattialla seisoen ja voileip?? k?dest??n sy?d? jykert?en, oli nojannut selk?ns? sohvalla istuvan ?itins? polvia vasten. Sit? h?n hymyillen silitteli hiljakseen puhellen: "Sin? Ailini, rakas! Minun kiharatukkainen Ailini olet viel? t?ss?. Oi kuinka kauhistava on muistaa sit? eilist? p?iv??. Mutta miten opettavaista sent??n onkaan olla senlaisenkin tapauksen keskell?. Ilman senlaista tapausta ei tulisi koskaan tiet?m??n miten lapsi on likell? ?idin syd?nt?. Tavallinen taudin tuoma kuolema ei sit? opetusta anna."
Rovasti ei t?h?n puheeseen jatkanut mit??n. V?tk?tti vaan leposohvallaan selk?kenossa ja ryk?steli enemm?n haihduttaakseen rovastinnan ajatuksia kuin rykimisen tarpeessa ja ajatteli: Kyll? se on totta, ett? nuo akat ovat kaikki yht? hupsuja. Eiv?t tied? edes omasta arvostaan. Pappilan rouva l?htisi nyt m?kin akkaa kiitt?m??n. Vie ja vikise.
Aili pureskellessaan voileip??ns? katseli kumpaisenkin silmiin ja kun n?ki ?itins? hymyilev?n h?nelle, niin tahtoi sanoa jotain ja kun ei muuta osannut niin sanoi: "Enh?n min? kuollut."
"Eth?n tuota, Jumalan kiitos, kuollut, kun pelastuit. Tiesitk? miten pelastuit?"
"Her?sin vaan kun unesta. Rintani oli kipe?."
"Voi lapsirukka... Mutta mitenk?s hukuit?"
"Se puukappale, mink? kanssa uin, kun karkasi, niin menin pohjaan. Silloin meni vesi henkeeni etten saattanut huokua enk? liikuttaa mit??n. Kuulin kun rannalla huusivat tulemaan pois, vaan en p??ssyt."
"Kuulit huudon... Mutta n?itk?s sitten meid?n valkeaa venhett? p??ll?si ja sit? kun Kaisa tuli noutamaan ja otti syliins??"
"En... Milloin se tuli?"
"Silloin kun se kantoi sinun sielt? j?rven pohjasta venheeseen ja kannettiin siihen nurmelle, miss? her?sit."
"En min? ole n?hnyt", toisti yh? Aili silm?t py?rein? ja n?kyi koittavan muistella muistaisiko h?n siit? mit??n.
T?m? keskustelu vei rovastinkin huomion puoleensa ja osanottavalla tavalla sanoi. "Kyll?p? oli todellakin kuolema likell?. Tavallisesti veteen joutuneitten tiedet??n n?kev?n ja kuulevan kaiken, se vaan, etteiv?t voi liikuttaa mit??n. Ne hengen salpautuessa saavat senlaisen omituisen halvauksen, ett? tulevat aivan voimattomiksi ja ainoastaan senlaiset voivat virota. Ne, joilta kaikki tiet?minen katoo, sanotaan kuolleeksi. Ja onhan sit? Ailillakin jotakin edes h?m?r?? tietoisuutta voinut s?ily?, vaan liki ne kuitenkin ovat l?nget olleet olkap?it?."
"Ja siit? ei p??st? mihink??n", keskeytti rovastinna, "ett? se on Kaisan ansio, ett? Aili el?? ja luojan laitos oli sekin kun sill? piti l?yty? sit?kin el?v?n puun taulaa. Mit? se se on? Senlaista ainetta en ole kuullut ik?n?ni ennenkun eilen."
"Hym... Se on taulaa kun taulaa. N?ith?n sin? monastikkin Karppolan J?rkki ukolla meill? aina kun se tuluksilla iske? tuiskutti piippuunsa niill? niin nauroit, ett? ukko taas sikaa hengitt??. El?v?n puun taulaksi sanovat taikurit senlaista taulaa, mik? on tehty senlaisesta k??v?st?, joka on otettu viel? lehti? kasvavasta koivusta, miss? joku puoli on ollut niin laho, ett? on k??pi? kasvanut. Se el?v?n puun nimitys on vaan taika nimitys. Taula kun taula, eik? mik??n muu, olipa k??p? otettu p?kkel?st? tai lehti? kasvavasta puusta."
Rovastinna mietti ja nujautteli p??t??n:
"Mutta sittenkin, voihan siin? lehti? kasvavasta puusta otetussa k??v?ss? olla erilaisia aineksia kun p?kkel?st? otetussa k??v?ss?... Ja oli miten oli, Kaisan keksint? se oli, ett? Aili virkosi. Ja sent?hden minulla on niin suuri kiitollisuuden velka Kaisalle, ett? t?ytyy l?hte? erityisesti kiitt?m??n Kaisaa. Jospa t?n? p?iv?n? l?hdemmekin k?ym??n hautuumaalla, niin huomenna min? l?hden Lillin, Ailin ja Mimmin kanssa."
"Sin? et tunne asemaasi", keskeytti rovasti kylm?sti. "Ihminen vasta viisi p?iv?? ollut pit?j?ss?, niin t?mm?isen pappilan rouvana l?hte? sormella h?mmennett?v?? m?kin akkaa, omaa turvattiaan kiitt?m??n, mihin h?nell? oli enemm?n kun velvollisuus. Mit? j?rke? siin? on... Jotakin toista olisi, jos hakisit toveruutta tuonlaisten kun Niemel?n, Sojolan, K?nnil?n, Kyt?l?n, Peltolan ja Nujulan em?nnist?, mitk? ovat l?hikyl?in suurimpia taloja, niin se olisi jotakin toista, Mutta ennen pitk?? tulet saamaan toveruutta herrastalojen rouvista. Mik? seikka kuuluu asiaan."
"Herrastalojen rouvista. Ihmisi?h?n ne ovat muutkin", sanoi rovastinna ylenkatseellisesti ja nousi seisalleen l?hte?kseen pois. Ailikin kun huomasi ?itins? kyll?stymisen, niin kiirehti aukasemaan ovea ja l?hti ?itins? edell? ison salin poikki juosta kipitt?m??n pieneen saliin, mist? kuului toisten lasten h?lin?