Satanen muistelmia Pohjanmaalta | Page 6

seuramies, rakastettu ja arvossa pidetty opettaja ja yst?v?, oli h?n jokapaikassa tervetullut. Vilkas muotonsa osotti hyv?? syd?nt?. H?n oli nerokas ja hyv?nluontoinen, vartaloltansa pitk?, sinisilm?inen ja valjumuotonen. Oltuansa jonkun ajan Oulussa, muuttui nuoren papin luonto ihan toiseksi. H?n rupesi seuroja v?ltt?m??n, k?vi surullisena ja miettiv?n? saamatta y?nlepoakaan. Tunnittain n?htiin h?nen istuvan kosken reunalla Pokkisenm?en alla, mutta estelem?tt? seurasi h?n siit? yst?vi?ns?, jotka kokivat h?nen raskasmielisyytt?ns? h?lvent??. Mutta heid?n yrityksens? oli turhat; sairasmielisyys kasvoi yh?, syyst? ettei h?n mielest?ns? saanut pois nuorta tytt??, joka jo oli toisen kanssa kihlattu.
Vihdoin tuli t?m? onneton niin hurjaksi ett? oli vahdattava. Mutta monasti karkasi h?n, ja ?lykk??mpi kun moni viisas, meni h?n sinne, minne tahtoi.
Er??n? valoisana kes?-y?n? her?si nuori morsian, jota raivomielinen niin toivottomasti rakasti, siit? ett? kuuli jonkun h?nt? puhuttelevan. S?ik?hdyksens? on ymm?rrett?v? n?hdess??n hurjan vuoteensa ??rell? polvillaan. Hullu-??nisesti nauraen, pyyt?? h?n h?nt? levollisesti sulkemaan silmi?ns?, sill? h?n muka ei siet?isi kolmea aurinkoa yhtaikaa (nouseva aurinko pilkotti ikkunasta). "Jos nukut taikka valvot, olet minun silmiss?ni yht? ihana; vaikka olisit kymmenen vuotta haudassa maannut, niin sittekin sinun tuntisin. Olethan sin? Vapahtajani ?iti, neitsyt Maria! Min?k? en sinua tuntisi?" Nyt yritti h?n suudella h?nt?, mutta samassa n?ki tytt? kaksi v?lkkyv?? pistoolia povitaskussa. Pelj?styksest? oli l?hes menehty?. H?n ei edes voinut ??nt??k??n, kuin samassa kuului ??ni? kadulta, jotka hakivat karannutta raivoa, mutta t?m?p? kuuli ja n?ki nekin. Yht'?kki? viritti h?n pistolein hanat. Toisella tarkoitti h?n tulijoita, toisella tytt??, joka ei muuta voinut, kun k?det ristiss? huo'ata: Herra, ota minun henkeni!
Mutta nytp? raivo itkien viskasi pois aseet. "Anna anteeksi, sin? pyh?", niiskui h?n; "enh?n se min? ollut, joka pistolin viritin sinua kohden; se oli pahahenki itse! Ei, tuhat kertaa mieluisammin kuolisin!" Mutta samassa tavotti h?n niit? taas; vaan ne jo olivat vartiain k?siss?. Nyt tytt? taas rohkeni hengitt??, mutta pelj?styksest? j?i h?n monta p?iv?? kipe?ksi.
Saksa oli ensin k?ynyt er??n yst?v?ns? luona ja sielt? ottanut pistoolit. T?nne tultua oli l?yt?nyt avaimen, hiipinyt niin hiljaa etusuojan l?vitse ettei siell? makaava palkollinen sit? kuullut ennenkuin hakijatkin olivat sis?ss?.
Mielen-sairautensa kautta menetti Saksa virkansa, mutta muutaman vuoden kuluttua oli h?n taas terve ja p??si kappalaiseksi Hyrynsalmelle. H?n k?vi naimisiin, eli onnellisena ja tyytyv?isen?. Mutta taaski k??ntyi h?n hurjaksi ja lunastettiin sitte Kronobyn hulluinlaitokseen. Nuori puolisonsa seurasi h?nt? sinne ja kiitos h?nen seuralle ja siell? saamalle hoidolle, tuli h?n kuusi vuotta siell? oltuansa ihan terveeksi. Mutta kuin h?n oli parantumattomien luvussa, ei huolittu h?nen pyynn?st?ns? p??st? vapaaksi. Vihdoin karkasi h?n sielt? ja k?vi jalkaisin Turkuun. Siell? k?vi h?n konsistoriin, valitti k?rsim??ns? v??ryytt? ja vaati vapautta. H?n puhui niin selv?sti ja v?kev?sti, ett? se liikutti ja kummastutti koko konsistorin. H?n sai vapautensa ja heti senj?lkeen kappalaispaikkansa Hyrynsalmella.
L?hes 30 vuotta onnettomuutensa j?lkeen Oulussa, halasi h?n tavata siell? olevia sukulaisiansa ja yst?vi?ns?. Siell? oli kappalaispaikka avoin. H?n haki sit? ja p??si vaalille. Ilolla kohtasivat siell? olevat yst?v?t vanhan opettajansa.
Sunnuntaina, jolloin koetussaarna oli pidett?v? ja h?n nousi saarnastuolille, liikutti h?nt? sanomattomasti se, mik? kohtasi h?nen silmi?ns?. Suuri kirkko oli v?ke? niin t?ynn? ett? paljo, joilla ei ollut tilaa sis?ss?, seisoivat ulkona. Vanha opettaja tunsi joukossa yst?vi?, tuttavia ja monta rippilastansakin, jotka kyynelsilmin odottivat kuulla entisen rakastetun opettajansa ??nt?. ??neti tuli h?n ensin monta rukousta, sitte tahtoi korottaa ??nens?, mutta ei voinutkaan sill? syd?mens? tunteet olivat liian v?kev?t. Ensin purskahti h?n katkerasti itkem??n, sitten h?mmentyiv?t silm?ns? ja muotonsa k?vi hurjan n?k?iseksi. Sitte rupesi h?n ??nin tervehtim??n yst?vi?ns? ja tuttaviansa. "Kas veikko Keckman", huudatti h?n, "miten olet jaksanut sitten kun viimein tarjoit meille hyv?? kotopantua olutta suuresta hopeakannustasi, jonka jalusteella oli apostolein kuvat ja sotamies kannella? -- Hyv?? p?iv?? veikot Niska ja Wacklinit! Montako tuhatta tynnyri? tervaa olette pieksi keitt?neet t?n? vuonna Pikisaarella? -- Kas yst?v? ?berg! Muistatko, miten Blommi pisti pienen el?v?n kalan sun viinapottuusi? Sinun, veli Antell, n?in viimeksi Kajaanissa k?r?j?? pit?m?ss?. -- Kaikkihan min? teid?t muistan Julinit, Mellinit ja Collinit, Nylanderin, Polvianderin, Ulbrantin ja viisastelia Kantin. Muistatko, veikko, mitenk? paisti karkasi, kuin kenraalin olit p?iv?lliselle kutsunut?"
N?in pitkitti h?n joutavaa tarinoimistansa. Kirkkov?en valloitti synke? mieli ja v?hitt?in hiipi yksi toisensa per??n ulos, niin ett? kirkko vihdoin j?i tyhj?ksi. Sitte nousi muutama mielipuolen yst?vist? saarnastuoliin, ottivat ja veiv?t h?nen kotia.
Hyrynsalmessa tuli h?n taas selv?ksi ja eli monta vuotta t?m?n surullisen tapauksen j?lkeen.

9.
Koirankuonolainen.
Kauppias Posseniuksen satavuotinen leski oli kaupungin ivallisin, mutta ei suinkaan niin pelk??m?t?in kuin miehens? esi-is? Knut Posse, mainio Viipurin pamauksesta. H?n oli Oulussa syntynyt suku-nimell? Fagerholm. Taloudessansa toimellinen eukko, on h?n muistettava siit?, ett? h?n n?ki 1714, 1743, 1788 ja 1808 vuosien sodat. Ensim?isen sodan aikana oli h?n lapsena vanhempiensa seurassa hengen vaaralla paennut metsiin ja er?maihin. Toisen aikana oli h?n jo naimisissa eik? pienen lapsen kanssa voinut paeta vaikka moni muu niin teki.
Miehens? oli poissa. Talossa oli majotettu ven?l?inen kenraali. H?nen l?sn?olo varjeli sen ry?st?st? ja muusta v?kivallasta, niin ett? eukon ei juuri mit??n ollut pelk??mist?, mutta lapsuudesta h?ness? asuva kauhu vaikutti toista.
Vaston kenraalin kieltoa tuli er??n? p?iv?n? h?nen huoneesensa kalmukki. Miehen muoto oli villi, kasvot vaskenkarvaiset,