Satanen muistelmia Pohjanmaalta | Page 2

uutta kivikirkkoa rakentaessa. My?hemmin sit? my?s k?ytettiin n?ytelm?huoneeksi.
Juurusojan eli kaupungin joen yli oli kaksi siltaa kiviarkkujen p??ll?, toinen Tori-, toinen Kirkkokadulle. Paitsi n?it? oli kaksi kapeata porrassiltaa ojan yli. Kev??ll? paisui se, samoinkun virtakin ?yr?stens? yli.
Kuparim?ell? oli kakslakinen vaivaishuone vallass??tyjen k?yhi? varten. Sen ymp?rill? oli v?h?p?t?isi? m?kkil?it?. Kaupungin nelj? tullia olivat Mylly-, Meri-, Kajaanin- ja Limingan tulli, joista viimeiksi sanotun portti oli siniseksi maalattu, korkea ja veistinkuvilla koristettu.
Kultasepp? Collinin talossa Metelinm?ell? oli huoneita, joitten hirret olivat kasvaneet samalla paikalla, jossa sittemmin pytinki seisoi. Samoin raatimies Siniuksen talossa, sill? kohdalla, jossa t?t? nyky? pappila on. Yhden salin sein?t samassa pytingiss? olivat koristetut maalauksilla ja maisemakuvilla, jotka sanottiin olevan jonkun mainion mestarin tekem?t. Katon keskell? oli kuvattu sorea kukkais-seppele, jota pienet lent?v?t enkelit kannattivat. Monen muun suojan seiniss? ja ovissa oli maalauksia, joista moni mainion Granberg-nimisen kuvailijan tekem?.

2.
Kirkko ja Messeniuksen hauta.
Kaupungin rakennuksista suurin ja pulskin oli uusi harmaasta kivest? rakettu ristikirkko. Kuningattaren kunniaksi oli sen nimi Sofia Magdalena. Sit? voisi sanoa ihanaksi juuri sent?hden, ett? siin? oli niin v?h? koristusta. Sen yksinkertaisuus ja jalo rakennustapa vieh?ttiv?t mielt?. Ulkopuolelta oli kirkko vastattu ja vaalean-keltainen; perustuksen ymp?rill? punainen vanne. Katto oli saman karvainen ja sen nojalla seisovilla hoikilla tikapuilla koetteli kaupungin nuoriso k?sivarttensa j?ntevyytt?. Kolmen korkean kaarioven l?vitse jokaisen ristin p??ss? tultiin kirkon sis??n. Nelj?nen ristin perukassa oli kuori ja sametilla ja valkosella peitteell? verhotettu alttari kirjatellinens?, tyynyinens?, ja pari suuria metallisia haarakynttil?n-pitimi?. Ylinn? oli alttaritaulu, kuvaileva ristiinnaulittua Kristusta ja se oli er??n kaupunkilaisen, kauppamies Henrik Wacklinin maalaama.
Sakastin oven yli riippui Messeniuksen kuva, kirja k?dess?. Milloin niin tarvittiin, valaisi yhdeks?n valmista kynttil?kruunua paitsi jalkoja ja telli?, kirkon. Valkoisen saarnastuolin ainoat koristukset olivat tiimalasi ja haarukas-jalka. Mutta harvat saarnastuolit jakoivat niin kalliita maan ja taivaan lahjoja kuin ne, joita moni mainio saarnaaja t?st? kylvi. Milloinkaan ei unohdu niitten saarnojen muisto, joita pitiv?t rovasti St?hle, kappalainen Rajalin, sittemmin rovasti Limingalla, apulainen Abraham Mellin, my?hemmin kappalainen Revolahdella ja vihdoin Thun'in pit?j?n kirkkoherra Ruotsissa, apulainen Kaarle Elfving, my?hemmin kappalainen Oulussa ja vihdoin Lohtajan rovasti. Kaksi penkki? kirkon keskell? l??nin maaherraa ja h?nen perhett?ns? varten, oli punaisella veralla peitetty. Alttaria vastap??t? ison sis??n-k?yt?v?n yli, oli soreat urut, valkoseksi maalatut, samoinkuin koko kirkko. Saman oven ulkopuolella oli Messeniuksen hautakivi, mutta sen toimitti er?s seurakuntalainen siirretyksi kirkon sis??n. Se oli kirkon merkillisin muinaismuisto.
Matala kiviaita oli hautuumaan ja kadun rajana ja sen sis?ss? temppeli. Vanhoilla haudoilla kasvoi runsaasti koiruohoa ja harakannunnuja. Vapaana seisoi yhdess? kulmassa korkea kellostapuli ja siin? pari niin helev?? kelloa, ett? pitk?lt? matkailijat usein ihmetteliv?t niitten juhlallista kaikua.
Varoitukseksi ja kauhuksi seisoi punainen sammaltunut jalkapuu kirkon ovella, mutta seurakunnan kunniaksi oli se vuosikausia ollut viratoinna.
Varahaudaksi sanottiin ison k?yt?v?n oven luona maahan kaivettua, irtaimilla laudoilla peitetty? hautaa. Siihen haudattiin toisinaan muutamia k?yhempien ruumiita. K?yh?n kirstua seurasi silloin saattov?ki laulaen surullista virtt?, jonka pappi, lukkari, omaiset ja yst?v?t, joita ehk? oli runsaammin kuin rikkaan haudalla, jo et??ll? olivat alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa v?enkokous suuri, hartaus Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset, joita l?hti surun runtelemista syd?mist?. Sill? rehelliset kaipauksen kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleill? rakastetun p??syst? parempaan mailmaan; Suomen varallisemmatkin pit?v?t nim. kuoleman suurena onnena. Murheesta n??ntynyt ?itinsyd?n pid?tt?? lapsensa kuoltua surunsa, kiitt?en Jumalaa, joka pelasti sen el?m?n vastuksista. Lohdutukseksensa muistelee suomalainen ?iti vanhaa sananlaskua: "joka olis kuollut kolmi-y?n?, kadonnut kapalolasna!"
Kirkon kertomuksen lis?ksi panemme t?h?n lyhyesti kertoen Messeniuksen el?m?kerran. Se on otettu er??n maamiehen G. H. Mellinin teoksesta: "Ruotsin mainiot miehet".
Juhana Messeniuksen is?, joka mestattiin kapina-vehkeist? is?nmaata kohtaan, oli myll?ri l?hell? Vadstenan kaupunkia. Kymmenvuotisena tuli poika kouluun, jossa osotti erinomaisen hyv?n oppinsa. Kuusi vuotta my?hemmin veiv?t jesuitat h?nen salaisesti Braunsbergin laitokseen, jossa h?nt? kasvatettiin paavilaisuuden asian-ajajaksi Ruotsissa. Ylistys-lauseella l?pik?vi h?n opiston ja oleskeli my?hemmin Tanskan ja Krakovan hovissa, k?vi Ruomissa ja sai keisarilta Pragissa "keisarillisen runoniekan" nimen muutamasta tekem?st?ns? latinankielisest? runosta. Avattuansa oppilaitoksen Danzigiss?, tuli h?n siell? tuntemaan Sigismundin kanslerin, Arnold Grothufin tytt?ren Lucian, jonka otti vaimoksensa ja joka paljon vaikutti h?nen el?m??ns? ja kohtoihinsa. Se oli itsepintainen ja ?k?inen akka, jota kuningas Kustaa Adolf sanoi Messeniuksen "rikka-ruohoksi". Luultavasti jesuittain toimesta, p??tti Messenius palata Ruotsiin, jossa Lucian is?lle annetut tilat olivat poisotetut ja annetut toiselle. Lucia matkusti ensin ja toimitti miehellens? kirjallisen luvan saada tulla per?ss?. Kirjoittamansa kirjat laittoivat h?nelle heti kuninkaan ja ylimysten suosion. Laintiedetten rohvessorina Upsalassa h?n voitti opetuksensa kunnolla nuorison rakkauden. Kahdeksan tuntia p?iv?ss? jakoi h?n oppia ja kuitenkin oli h?nell? aikaa tehd? koko joukon tieteellisi? teoksia. Mutta kunniahimonsa saatti h?net riitaan kumppaniensa, varsinkin ahkeran ja oppineen Juhana Rudbeckin kanssa. Messeniuksella oli oppilaina joukko nuoria vapasukuisia, h?nen puoltansa pit?vi?, syyst? ett? h?n etunen?ss? antoi heid?n oppia aseitten k?ytt?mist?, tanssia ja ratsastusta. Nuorukaisten harjoitettua mieli-valtaa, puolusti h?n niit? konsistorissa, niin ett? opistokaupunki oli t?ynn? levottomuutta ja verisi? melskeit?. Kerrankin syntyi konsistorissa niin kiivas sanelu, ett? Messenius, ensin p??stetty?ns? katkerimpia h?v?istyssanoja, l?hetti noutamaan miekkaansa, vaatien Rudbecki? kahden-taisteluun. T?st? saatuaan tiedon ja arvaten syyn, l?hetti Lucian sanan Messeniuksen puolustajille, jotka sai kehotetuksi rynt??m??n konsistorin. Itse tunkeusi h?n my?skin