Sanomalehtimiesajoiltani | Page 4

minut velvollisuuksistani sanoen: ?saat menn?!? Useimmittain oli heill? k?sikirjoitustakin mukanaan, sill? ne ne olivat, jotka p??artikkeleita kirjoittivat.
Heit? tuli vanha Yrj? ja h?nen veljens? Jaakko. Tuli rehev?, terhakka numeromies K.F.I. ja nopeakielinen, pulloposkinen pankkimies W.E., joka aina puhui ruotsinkielt?, tuli tuo lasisilm?ins? yli katseleva Kangasalan karhu, aina iloinen ?Matti? (Antti J.), jolla oli minullekin joku yst?v?llinen sana sanottavana, ja kirkassilm?inen Suonio, joka aina pisti k?tt? minullekin, samoinkuin puolueen ainoa kenraalikin. Puolueen ainoata luutnanttia, joka my?hemmin on astunut n?ytt?m?lle, ei viel? siihen aikaan n?kynyt.
Ahkeroita vieraita, vaikka v?hemm?n tervetulleita, olivat valtiop?iv?miehet, varsinkin talonpojat, jotka n?kyiv?t katsovan velvollisuudekseen tulla ??nenkannattajaansa tervehtim??n. Heit? tuli pitkin p?iv??, kiireisimp?n?kin ty?-aikana, ja he istuivat kauvan ja tupakoivat paljon niinkuin olisivat olleet omassa tuvassaan. Ja vasta sitten, kun oli kahlattu l?pi kaikki maan asiat ja kaikki kansan toivomukset, tuli oikea asia esille: ?miksi ei minun lausuntoani ole otettu lehteen??--?Jaa, niin, en min? tied?... min? kysyn referentilt?,? oli toimittajan tavallinen vastaus. Vaan ukot tiesiv?t, millaista se oli tuo referentilt? kysyminen ja v??ntiv?t melkein jok'ikinen povitaskustaan paksun paperipinkan, jossa oli heid?n lausuntonsa kirjoitettuna. Niit? kutsuttiin toimittajain kesken ?vaalisaarnoiksi? ja melkein poikkeuksetta saivat ne vaeltaa kaappiin, josta ne sitten kesemm?ll?, kun sattui puutetta paremmasta k?sikirjoituksesta, p??siv?t julkisuuteen.
Tuo alituinen edusmiesten tulva olisi voinut panna kovahermoisemmankin miehen k?rsiv?llisyyden koetukselle, kuin mit? oli ?Suuren Suomalaisen? toimittaja. Ja t?ytyi minun ihmetell?, kuinka k?rsiv?llisesti h?n osasi t?t? yleis???n palvella. Oven k?ydess? ja raskaiden askelien junnahdellessa etuhuoneessa, h?n kimmahti tuoliltaan, raastoi tukkaansa ja huokasi ep?toivoisena: ?Jo taas!? Mutta kun tulija seisoi sel?n takana, mill? hellyydell?, mill? syd?mmellisyydell? h?n osasikaan ottaa h?nt? vastaan ja mill? maltilla kuunnella loppumattomia laverruksia! Ja tuskin oli yksi poistunut ja h?n saanut kuivuneen kyn?ns? taas k?ym??n, kun tuli toinen ja kolmas ja samat jutut alkoivat uudelleen.
Eiv?tk? ne kuitenkaan ne olleet toimituksen pahimpia vitsauksia.
Kuka meist? ei muistaisi Sipi-vainajata, jolla on niin suuret ansiot kansanrunoutemme rikastuttamisessa ja jonka sanotaan kielemmekin tutkimista rikastuttaneen! Mutta monien ominaisuuksiensa ohessa oli h?nell? sekin, ett? h?n tahtoi olla runoilija ja publisisti ja saada kumpaisenakin esiinty?. Ollen ?Suuren Suomalaisen? entisi? toimittajia, tahtoi h?n edelleenkin sen palstat k?ytett?v?kseen. Ja h?n saikin. Sai ensin runojansa ja sittemmin proosaansa varten. Muistan edellisist? muutaman ulkoakin. Se oli kirjoitettu er??n rautatiejuhlan johdosta eik? ole hullumpia, vaikka sit? semmoisena siihen aikaan naurettiin. Kun rautatiejuhlat ovat t?t? nyky? p?iv?nkysymyksi?, panen sen t?h?n. Se on n?in kuuluva:
Nytp? Suomi suloin iloitse, Sek? riemuin riemuele, Kun olet vy?tty riennon vy?ll?. Riennon rintaseppeleill?, Suomen riennon rintav?ill? Kansan kunniasiteill?!
Riennon on juhla joutununna, Riennon on aurinko ylennyt, Riennon on aika auvennunna, Riennon on ik? alettu.
Riennon on ik? ikuinen, Riennon on p?iv? p??ttym?t?n. Siis Suomi suloin iloitse, Sek? riemuin riemuele, Terve tiemme, terve ty?mme, Terve vy?mme ja v?kemme!
Se oli runoa. Ja proosassa oli silloin t?ll?in monen palstan pituisia polemiikkeja ruotsinmielisi? vastaan. En niit? kuitenkaan koskaan lukenut enk? kuullut muidenkaan lukeneen. Er??n kerran oli kuitenkin h?nen kirjoituksensa varustettu esipuheella: ?Emme ole tahtoneet kielt?? sijaa seuraavalta sepustukselta, josta kirjoittaja itse vastatkoon.? Oikeampi olisi ollut sanoa: emme ole /uskaltaneet/ j.n.e. sill? n?m? kirjoitukset pakotettiin pakottamalla lehteen. Ei tosin painolain nojalla, mutta lain, joka oli sit? paljoa tehokkaampi, niinkuin kohta tulen kertomaan.
Kuulin jo ennen toimitukseen tuloani olleen pienempi? otteita ?Suuren Suomalaisen? toimistossa. Ne olivat p??ttyneet siten, ett? Sipi miehiss? ty?nnettiin ulos ja h?nen kirjoituksensa paperikoriin. Mutta vuosi vuodelta tuli h?n yh? rohkeammaksi. H?nest? kerrankin p??st??kseen otettiin nyt tuo runo lehteen. Sit? ei kuitenkaan olisi pit?nyt tehd?, sill? vaatimukset siit? vaan suurenivat. Isolla kiljunnalla ja hampaitten hionnalla sai h?n aikaan sen, ett? h?nen polemiikkinsakin tuli lehteen, mutta varustettuna yll? mainitulla esipuheella. Vaan siit? oli seurauksena tapaus, joka luultavasti on ainoa laatuaan meid?n sanomalehdist?mme historiassa.
Sen j?lkeisen? p?iv?n? kuin kirjoitus oli ollut lehdess? julaistuna, istuttiin ?Suuren Suomalaisen? toimistossa suljettujen ovien takana, sill? jo ennen toimitustunnin alkamista oli Sipi k?ynyt Teotoria tapaamassa. Pieninkin risahdus konttorissa sai meid?t ty?st?mme lakkaamaan ja kuuntelemaan. Jo kuului tuttu ?nkytt?v? ??ni kysyv?n, onko toimittaja tavattavissa. Konttorinainen vastaa niinkuin oli neuvottu, ett'ei toimittaja ole tavattavissa. Mutta samassa tarttuu k?si lukkoon. Teotori tarttuu toiselta puolelta. Molemmat v??nt?v?t voimiensa takaa, voitto on ep?tietoinen ja me seuraamme suurella j?nnityksell? tapahtumien kehityst?.--?Aukase!? k?hisee ??ni oven takana.--?Aukase, riivattu!? k?hisee sama ??ni uudelleen. Mutta Teotori ei aukase. Kolmatta kertaa ei ??ni en?? k?h?hd?k??n, vaan sen sijaan lent?? ovi auki kauhealla pamahduksella, sis??n sy?ksyy ensin ojennettu petolinnun koura, sitten toinen samanlainen koura, pieni p??, piippoparta, p?rr?tukka ja tulta hehkuvat silm?t. Hirvi? parkuu, kiljuu, syleksii ja karkaa Teotorin tukkaan, partaan, kaulukseen, ja pieness? kammarissa syntyy taistelu el?m?st? ja kuolemasta. Iskut, temmellykset, k??nn?hdykset ja py?r?hdykset ovat niin nopeat, ett? meid?n on turha koettaakaan saada sormiamme v?liin. Mutta yht?kki? tekee Teotori jonkun sukkelan k?sitempun ja h?nen vastustajansa lent?? sel?lleen nahkasohvalle, samalla kun Teotori omia karvojaan p?listen pelastuu ovesta ulos. Vaan n?hdess??n saaliin k?sist??n p??sseen joutuu h?nen vainoojansa voimattoman kiukkukohtauksen valtaan, ja kuin pahankurinen lapsi--ja lapsihan h?n oikeastaan olikin--heit?kse h?n sohvalle pitk?kseen ja alkaa potkia jaloillaan, potkii rikki sohvan selustimen, s?rkee tuolin ulkomaanosaston toimittajan alta, kaataa kerta romauksella koko toimitusp?yd?n, josta