Sanomalehtimiesajoiltani | Page 3

t?ynn? sanomalehti?, nahkasohva ja py?re? p?yt? keskell? lattiaa, jonka ??rest? kohosi pikkuinen, harvatukkainen, hermostuneen n?k?inen mies, jota yst?v?ni kutsui ristim?nimelt??n Teotoriksi. Teotori pisti minulle k?tt?, katsahti sivumennen pukuani, joka ehk? oli liika kansallinen kansallisenkin lehden toimittajan puvuksi, se kun oli kaikkein kotikutoisinta sarkaa, ja k?ski menem??n--kirkkoon.
Kirkossa en ollut k?ynyt vuosikausiin, Helsingin kirkossa en koskaan. T?ytyy tunnustaa, ett? minua hiukan kummastutti t?m?, vaikka tiesinkin, ett? ?Suuri Suomalainen? oli silloin niinkuin on nytkin kirkollismielinen. Vaan luultavasti t??ll? on tapana alottaa uusi vuosi kirkossa k?ym?ll?, ajattelin, ja sanoa tokaisin jotain sanoakseni: ?L?hteek? ne muutkin miehet kirkkoon??
Teotori purskahti nauramaan, samoin yst?v?ni ja konttorinainen, ja min? sain tiet??, ett? minun oli ment?v? Nikolainkirkon sakaristoon kirkkoherran kuulutuskirjasta kopioimaan vuoden varrella syntyneet, kuolleet, vihityt ja poismuuttaneet.
Menn? Nikolainkirkon sakaristoon! Se oli helpompi sanoa kuin tehd?. Kun min? kirkkoa kiertelin ja kaartelin, niin n?ytti minusta kuin siin? olisi ollut sakaristoja joka kulmalla. Mutta joka kerta kun yritin sis??n, tulin kirkkoon, jossa urut soivat ja v?ki veisasi. Viimein l?ysin oikean oven. Minua oli alkanut v?h?n pelottaa, ett? jos ne kaikki Helsingin papit ovat siell? sis?ll? ja min? keskell? kirkkoaikaa tulen heit? maallisilla hommillani h?iritsem??n, niin saattavat suuttua. Mutta ne ottivat minut hyvin yst?v?llisesti vastaan, sill? olihan Teotorin lehti teoloogienkin lehti, ja aukasivat kuulutuskirjansa eteeni, kantoivat tuolin istuakseni ja kastelivat kyn?nkin. Ja sill? tavalla suoritin min? kuin aika poika ensim?isen publisistisen koeteht?v?ni.
Toinen k?vi yht? helposti. Se oli matkustaja- ja laivalistan suomentaminen, jotka jostain, en koskaan saanut selkoa mist?, tulivat toimistoon ruotsinkielisin?.
Sanomalehtimiesurani oli siis avattu, arpa oli heitetty, alani oli l?ydetty. Enk? min? en?? voinut k?sitt??, kuinka olin kutsumustani ep?illyt. Teotori oli vahvistanut minua uskossani. Kun ty?n lomassa h?nelle ujosti arvelin, ett? mahtaisiko minulla olla siihen tarvittavia ominaisuuksia, vakuutti h?n lohduttavasti, ett'ei h?nell?k??n ollut sen enemp?? ollut. H?n sanoi, ett'ei siihen muuta tarvita kuin uutteruutta, sitkeytt?, k?den nopeutta ja k?sialan selvyytt?, etenkin k?sialan selvyytt?. Ja neh?n minulla oli--viel? siihen aikaan!--ja mit? puuttui, sen voisin saavuttaa.
Voitte ehk? arvata, ett'eiv?t askeleeni paljoa painaneet, kun palasin toimistosta asuntooni. Min? olin siis sanomalehtimies, min? kuuluin ?Suuren Suomalaisen? toimitukseen! Jo huomenna saisin n?hd? ty?ni painettuna, lukea /minun/ kirjoittamani v?kiluvun muutokset, syntyneet, kuolleet, vihityt ja kastetut, lukea /minun/ laivalistani, /minun/ matkustajani!
Painettaisinko ehk? runonikin viel? kerran?

III
TAPAHTUMIA ?SUUREN SUOMALAISEN TOIMISTOSSA.
?P?iv?lehti?, n:o 261, 9 p:n? marraskuuta.
Niinkuin jo edell? mainitsin, oli meill? pieness? toimistohuoneessa yksi ainoa py?re? p?yt?. Sen ??ress? oli meit? kolme miest?, p??toimittaja, ulkomaanosaston toimittaja ja min?. Vaihtamatta sanaakaan pitk??n aikaan ratuuttelimme me kukin paperiamme ja menimme ty?mme toimitettuamme tiehemme. Kaikilla oli m??r?tyt teht?v?ns?, minulla kaikista koneellisimmat. Se oli parhaasta p??st? vain k??nn?sty?t?, jossa v?h?n? vaihteluna oli se, kun aina parin viikon kuluttua sain k?yd? valtuusmiesten kokouksissa. Ulkomaanosaston toimittaja k??nsi h?nkin ja valitti v?list?, ett? h?t?k? niill? on noilla ruotsalaisilla lehdill?, jotka saavat k?ytt?? saksia kaikkeen. P??toimittajakin teki paljon k??nn?sty?t? tai luki l?pi kaikki mit? me muut olimme k??nt?neet. Sen lis?ksi h?n korjaili maaseutukirjeit? ja muita l?hetettyj? kirjoituksia, joilla lehti parhaasta p??st? t?ytettiin.
P??artikkeleita h?n kirjoitti harvemmin ja silloinkin suurella vaivalla. H?n puri partaansa ja poltteli paljon, pyyhki v?list? pois kaikki, mit? oli kirjoittanut, kirosi haikeasti ja alkoi kaikki uudestaan. Silloin min? en uskaltanut liikahtaakaan, en hiiskahtaakaan. H?n se my?skin hoiti pikkupolemiikkeja muiden lehtien kanssa ja sit? oli aika paljon, yht? paljon kuin nytkin. Mutta silloin sit? ei, jumalan kiitos, tarvinnut k?yd? muita kuin ruotsinmielisi? vastaan. Koko maaseutusanomalehdist?n kesken vallitsi viel? rauha ja rakkaus. Vaan ruotsalaiset lehdet, ne ne saivat takkiinsa niin ett? p?lisi.
N?ki jo et??lt? Teotorista, milloin h?n oli hyv?ll? polemiikkituulella. H?n ei purrut partaansa, ei kiroillut, ei liikahdellut hermostuneesti tuolillaan, vaan veteli tyytyv?isen n?k?isen? viiksi??n, tuon tuostakin hym?ht?en ja purskahtaen v?list? lyhyeen nauruunkin. Eik? h?n malttanut pid?tt?yty?, jo luki meillekin, mit? oli kirjoittanut. Ne olivat lyhyit?, ilkeit?, ivallisia p?tki?, niiss? oli sellaisia sanoja kuin ?moinen vastustaja?, ?mutta rehellist? menettely? emme tosin ole tottuneetkaan silt? taholta odottamaan?, ?taas uusi todistus liberaalisen puolueen kuuluisasta liberaalisuudesta?, ?/Qvod erat demonstrandum/? y.m.s. Meist? muista se oli tietysti yht? sukkelaa ja onnistunutta kuin p??toimittajasta itsest??nkin, sill? olihan h?n p??toimittaja. Eik? ainoastaan meist?, mutta n?ht?v?sti kaikista muistakin, sill? kaikki, jotka siihen aikaan kirjoittivat sanomalehtiin, koettivat kirjoittaa niinkuin ?Suuri Suomalainen.? Kaikki se, mik? meid?n toimistosta kajahti maaseudulle, tuli sielt? monisteltuna takaisin. ?Samat sanat, vaikka v?h?n kovemmin? saatiin lukea kaikissa maaseutulehdiss?. Ja luultavasti oli t?m? kirjoitustapa kansallista, koska se yh?kin viel? on pysynyt k?yt?nn?ss? ?Suuren Suomalaisen? polemiikeissa, joissa sit? nyt eroituksetta k?ytet??n sek? oman puolueen ett? vastapuolueen kanssa riidelless?.
Mutta paitse p?yt?? oli toimistossa sohvakin, nahkasohva, joka erityisist? syist? on mieleeni painunut. Se on n?et, niinkuin luonnollista onkin, hyvin likeisess? yhteydess? niiden vieraiden kanssa, jotka tuon tuostakin tulivat ?Suuren Suomalaisen? toimitusta tervehtim??n. Ja niiden joukossa olivat kaikki meid?n nykyiset suuret miehemme. Silloin tosin eiv?t viel? suuret eik? pienet, vaan silt? v?lilt?, sill? Snellman eli viel? ja h?nen nimens? piti muut varjossaan. He tulivat sinne tavallisesti kerta p?iv?ss? uutisia kuulemaan ja keskustelemaan p?iv?n tapahtumista. Niist? en saanut kuitenkaan min? paljon tiet?? ennen kuin ehk? seuraavan p?iv?n lehdest?, sill? Teotori vapautti