Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 2

myyd? sen ja sitten j?lleen palata kotiseudulleen, mutta kaunis ymp?rist? varmaankin vieh?tti h?nt?, sill? h?n j?i paikalleen. H?n muokkaili pienoista peltoaan, viljeli kaaliaan ja eleli huoletonna muista ihmisist? v?litt?m?tt?. Mutta ihmiset puolestaan sit?kin enemm?n v?littiv?t h?nest?, sill? he eiv?t voineet k?sitt??, mist? h?n eli, ja kun h?nell? alinomaa oli kalastusvehkeet ja kiv??ri mukanaan, alettiin h?nt? pit?? salamets?st?j?n?, ja mets?nvartijoilla oli paljon puuhaa h?nt? v?ijyess??n; heid?n kerrottiin jo pari kertaa olleen saamaisillaan h?net kiinni, mutta paha kyll?, ainoastaan saamaisillaan! N?in tuli h?n pahaan maineeseen ja h?nen m?kkins?, joka oli mets?ss? aivan puiden k?tk?ss?, samoin, sill? -- ?jotain salaper?ist? siell? oli joka tapauksessa?, arvelivat vanhat naiset, eik? paljoa puuttunut, etteiv?t he pit?neet Dominiquea ry?v?rin?. Talonpojat kutsuivat h?nt? laiskuriksi ja vetelykseksi, koska h?n alinomaa makasi nurmikolla avaruuteen t?hystellen, sen sijaan ett? olisi tehnyt ty?t?.
Mutta nuoret tyt?t olivat oikeassa, kaunis oli Dominique; h?n oli pitk? ja solakka kuin poppeli, h?nell? oli kullankeltaiset hiukset ja parta, ja siniset, hymyilev?t lapsen silm?t; niin ettei oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellist?, ett? Fr?nzchen er??n? p?iv?n? selitti is?lleen: ?h?n tai ei ket??n!?
Is?? tuo tieto kohtasi kuin salamanisku; tapansa mukaan ei h?n tosin sanonut mit??n, n?ytti vaan totiselta kuin muulloinkin, mutta sis?isen ilon hohde h?nen silmist??n oli kadonnut. Sen j?lkeen ei Fr?nzchenk??n en?? nauranut, ja kokonaisen viikon he n?in uhmasivat toisiaan. Is? Merlier ei saattanut k?sitt??, miss? ja milloin tuon Dominiquelurjuksen oli onnistunut h?nen tytt?rens? lumota, kun ei h?n koskaan edes ollut myllyss? k?ynytk??n. H?n asettui v?ijyksiin ja huomasi Dominiquen makaavan heinikossa Morellen toisella rannalla, miss? h?n oli nukkuvinaan; mutta Fr?nzchen oli huoneessaan, jonka ikkunasta h?n aivan hyvin saattoi n?hd? Dominiquen.
Nyt ymm?rsi is?, ett? he molemmat olivat rakastuneet toisiaan katsellessaan ja l?hetelleet myllynrattaan ylitse toisilleen lemmen silm?yksi?!
Toinen viikko kului; is? Merlier ei edelleen virkkanut sanaakaan, ja Fr?nzchen k?vi yh? totisemmaksi. Silloin oli is? er??n? aamuna l?htenyt ulos, ja takasin tullessaan toi h?n Dominiquen mukanaan. Fr?nzchen, joka parhaillaan kattoi p?yt??, ei n?ytt?nyt v?h??k??n h?mm?styneelt? eik? virkkanut sanaakaan, mutta entinen hymy ilmestyi h?nen suupieliins? ja kuopat h?nen punaisilla poskillaan tulivat j?lleen n?kyviin.
Mik? oli saanut is?n mielen muuttumaan, sit? ei koskaan saatu tiet??, se vaan tiettiin, ett? h?n oli k?ynyt Dominiquen luona t?m?n kotona ja pitemm?n aikaa keskustellut h?nen kanssaan. Vanhus lienee l?yt?nyt h?ness? sen, jota etsi, sill? t?st? l?hin kohteli h?n Dominiquea kuten omaa poikaansa.
Koko Rocreuse oli ihmeiss??n, eik? voinut j?tt?? jauhamatta sit? kysymyst?, miksi myll?ri oli antanut ainoan tytt?rens? niin mit?tt?m?lle miehelle; ehk? h?n muisti omaa naimistaan -- eih?n h?nell?k??n ollut pennin py?ryl?ist? taskussaan, mik? seikka ei kuitenkaan ollut est?nyt h?nt? olemasta vaimolleen hyv? puoliso.
Dominique puolestaan osoitti, ettei h?n lainkaan ollut sellainen laiskuri ja tyhj?ntoimittaja, jona h?nt? pidettiin: myll?rin renki oli otettu sotav?keen, ja silloin ei Dominique pyyt?nytk??n is? Merlieri? uutta renki? hankkimaan, vaan sen sijaan uskomaan ty?n h?nen huostaansa. Ja nyt h?n n?ytti, mihink? h?n pystyi, sill? h?n teki ty?t? kolmen edest? sellaisella innolla ja ilolla, ett? oli hupainen h?nt? katsella. Is? Merlier iloitsi itsekseen; niin, rakkaus on hyv? opettaja, se antaa voimia ja rohkeutta, se saa ihmeit? aikaan!
Fr?nzchen ja Dominique rakastivat toisiaan syv?sti; he eiv?t ilmaisseet sit? sanoin, mutta se kuvastui koko heid?n olennostaan ja hohti heid?n silmist??n.
Is? ei maininnut mit??n h?ist?, eiv?tk? rakastavaiset tehneet mit??n kysymyksi?; he olivat onnellisia saadessaan olla toistensa l?hell? ja odottivat k?rsiv?llisesti is?n p??t?st?.
Vihdoin antoi h?n er??n? sunnuntaina kattaa juhlap?yd?n puutarhaan suuren lehmuksen alle ja kutsui yst?v?ns? luokseen.
Kun kaikki olivat koolla, ja lasit kilisiv?t iloisesti, nousi is? Merlier lasi k?dess? seisomaan ja sanoi: ?Rakkaat yst?v?t, min? ilmoitan teille, ett? kuukauden kuluttua t?st? p?iv?st? vietet??n tytt?reni Fr?nzchenin ja t?m?n kelpo nuorukaisen? -- h?n viittasi Dominiqueen -- ?h?it??.
Lasit kilisiv?t nuoren parin onneksi. Kihlautuneet seisoivat siin? h?mill??n, onnellisina ja sanattomina. Silloin sanoi is?: ?Dominique, anna toki Fr?nzchenille morsiussuudelma?.
Silloin suutelivat he toisiaan punastuen, ja koko seura taputti k?si??n nauraen ja joi uudelleen nuorten maljan.
Vieraat istuivat kauvan p?yd?ss? jutellen. Dominique ja Fr?nzchen pitiv?t toisiaan k?dest?, eiv?tk? puhuneet mit??n; he n?ht?v?sti tuskin kuulivat, mist? oli puhe.
Keskusteltiin sodasta, joka juuri oli puhjennut, ja nuorista miehist?, jotka jo kaikki olivat l?hteneet armeijaan.
?Onneksi on Dominique ulkomaalainen, niin ettei h?nen tarvitse menn? mukaan?, sanoi is? Merlier huolettomasti, ?ja jos preussilaiset maahan tulisivat, niin silloin on h?n kyll? puolustava vaimoaan!?
Ajatus, ett? preussilaiset tulisivat maahan, tuntui kaikista naurettavalta, ja he laskivat leikki? siit?, mitenk? preussilaiset l?hetett?isiin kotia, kun ensin oli heid?n selk?nahkansa pehmitetty.
Kihlautuneet eiv?t olleet mit??n kuulleet; he istuivat k?si k?dess?, katse kaukaisuuteen suunnattuna.
Se oli ihana kes?inen y?. Kuten lapsi ?idin helmassa lep?si laakso varjojen peitossa; Morelle-joki lauloi hiljaista kehtolauluaan, puut kuiskivat hiljaa unissaan, vanha myllynratas k??nn?hti kitisten, talonkukko havahtui ja alkoi kiekua: hyv?? huomenta, mutta huomasi sitten erehtyneens?, painoi p??ns? j?lleen siiven alle ja nukahti uudelleen. Hyv?illen puhaltaa vieno tuulenhenki vuorilta, ja syv?, keskeym?t?n rauha vallitsee koko t?ss? onnellisessa sopukassa.

II.
Fr?nzchenin h??p?iv? oli tullut, mutta mik??n iloinen juhlatunnelma ei vallinnut Rocreusessa, pikemmin kaikkialla pelko ja kauhu, sill? preussilaiset olivat ly?neet keisarin joukot ja l?heniv?t pikamarsseissa niin nopeasti, ett? kyl?ss? joka hetki voitiin odottaa heid?n ilmaantumistaan mets?n reunasta.
Ennen