Ryöstölapsi

Ryöstölapsi

The Project Gutenberg EBook of Ryöstölapsi, by Robert Louis
Stevenson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ryöstölapsi Kertomus David Balfourin seikkailuista
Author: Robert Louis Stevenson
Translator: O. E. Lampén
Release Date: October 9, 2005 [EBook #16837]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
RYÖSTÖLAPSI ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

RYÖSTÖLAPSI
KERTOMUS DAVID BALFOURIN SEIKKAILUISTA

hänen ryöstöstään, haaksirikostaan, kärsimyksistään autiolla saarella,
harhailuistaan Highlandin länsiosissa, tuttavuudestansa _Alan Breck
Stevart_in ja muiden kuuluisien highlantilaisten jakobiittien kanssa;
käsittäen kaiken mitä hän, _Ebenexer Balfour of Shaws_iksi väärin
nimitetyn enonsa käsissä sai kärsiä; jonka kertomuksen on kirjoittanut
hän itse ja nyt julaissut
Robert Louis Stevenson
Englanninkielestä suomentanut O. E. Lampén
Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1910.

1 LUKU.
Lähtö Shawsin kartanoon.
Kertomukseni seikkailuistani alkaa muutamasta varhaisesta aamusta
kesäkuussa armon vuonna 1751, jolloin viimeisen kerran otin avaimen
isäni talon ovelta. Aurinko alkoi pilkistää esiin vuorenhuippujen takaa
astellessani tietä pitkin. Ja saapuessani pappilan kohdalle visertelivät jo
mustarastaat puutarhan sireeneissä ja sumu, joka päivän sarastaessa oli
peittänyt laakson, alkoi nousta ja hälvetä.
Mr Campbell, Essendeanin pappi, odotti minua puutarhan portilla. Hän
kysyi minulta olinko syönyt aamiaista, ja kuultuaan, etten mitään
halunnut, hän tarttui käteeni molemmin käsin ja pisti sen hellästi
kainaloonsa.
»Nyt, David poikaseni», lausui hän, »lähden minä saattamaan sinua
kaalamolle asti pannakseni matkasi hyvälle alulle.»
Läksimme astelemaan äänettöminä eteenpäin.
»Onko sinusta ikävää lähteä Essendeanista?» kysyi hän hetken
kuluttua.

»Jos tietäisin, sir», vastasin, »minne minun on mentävä tai mikä
minusta on tuleva, vastaisin teille suoraan. Essendean on todella hauska
paikka ja siellä olen elänyt onnellisena; mutta muualla en ole ollutkaan.
Kun isäni ja äitini nyt ovat kuolleet, en ole heitä lähempänä täällä kuin
Unkarissakaan, ja suoraan sanoen, jos tietäisin tulevani paremmaksi
siellä minne nyt on minun mentävä, niin lähtisin ilomielin.»
»Niinkö?» lausui Mr Campbell. »Aivan oikein, David. Nyt on minun
vain ilmoitettava sinulle kohtalosi tai se minkä siitä tiedän. Kun äitisi
oli kuollut ja isäsi, tuo arvossapidetty kristitty, alkoi tuntea loppunsa
olevan lähellä, antoi hän minun huostaani erään kirjelmän sanoen sen
olevan sinun perintösi. 'Heti kun minä olen kuollut', lausui hän, 'ja pesä
on järjestetty sekä irtaimisto myyty (mikä nyt on tehty), jätä tämä
kirjelmä poikani käteen ja opasta hänet Shawsin kartanoon, joka on
Cramondin lähellä. Sieltä minä tulin ja sinne poikani palatkoon. Hän on
järkevä poika', lopetti isäsi, 'ja vankka kävelijä, enkä epäile hänen
pääsevän onnellisesti perille ja tulevan siellä hyvästi vastaanotetuksi.'»
»Shawsin kartanoon!» huudahdin minä. »Mitä yhteyttä isä paralla oli
Shawsin kartanon kanssa?»
»Ei mitään», vastasi Mr Campbell. »Kuka sen on sanonut? Mutta sen
perheen nimi, David poikaseni, on sama kuin senkin jota sinä kannat --
Shawsin Balfour -- vanha, kunniallinen ja maineikas suku, nykyisin
ehkä jo sammunut. Myöskin sinun isäsi oli niin oppinut mies kuin
hänen asemansa vaati. Ei kukaan johtanut koulua paremmin kuin hän,
eikä hänellä ollut tavallisen opettajan käytös ja puhetapa, ja kuten itse
muistat, soin minä aina mielelläni hänen seurustelevan säätyläisten
kanssa pappilassa. Omat sukulaisenikin Kilrennetin, Dunswiren,
Minchin y. m. Campbellit ja muut tunnetut henkilöt olivat mielellään
hänen seurassaan. Lopuksi, selvittääkseni asian perinpohjin, jätän tässä
sinulle itse testamentin, jonka manalle mennyt veljemme on
omakätisesti allekirjoittanut.»
Hän antoi minulle kirjelmän, jossa oli seuraava osoite: »Shawsin herran
Ebenezer Balfourin käteen; jättää poikani David Balfour Shawsin
kartanossa.» Sydämeni tykytti kovasti näiden suurten toiveiden
koittaessa seitsentoista-vuotiaalle nuorukaiselle, Ettrickin köyhän

maalaisopettajan pojalle.
»Mr Campbell», änkytin, »menisittekö te minun sijassani?»
»Varmasti», vastasi hän, »hetkeäkään epäilemättä. Tuollainen reipas
poika kuin sinä kävelee Cramondiin, joka on Edinburgin lähellä,
parissa päivässä. Jos taas nuo korkeat sukulaisesi -- olen näet
vakuutettu että he ovat sinun heimolaisiasi -- käännyttäisivät sinut
oveltaan, olisi sinun vain käveltävä pari päivää takaisinpäin
kolkuttaaksesi pappilan ovelle. Mutta mieluummin toivoisin kuitenkin,
että sinut otetaan hyvin vastaan, kuten isäsikin arveli, ja joka
tapauksessa toivon sinun kehittyvän vielä kerran suureksi mieheksi. Ja
nyt, David poikaseni, vaatii omatuntoni minua käyttämään hyväkseni
tätä eronhetkeä varjellakseni sinua maailman kiusauksilta.»
Hän katseli ympärilleen löytääkseen mukavaa istuinta, huomasi tien
vieressä suuren kiven, istuutui vakavan näköisenä sille, ja kun aurinko
nyt paistoi kahden kukkulan välistä suoraan silmiimme, asetti hän
nenäliinan varjoksi kolmikulmaisen hattunsa päälle. Siinä hän sitten
etusormi kohotettuna varoitti minua monista vääristä uskoista, joihin en
ollenkaan tuntenut kiusausta, ja kehoitti minua ahkerasti rukoilemaan ja
lukemaan Raamattua. Senjälkeen hän teki minulle selkoa siitä suuresta
kartanosta, johon minun oli mentävä, sekä opasti minua miten siellä
pitäisi käyttäytyä.
»Jokapäiväisessä elämässäsi ole nöyrä», sanoi hän. »Pidä mielessäsi»
sanoi hän, »että vaikka oletkin ylhäistä sukua, olet kuitenkin maalla
kasvanut. Elä saata meitä häpeään, David, elä saata meitä häpeään!
Näytä siellä suuressa, varakkaassa kartanossa olevasi yhtä miellyttävä,
yhtä viisas, kekseliäs ja vaitelias kuin muutkin. Mitä kartanonisäntään
tulee -- huomaa, hän