Runot; Lyhyet kertomukset | Page 4

myrsky lepoon k?ynyt on.???net?n, kuin l?hde lehtilaaksos,?Sinisyydes loistaa kelmee kuu.
Kaksi t?htee, armahammat muita,?S?teilee tuol taivaan kannen all.?Miks niin ihmeellisen ihanasti?Murheen laaksoon katsahtavat he?
Runotarpa kertoa nyt tiet??:??Siell? kirkkaudes kunnian?Onpi ?iti poikans pienen kanssa;?Alas katsovat he hymyten.?
Mik? autuus tyynees katsannossa,?Sointo, rauha ijankaikkinen!?Heid?n menneet p?iv?ns kankahalla?Unelmana johtuu mielehens.
RIPPILAPSET
Temppeliin astuvi nuorukaisjoukko,?Astuvi impi? valkeissa vaatteis
Kellojen kaikunas?Ja urkujen huokaavas soitos;?Ja l?ntinen myrsky k?y.
Kuva on korkea alttarin sein?s:?Pilviss? v?ikkyy siel Ihmisen Poika
Sankarin katsannol,?Mut ihanast hymyv?t huulens?Ja otsansa kimmelt??.
N??t siell? Saaronin viherj?t niitut?Siint?v?n kaukana; korkeat palmut
Kidronin rannalla?Ja Hermonin himme?t vuoret?N??t hohtavan taivaan all.
Mutta nyt vaikenee juhlainen soitto,?Alttarin ??ress? seisovat vieraat;
Saarnaaja lausuvi?Getsemanen synke?st y?st??Ja Sionin kaupungist.
?Kilvell? uskon ja miekalla hengen?Taistele aina ja lohdutust etsi
Taivahan atriast,?Ja kunnian kultasen kruunun?Saat Sionin kaupungis.?
Alkavi taasen laulu ja soitto,?Ales h?n kumartuu, neitonen kaino,
Alttarin juurehen,?Ja rintansa nousee ja vaipuu?Ja poskensa liekehtii.
Humisee, kaikuuvi temppelin kumos,?Kaikuu kuin kultasten koskien pauhu
Seiniss? vuorien?Ja kirkkaana Ihmisen Poijan?N??t pilvien korkuudes.
Atria p??ttyy ja temppelist astuu?Nuorison joukko, ja l?ntisen myrskys
Huohottain impi k?y,?Sireenien aaltova mets??Sen poskille liehtoilee.
UUDISTALON-PERHE
Raikas tuuli Pohjolasta?K?y ja mets? humisee,?Korven rannas raiskiossa?Niittuu raivaa uljas mies.
Risut tielt? singahtelee,?Vesat maasta temmataan,?Juuret r?ikyy, kannot nousee,?Kaikki siirtyy r?ykki??n.
Katseleevi lakeutta?J?ljiss?ns? nuori mies,?Toivo h?nen kasvoilt loistaa,?Toivo niitost tulevast.
Niin h?n seisoo ilon katseel:?Metso korves kotkottaa,?Tuliluikkuns kuusen juurelt?Ottaa mies ja korpeen k?y.
Hetken p??st? mets?n kohdust?Kaikuu tuima paukaus,?Korvest astuu ampuniekka?Koirasmetso saaliina.
Taasen ty?h?ns? h?n k?ypi,?Kirves vilkuu raivaes,?Kirves vilkuu, mets? m?ikyy,?Uusi niittu laajenee.
Pohjolasta tuuli pauhaa,?Kes?n taivas kirkas on,?Helj? aurinkoinen ehtii?Puolip?iv?n korkuuteen.
Sillon kuuluu soma laulu?Kanervaiselt kankahalt;?Kenen onpi lempee ??ni??Kuka nummel helottaa?
Miehen oma nuori vaimo,?Avionsa armahin,?Nainen keltakiharainen?Kultanummel laulelee.
Miksi k?ypi nainen t?nnen,?Korven rantaan raiskioon??Ev?st? h?n miehellens??Huivis valkeassa tuo.
Rakentaa h?n p?iv?llisen?Yst?v?llens nurmelle;?M?t?s onpi miehen p?yt?;?Mieluisa on atrians.
Istuu nainen miehens vieres?Imehtien saalista,?Mets?n poikaa, jonka luoti?Kaatoi kuusest korkeast.
Mutta mies h?n kertoileevi,?Kuinka ennen lapsena?T?ss? karjas k?ydess?ns??Taloa h?n rakensi.
Miss? seisoi asuinhuone,?Miss? talli, ometto,?Kuinka naapurien kanssa?Raja-aidoist riideltiin.
Kuinka kurja em?nt?inen?Is?nn?lt? l?ylyy sai,?Kosk ei miesten ty?st? tulles?Valmis ollut atria.
T?t? kuulteleevi nainen?Ilonaurun helin?l;?Ruusut h?nen poskil hohtaa,?Katsantonsa liekehtii.
Mutta koska atriansa?P??tt?nyt on uljas mies,?Em?nt?ns? p?yd?n korjaa,?T?hteet huiviin valkeaan.
L?htee taasen nuori nainen?Kotihinsa kulkemaan;?Huuheleevi kankahalla,?Kultanummel laulelee.
Mutta mies h?n ty?h?ns k?ypi:?Vesat maasta temmataan,?Juuret r?ikyy, kannot nousee,?Kaikki siirtyy r?ykki??n.
Niin h?n toivon katsannolla?Ty?ksentelee ahkerast?Korven rannas raiskiossa;?Hiki otsalt helmeilee.
Tuuli pohjan tuntureilta?Taistelosta lepoon k?y,?Helj? aurinkoinen seisoo?L?nnen kultakynnyksel.
Miesi ty?ns? vihdoin p??tt??,?Kirveens iskee kantohon,?Katseleevi lakeutta,?Viheltelee veisuans.
Viheltelee veisuansa,?Uutta niittuu katsellen?Korven rannas himme?ss?,?Kes?p?iv?n nukkues.
Kuuluu sillon juhlallinen?Kirkonkellon hel?hdys,?Lakkiansa nostaa miesi,?Kotihinsa astelee.
Tuliluikku kainalossans,?Mets?n saalis laukussans,?Olallansa tuima kirves,?Niin h?n kotihinsa k?y.
H?nt? vartoo kotonansa?Vaimo nuori toimeljas,?Rakennellen ehtoollista?P??h?n p?yd?n honkasen.
Vartoo h?nt? aatto-illan?Lehditetty laattia,?Lepop?iv? rauhallinen?Naisen armaan huomassa.
Onnen myyri on se miesi,?Kell? oma tanner on,?Yst?v?inen vieress?ns?,?Povel kalliin synnyinmaan.
RUUSUSOLMU
?Kaunis impi, kysymyksein kuule,?Syd?mmeni pyh? salaisuus.?Sano, taitaisiko lemmen liekki?Leimua mua kohtaan povestas?
Niinp? kysyn sulta, impi kaunis,?Jonka kuva aatoksissain k?y?T?ytt?en mun uneksuvan sieluin?Tunteil ihmeellisil, polttavil.
Huomenna, kun kes?-aamu koittaa,?Yrttitarhassa sun taasen n??n;?Solme kaulaliinas ruususolmuun,?Jos mua lemmit, neito armahin.
Huomenna, kun silm?ni sua kiehtoo,?Leikitse sen soman ruusun kans,?Sormillasi poves kunnahilla,?Ja se mulle taivaan leikki on.
Mutta ellen n?e leikkii t?t?,?Ellen ruusuu leukas lumen all,?Sillon toivon p?iv? multa peittyy?Ijankaikkisesti pilvihin.?
Kirjoitti n?in kirjeen neitoselle?Nuorukainen p?iv?n sammues;?Tuli y?, mut Unonen h?n viipyi,?Viipyi kauvan h?nen vuoteeltans.
Mik? tuska ihana ja vimma,?Mik? ihmeellinen kes?-y?!?Mit? aattelee nyt kaino neito??Ruusun, n?keek? sen nuorukain?
Leimaukset h?nen sielus k?yv?t,?Mustat pilvet kiiriskelee siel,?Taasen pilvist paistaa valo toivon?Niinkuin jumalien kaupungist.
Mutta n?kyy viimein aamun hohde?Et??l l?nnes vuorten harjanteil,?Nuorukainen kohta kammiostans?Yrttitarhaan ihanaiseen k?y.
Puhaltelee hieno aamutuuli,?Haju tuoksuu kedol viherj?l,?Koska ruusut, kainot sinikellot?Kumartelee alla siipein Koin.
Yksin k?yskelee h?n puiston verhos?Niinkuin, tuomioonsa vartoes,?Kuolleen varjo ij?isyyden rannal,?Tiet?m?tt? miss? kodon saa.
M??r?t??nk? h?lle synkee Hades?Tahi ihana Elysium??Siit? levotonna v?ikkyilee h?n,?Niinp? yrttitarhas nuorukain.
Vihdoin toki ??ni? h?n kuulee,?Joukon naisia h?n n?hd? saa,?Heid?n seurassansa impi kaunis?Levottomil askeleilla k?y.
Vallattomast nuorukaisen syd?n?Sykkii, silm?ns? h?n teroittaa?Kohden povee l?hestyv?n immen,?N?kyisik? onnen merkki siel.
N?ky armahin! Siel ruusu kaunis?Huohottavil rinnoil punertaa:?Niinkuin haamu nuorukainen seisoo,?Kuulee kaukaa meren pauhun vaan.
H?lle Saaronis ei kukkaist l?ydy?Ihanata niin kuin ruusu tuol,?Joka neidon kaulas myh?ileevi,?Kuni viitta maahan autuuden.
Salasilm?yksen impi heitt???Kohden nuorukaista, matkan p??s,?Sormens suutelevat liinan solmuu,?Tuli h?nen poskillensa k?y.
Yrttitarhas naisten joukko kulkee,???net?nn? impi astelee,?Ja kun haastelee h?n, toisialla?Toki kuleksivat aatoksens.
Senp? n?ytt?? h?nen huultens hymy?Suloinen, t?ys lemmen hekumaa;?Niinp? hymyileevi sielu taivaas,?Pyh?? kirkkautta hengitt?in.
Kummul viherj?ll? joukko seisoo?Alat riemusasti haastellen,?Mutta ??net?nn? impi seisoo?Poskilt kiharians viskellen.
Katsahtaa h?n s?teilevil silmil?Avaruuteen sinikorkuuden,?Otsa loistaa niinkuin pilven kiire?T?m?n kauniin aamun paistehes.
Mutta nyt, kuin koska tuulen kierros?Koivun kruunust sateen ravistaa,?Impi ihanassa itkus hyrskyy,?Tannert kyyneleill? kastellen.
Kyselev?t armaat kumppaninsa,?Miksi neito nuori itkuun k?y,?Mutta hymyten taas seisoo neito,?Poskilt kiharians viskellen.
Mik? kuva, t?m?, yrttitarhas,?Jota katsahteli nuorukain!?Siirtyisik? h?nen muistost hetki,?Koska impi itki kunnahal?
Mutta poistui viimein naisten joukko,?Niinmy?s impi heid?n seurassans,?Toki leikittelit kerran viel??Vienot sormet ruususolmulla.
Silm?ns heitti h?n viel nuorukaiseen,?Poskil leimui kaino punerrus.?Kaksi aamut?htee sillon peittyi?Mets?n reunaan pilvis ruusujen.
Mutta harhaellen puiston y?ss??Nuorukainen kauvan k?yskeli;?Kalliol korkeel viimein seisoi,?Meri aava alla aaltoili.
Vihaisina laineet myrskys riehuit,?Temmeltelit tuulen kierrokset.?Kierrokset te armahimman tuulen!?Kaunis myrsky onnen p?iv?n?!
MIES
?Korkee kuusi kunnahalla tuolla,?Uros vakaa vuosisatojen,?Ollos kuva el?m?ni aina!?Kuni s? ma seist? tahdon t??ll,?Koska myrskyt k?yv?t elon saarel?Keskel ij?isyyden aavaa merta.
Niinkuin nyt tuo t?hti kiireell?si?Kiilt??, sankar tyyni, partanen,?Niinp? alat katseestani k?yk??n?Puhdas, s?teilev? kirkkaus,?Koska tuhon, kiusauksen henget?Syd?nt?ni piiritt?m??n k?yv?t.?
Niin on aatos miehen, jonka huone?Komee seisoo harmaal kalliol,?Ja h?n itse portaal, katsahdellen?Kunnahille, kuusten kranssaamat,?Hengitt?es lempeen kes?-illan,?Taivaan t?htijoukon loistaessa.
Lepoon k?y h?n, makeasti nukkuu,?Vuoteens vapaa synkeist muistoist on.?Unes vaeltaa h?n onnellisna?Katsahdellen korkeilt tuntureilt?Laaksoon, jossa lempeesilm? neitons?K?yskelee ja ilosesti laulaa.
H?nen laulunsa on toivont?hdest,?Joka juhlallisest s?teilee?Halki ij?isyyden avaruuden.?Laulu kaikuu, sota