Runoja | Page 9

taas käy maansopet nää,
Ja työstä mä sorrun aivan,

Tule mielehen, Norja! -- ja meillä tää! --
Niin unhotan kaiken vaivan.
1900.
TAAS LAINE NOUSEE VIELÄ.
Ja jälkeen suurten myrskyin
Jo mainingin laine nous;
Se vankkana
kulki hyrskyin,
Ja sen niskalla haaksemme sous.
Yhä korkeammalle kantain
Se purtta nostatti vaan;
Näit eessäs
riemua rantain,
Näit siintoa taivaanmaan.
Kai aalto nouseva vain on?
Ei vaipune kuohut veen?
Jo voimassa
vetten painon
Nyt syöksymme syvyyteen!
Älä kaihoa murhemiellä,
Vaan hymyy hienosti sie;
Taas laine
nousee vielä,
Ja silloin se rantaan vie.
1900.
ILMAN IMMET.
Sä näitkö impiä ilman,
Jotk' kohtalon kuteita loi?
Mun arka ja
himmeä silmän'
Ei nähdä heitä voi.
Runoniekat, te näätte ne illoin,
Miss' siinä he lointaan luo,
Ja niisien
liehuissa silloin
Väriaiheita teille tuo.
"Näin ilman immet kyllä
Ja noiden niisiä näin;
He istui tuolla yllä

Kesäpilvellä säihkyvin päin".
Lie kuteet olleet harmaat
Ja karkean kodikkaat,
Niin saapuisi aiat
armaat,
Sais tyyntä nauttia maat;
Vai seijaina, väikkyvin poimuin
Ne näit väriloistossa vain,
Ja

juovina leiskua loimuin,
Kuin säihkyä salamain?
"Ei ollut loimi seijas,
Ei harmaa kuteen niis,
Miss' siinä se hulmuten
leijas,
Kun päivä mailleen liis".
Rusoruusuja, hempeä valmuin
Sä näit kai kuteessa niin
Ja vihreitä
oksia palmuin,
Mit viehtävät viihdyksiin;
Vain mielet viihtää ja viehtää,
Kun kohtalon iskut käy,
Ja
unelmoihin ne kiehtää,
Kun onnea enää ei näy.
"Näin ruusuja, väikkettä valmuin
Ja vihreitä oksia vain,
Mut kesken
siintoa palmuin
Näin säihkyä salamain."
1901.
VI
KÄÄNNÖKSIÄ
KOTA-LASSI.
(Gustaf Fröding).
Kyläkankaalla, varressa tien,
Kota-Lassin on perkiö pien',
Kylän
verossa, meidän Mattilaa.
On hällä ja eukollansa

Sadaskolmaskymmeneskolmannes maa,
Ja on peltoa, niittyä kanssa.
Mut niitty on rummakkosuo,
Ja pelto on aune ja niukkoja tuo,

Kiviaarnio on se, ja rauniot nuo
On kuitteja anneiltansa!
Mut Lassi
on vankka, ja Lassi ei juo,
Visu eukko ja sitkeä kanssa.
Mies poimii, murtaa ja vääntää vaan,
Ja akka on tarkoillaan;
--
Mikäs tarkkana ottaissaan:
Sekajauhot on keitossansa!
Ja kruunu
ryöstää saataviaan,
Mies murtaa, akka on tarkoillaan,
Ja vaikkei
tietoa paidastakaan,
Kota-Lassi hän luottaa parempaan,
Niin myös

Kota-Muori kanssa.
VEKKULI-VILLE.
(Robert Burns).
Sa hurja Vekkuli-Ville! --
Hän markkinoille saa;
Hän aikoo
viulunsa myydä
Ja ostaa rihkamaa.
Mut kun tuli luopua siitä,
Suli
silmät kyyneliin.
Sa hurja Vekkuli-Ville,
Noh, terve näkemiin!
Hei, Ville, myy sie viulus,
Ei sillä sielua lie!
Hei, Ville, myy sie
viulus,
Ja osta viinaa sie!
"Jos myin oman rakkaan viulun,
Mua
hurjaks he luulla vois:
Niin monta riemun päivää
Me yhdessä
soitimme pois".
Mut kun tulin Puolitiehen,
Kävin kievariss' äkkipäin,
Ja hurjan
Vekkuli-Villen
Jalat ristissä pöydällä näin;
Hän kumppaliseurass'
istui,
Suli kaikki hurmoksiin.
Sa hurja Vekkuli-Ville,
Noh, terve
näkemiin!
HYVÄSTI, MAINE SKOTTLANNIN.
(Robert Burns).
Hyvästi, maine Skottlannin
Ja vanha voimas tunto!
Hyvästi,
Skottein nimikin
Ja miehen mieli ja kunto!
Miss' soluu Tweed ja
mereen saa,
Miss' Sark käy Solwayta kohti,
Nyt Englannill' on
rajamaa --
Rutiruojat ne maatamme johti!
Mit' taistot kaikki ei tehneet kai,
Ei väkivalta ja kettuus,
Nyt
lahjusrahat aikaan sai
Ja harvain kurjien pettuus.
Jäi Englannin
miekka pilkaks vaan,
Ja uljuus meissä hohti;
Mut vieras kulta
lannisti maan --
Rutiruojat ne maatamme johti!
Oi, miks tän päivän nähdä sain,
Kun maan he möi ja osti!
Ois
harmaa pääni vaipunut vain,
Kun Bruce ja Wallace kosti!
Mut

rohkein päin mä huudan näin
-- Ja ken sit' eittää tohti --:
Maan
petos löi ja kultaan möi --
Rutiruojat ne maatamme johti!
LORELEI.
(Heinrich Heine).
En tiedä, kuinkahan lienee,
Kun murhe mun valtaa näin;
Sen vanha
tarina tiennee,
Mi ei mene mielestäin.
On vilpas, päivä jo peittyy,
Rein-virta tyynenä on;
Vain vuoren
huippuhun heittyy
Säde ilta-auringon.
Siell' istui neito nuori
Tuoll' yllä tenhossaan;
Ja kultasäihkeessä
suori
Hän kultakutrejaan.
Hän suori ne kultaisin kammoin,
Vain laulua laulellen;
Sen sävel on
unhottu ammoin,
Ja on valtavan tenhoinen.
Rein-laivurin nuoren mieltä
Saa hurjahan kaihoon tuo;
Hän ei näe
kallionkieltä,
Vain ylös hän silmänsä luo.
Kai pohjahan nielussansa
Veet venhon ja laivurin vei;
Ja sen
lumolaulullansa
On tehnyt Lorelei.
MA LAULUN SIIVILLÄ KANNAN.
(Heinrich Heine).
Ma laulun siivillä kannan
Pois, lemmittyin, sinut pien',
Ja sinne sun
Ganges-rannan
Ikiarmaille seuduille vien.
Siell' loistavi puisto vieno,
Mi untui kuutamaan;
Siell' lootoskukka
jo hieno
Se vuottaa siskoaan.
Ja orvokit hymyy ja huiskii
Yön tähdille kujeikseen,
Mut ruusut ne

varkain kuiskii
Tarut tuoksuvat toisilleen.
Liki hyppivät kuunnellen silloin
Arat kaurihit, älykkäät,
Mut
kaukana humuu illoin
Pyhän Gangeksen kuohupäät.
Ja sinne me laskeudumme
Vain varjohon palmupuun,
Me lempeen
tuutiumme
Ja riemujen uinailuun.
HALUTONNA MIELI.
(Karl Aug. Tavaststjerna).
Saapuu aatteet, saapuu kaihot huolen,
Kaukaa, vienoiset, ja hiljaa
rusovuollen
Purtta liidättäin;
Airoin lepään, viihdän venhon juoksun,

Liekuttelun tunnen, tunnen kukkain tuoksun,
Joista unta näin.
Tiesi, liekö oikeinkaan, ett' tälleen
Nostan airoja ja käännän katseen
jälleen
Kohti rantamaa!
Tiesi, liekö maiden menetettyin
Rannat
tuolla, minne katse kiis ja vettyin
Tähtää usvain taa!
Olkoon niin, ett' tunne tää on tuttu,
Olkoon vanhan imettäjän turha
juttu,
Kun ma saanen vain
Airot lepuuttaa ja viihtää juoksun,
Tuta
liekuntaa ja tuta kukkain tuoksun,
Niinkuin lassa sain!
End of the Project Gutenberg EBook of Runoja, by Valter Juva
0. END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
. This file should be named 18706-8.txt or 18706-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be
found in:
. http://www.gutenberg.org/1/8/7/0/18706/
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and