Runoelmia | Page 7

Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!?Kiitoksensa puhtahimman, tunteet pyh?t lahjastas?Suomalainen uhraa sulle, *valontuoja ruhtinas*!
Mut ei viel? ?iset vallat luopuisi n?in saaliistaan:?Eloon p??sseen kansan sy?st? tahtoisi ne kuolemaan,?Kahlehtia kansan mielen, ry?st?? kansan kielenkin,?Kauan taistellehen murtaa vihdoin juonin kavalin.
Vasta noussut p?iv? poistuu, eksyy Suomi polultaan:?*Toinen Aleksander* nousi kansaa vapauttamaan.?Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi,?Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi.
Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen:?Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen!?Kansat monet kiitt?? t?it? jalon ruhtinaamme t??n:?Hartaammin kuin Suomen kansa kiit? h?nt' ei yksik??n,
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan?Syd?n sykk?? Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!?Surun synk?n Suomalaisen rintaan loi sun kuolemas,?Kun ei kuolla saanut eest?s, *vapauttajaruhtinas*!
Vapahana valon tielle Suomen kansa k?ynyt on,?Ep?toivon vaihtanunna valoisahan toivohon.?Entisyys nyt tiellens luopi turhaan tummaa varjoaan:?Vaikka suruja se toikin, h?pe?? ei milloinkaan.
Synkk? polku Suomen kansan; harvoin loisti t?htik??n,?Avun-huokaukset hukkui ep?toivon pime??n.?Kova onni kansaa murti, ep?ilykseen sy?ksi sen;?Mut ei sy?st? voinut tielt? oikeuden, totuuden.
Nyt on p?iv? koittanunna, Suomen kev?t alkanut,?Suomen kansa her?nnynn?, valohon jo astunut.?Mik? ?inen valta voisi nyt sen saada horjumaan?Taistelussa eest? maansa, eest? rakkaan ruhtinaan?
Kev?t luonnossa nyt onpi, kansalla my?s kev?t on:?Kev?ttoivoin rinnassansa k?y se uuteen elohon.?Uusi Aleksander nousi! Mik? rinta kylm?ks j???Nyt, kun kansa luottain nuorta ruhtinastans terveht??!
"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan,?Syd?n sykk?? Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!?Luojaltansa Suomi t?n??n rukoileepi onneas,?Siunausta toimillesi, *kev?ttoivoin ruhtinas*!
Kirkas nyt on toivon taivas; mut sen pilvet peitt?? vois,?Nousta myrskyt riehumahan, rauhan riist?? maasta pois.?K?yk??n niinkin: Suomalainen taisteluhun riehuvaan?Riemulla k?y eest? maansa, eest? rakkaan ruhtinaan.
Z. Topeliukselle.
(Joukahaisessa v. 1883).
Jo aurinkoinen kultiaan?Loi maille, maisemille,?Ja laulut kohos kaikumaan?Sen sulo s?tehille.
Ja Suomen kansa havahtuin?Nuo laulut kummat kuuli,?Ja syd?n sykki innostuin,?Jonk' kuolleheks jo luuli.
Nyt ikivanhat nietokset?Jo sulas laulun valta:?K?y esiin hengen aartehet?Taas talvipeiton alta.
Ja kansa, tuntein itsens?,?Nyt hehkuu taisteloihin;?Mut kiitoksensa, lempens??Se kiint?? laulajoihin.
Se parhaimpainsa parvehen?Sun nimes aina sulkee,?Ja laulus, laulu syd?men,?Syd?miin aina kulkee.
Se laulu vienon-suruinen?On niinkuin luonto Suomen;?Mut my?skin l?mmin, toiveinen?Kuin kansan uusi huomen.
Se lauloi voimaa ihanteen?Ja lempee hehkuvinta:?Sen laulun tunsi omakseen?Jokainen nuori rinta.
Se neuvoi Luojaan luottamaan?Ja ep?toivon poisti,?Se n?ytti, kuinka onni maan?Silmiss? lasten loisti.
Ja syd?mihin lapsien?My?s lietsoit pyh?? tulta:?He opeit maansa rakkauden?Ja aatteet suuret sulta.
Ja aatteet lapsiin tarttuvat?Ne lumoin mahdillansa;?Mut lapset kerran varttuvat?Ja ovat Suomen kansa.
Vaikk' k?tkettyn? syd?miin,?Ei haihdu aatteen taika,?Mut kerran kansain n?kyviin?Sen nostaa uusi aika.
Hylj?tty.
Mun Katrini, mun hylj?ten,?Jo otti toisen kullan,?Kai murtuneena vaipunen?Nyt alle mustan mullan!
Niin raskas musta multa on,?Kun peitteeksi sen saapi;?Mut virta kuohuu vallaton?Ja luoksens houkuttaapi.
Ja rantahan sen onneton?M? rienn?n kiihkoisasti:?Kai kavaluuttas, uskoton,?S? kadut kuoloos asti.
Mut virran yli vaahtoovan?M? hurjin voimin soudan?Ja toisen kullan kauniimman?M? tuolta puolen noudan.
Her??m?t?n.
Riehui muinen vainon tuuli,?Pilvet p?iv?n peittiv?t;?Kuolleeks Suomen moni luuli,?Multaa hautaan heittiv?t?Mutta Suomi nukkui vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
Haudan p??lle nostettihin?Patsas raskas, kivinen;?Patsaasehen piirrettihin?Nimi vieraskielinen.?Mutta Suomi nukkui vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
Omat lapset haudallansa?Pilkkailivat ?iti??n;?Vieras mieli rinnoissansa,?Vieras myrkky mieless??n.?Mutta Suomi nukkui vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
Mutta vihdoin p?iv? valkes,?Koitti aamu Suomenkin,?Raskas hautapaasi halkes,?Loisti s?teet hautaankin.?Mutta Suomi nukkui vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
Haudan luona, viipyin hetken,?Uuden ajan henki huus:?"Alkanut jo olen retken,?Ala Suomi elo uus!"?Mutta Suomi nukkui vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
"Hengen ??ni soi vaan kerran:?Jok' ei kuule, kuolkohon!"?Suomi havahtui sen verran,?Ett? sanat kuullut on:?Kylkens sitten k??nsi vaan,?Uutta aikaa vartoissaan.
Jos ois.
Jos leivon ??ni ois kaunis mulla,?Niin sulle, kultain, m? laulaisin?Ja sy?mmes hell?n niin laulelulla?M? lemmen hehkumin lumoisin.
Ei ??nt? leivon oo suotu mulle,?Rumemmin ??nn? ei korppikaan;?Tok' laulan, kultain, m? yh? sulle,?Kosk' ei oo korvaa sull' ollenkaan.
Laulu-Hansa.
Ukko pieni, k?yr?selk?inen,?Nuorille ja aikaisille tuttu,?Laulunsa jo lauloi viimeisen.?Lyhyt onpi el?m?ns? juttu:?Pitk? tiens?, ahdas maailmansa,?Muust' ei huolinut kuin lauluistansa.
Nuori oli. -- Tuoni is?n vei. --?Peri maan ja tuli is?nn?ksi.?Teki lauluja, vaan ty?t? ei.?Vietiin maa. H?n mieron tielle l?ksi.?Vanhaks tuli, k?yr?ks varreltansa,?Sama vaan ain' oli luonnoltansa.
Kyl?st' toiseen, huoletonna vaan?Huomisesta, kulki Laulu-Hansa,?Lapsiparvi aina seurassaan,?Kyl?n teit? h?nen astuissansa.?Sitten kuulemahan lauleloita?Tulvaamalla tulvas kuulijoita.
Suur' ei ollut mahti laulujen,?Pilviin kohonnut ei niiden henki,?Vaikka kyll? kultasirusen?Joukosta l?ys joskus rikkojenki.?Mutta Hansa lauloi, eik? moista?Miettinyt ees kenk??n kuulijoista.
Ruokaa h?lle kyllin tarjottiin,?Saipa pirtiss' sitten viett?? y?t?.?Viel? pilkattiin ja soimattiin,?Ett' ol' laiska eik? tehnyt ty?t?.?Mutta, kuullen pilkan, katkeruuden,?Laulu-Hansa mietti laulun uuden.
Pilkkaa k?rsi kyllin el?iss??n,?Vaan kun kuolemastans levis tiedot,?Kuulunut ei ivan ??nt?k??n:?Suri silloin lapsiparvet liedot;?Aikaisetkin, mielet murenessa,?Kyyneltyiv?t Hansaa muistellessa.
N?inp? puhkes moni lausumaan:?"Kullakin on t??ll? teht?v?ns?,?Jonka saanut onpi Luojaltaan,?Jonka t?ytt?? tulee el?iss?ns?.?Ehk? kulkulaisna laulaissansa?Teht?v?ns juur' t?ytti Laulu-Hansa!"
Mustalainen.
Yksin kulku kolkoks k?y. Terve matkamiesi!?Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi.?Kulkenut oon iloiten?Halki maitten useitten.?Koti kaikkialla?Mull' on taivasalla.
Kysyt, enk? kaivannut koskaan kotimaata??Mit? sill? tekisin, arvata en saata.?Luona kansain kaikkien?Ilon l?yt?? iloinen.?N?in jo maata monta,?Mut en riemutonta.
"Mik' on minun uskontoin?" Tahdotko sen kuulla??Tuta riemu rinnassain, laulaa sit? suulla.?El?m?mme meille on?Suotu vuoksi nautinnon.?Sen, ken sit' ei nauti,?Tappakohon tauti.
Sanot, ett? maailma oma onpi Tuonen,?Ett? elo loppuupi. Kernaasti sen suonen.?Kuka t??ll? viitsisk??n?El??, el?? yhten??n??Uupuu vihdoin henki?Keskell' ilojenki.
"Mutta j?lkeen kuoleman?" Kukapa sen tiet????Tuskin tutkimistakaan asia tuo siet??.?Kuihtuu kukka, kaatuu puu,?Linnun laulu lakastuu:?Niin k?y el?vitten.?Mit? tulee sitten?
"Oonko tuskaa tuntenut?" Turhanp?iv?isill???l? mua rasita en?? kyselmill?.?Sulaa suru suurinkin,?Kuivaa kyynel kuuminkin.?Omat huoles kanna,?Iloita mun anna.
Juomalaulu.
Pois huolemme kaikki jo poistukohon:?Vaan riemua varten t?? maailma on.?Niin paljon, niin paljon on riemuja maan;?Ken hullu siis huolista huolisikaan?
Ken riemuita tahtoo, h?n joutukohon?Ja juokoon; jo pullomme puolillaan on.?Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa,?Kun siksi vaan juoda ja riemuita saa.
On joutuva viimeinkin kuoleman y?:?Se pullomme kaataa ja pirstoiksi