Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä | Page 9

oppia koetamme."
Kenraali Armfelt tarvitsi mielell?ns? v?ke?, ja sen t?hden yl?s-otti n?in pohjalaisten tyk?-tarjomuksen ja moniin pit?jiin h?n upseeria l?hetti, heille v?ltt?m?tt?mimpi? sotatemppuja opettamaan, ja niin tulin min? Maalahteen l?hetetyksi ynn? Luutnantti Gr?nstrand. Ja rupesin min? siell? paljon hyv?? pit?m??n kappalaisen tytt?rest?, Liisa Kreetasta, ja luulin min?, etten ket??n koskaan ennen niin rakastanut ollut. Tulin kuitenkin yht?kki? pois-komennetuksi, ja itkimme me molemmin erostamme kelpolailla.
Sain kuitenkin pian muutakin ajattelemista, sill? koska min?, ynn? yhden joukon kanssa talonpojista, jonka kanssa min? marssin, Isoonkyr??n tullut olin, jossa meid?n armeija silloin seisoi, hain min? yl?s yhden nuoren pojan, joka Kenraali Armfeltin palveluksessa oli ja h?nelt? k?ytettiin kaikenlaisiin, vaikkei h?n minua paljon vanhempi ollut ja jonka kanssa min? jo lukiossa yst?v?ksi tullut olin, ja joka, vaikka siell? armeijassa paljon nuorukaisia ja piltti? oli, kuitenkaan ei niist? lukua pit?nyt, niit? vaan lapsina pit?en, joita ne totisesti my?s olivat, vaikka n?in? aikoina nuorien poikien riviss? seist? t?ytyi niinkuin vanhojen miesten. Kaatui my?skin t?m? sama Meurlingen sitten t??ll? Isossa Kyr?ss?, mutta sit? en min? tiet?? saanut, ennenkuin monta vuotta sen j?lkeen.
T?m? nuori Meurlingen sanoi nyt minulle: "no, Mauno, jos osaat pit?? suus' kiinni kuin ennenkin, annan min? sinun uusia tiet??."
"No mit??" sanoin min?.
"Juu, ett? me saamme tapella ryss?n kanssa jos kenraalin tahto k?y edes. He ovat kirjoittaneet Ruotsista t?nne, ett? kenraalit t??ll? nahkaansa s??st?? tahtovat, ett? niiden nyt itse?ns? vihollista vastaan pit?m?n pit?isi, koska heill? nyt v?ki? oli, sittekuin koko maa oli yl?skutsuttu menem??n 'mies miehest? miekoilla, keih?ill? ja pyssyill?', Niinkuin sanotaan, itse?ns? ja perhett?ns? puolustamaan, ja nyt on kenraali kiukuissaan."
"Hyv?," sanoin min?, "parempaa uutista et olisi minulle antaa voinut." "Mutta," sanoi h?n edesp?in, "pahaakin min? sinulle ilmoitan. Kenraali l?hetti eilen v?ke? hevosella ja suksilla vakoilemaan, mutta he tulivat kaikin vihollisilta otetuiksi."
"No, ja kenraali ei saanut mit??n tiet???" kysyin min?.
"Ei, sen sin? ymm?rt?? mahdat."
En ollut siit? sitte tiet?v?n?ni; mutta ehtoolla sanoin min? muutamille Maalahtilaisille ja Isokyr?l?isille, joita min? olin tullut tuntemaan: "pojat, menn??n partiolle, ett? saamme tuoda uutisia kenraalille vihollisesta." Otin sitten oitis talonpojan takin ylleni, ja l?hdimme sitten muiden tiet?m?tt? matkalle. T?m? tapahtui y?ll? Helmekuun 15:sta p?iv?? vastaan ja pakkainen puri kovasti. Mutta minun mieheni tiesiv?t kaikki tiet, ja niin tulimme me ryssien hengen p??lle, ennenkuin he meist? mit??n tiet?? taisivat. Mutta kuin me yhden pienen niityn ylitse hiipi? koitimme, juuri heid?n etuvahtinsa takitse, tuli yksi vahtimies meit? huomanneeksi, huusi meille ja antoi meille tulta. Me annoimme tulta takaisin, mutta nyt ryss?n leiriss? rym?kk? nousi. He mahtoivat luulla ett? koko meid?n armeija heid?n niskaansa tullut oli, semmoista melua ja rym?kk?? joka puolelta nousi; mutta me tehimme j?lki? niin pian kuin p??simme, ja tulimme sitten kahden miehen h?vi?ll? takaisin kotiin j?lleen.
Nyt en min? itse Ylikenraalille menn? uskaltanut, koska min? rangaistusta pelk?sin kuin min? ilman k?sky? tointa tehnyt olin, vaan l?hetin yhden talonpojan raporttia viem??n; mutta sai kenraali pian tiet?? mit? min? tehnyt olin ja antoi h?n minua luoksensa kutsua sanoden sitten minulle: "etk? paremmin tied? mit? sinulla lupaa tehd? on, vai mik? sin? olla mahdat?"
Vastasin min?: "Teid?n Ylh?isyytenne, hyvin tied?n min? itseni tarvitsevan herrani ja kuninkaani edest? henkeni yl?s-uhrata. Jos min? nyt henkeni menett?misell? rangaista mahdetaan, niin ei kukaan sit? kiitosta minulta ottaa mahda, ett? min? minun kuninkaani edest? kuollut olen."
Kenraali hymyili sanoden: "no, sitten sin? rangaistaan sill? tavalla, ett? sin? et t?ll? kertaa sit? kiitosta itsest?si saa. Mutta varo itse?si toisen kerran, tapahtua mahtaa ett? et niin hyv?ll? kaupalla p??se."
Min? kiitin n?yr?sti kenraalia, ja lupasin toisten itse?ni varovaisemmasti k?ytt??. "Niin," sanoi kenraali, "semmoisia Suomalaiset ovat; kukin oman p??ns? j?lkeen tehd? tahtoo, ja jokainen tahtoo lakkinsa puolesta mies olla, vaikka se sitten kutun karvoista vanutettu olisi."
Kuitenkin vahvistui meid?n raporttimme kautta kenraalin itse tyk?n?ns? se p??t?s ett? ruveta vihollisen kanssa tappelemaan, ja antoi h?n kutsua upseerit pappilaan, sotaneuvottelua pit?m??n.
Ilma oli erinomaisen kylm?, ja v?ki vaivattiin kovasti pakkaiselta; mutta kuin he kuulla saivat, ett? nyt tappelusta kysymys oli, silloin tuli ilo yleiseksi ja heittiv?t monet hattunsa ilmaan ja ne taasen vastaan pajunetillansa ottivat.
Ylikenraali vaati tappelua, ja vaikka ne toiset vastaan olivat, t?ytyi heid?n kumminkin per?? antaa; mutta niill? jotka alusta vastaan olleet olivat, ei ollut sit? hyv?? tahtoa taistelun puolesta, kuin jos he itse sen puolta pit?neet olisivat, eiv?tk? sent?hden sen onnistumisesta mit??n lukua pit?? tahtoneet. T?m? riitaisuus tuli sitten koko maalle kalliiksi.
Yl?s-asetettiin nyt jalkav?ki kahteen riviin kummallekin puolelle Kyminjokea, joka j??h?n mennyt oli, ja puolet hevois-v?est? my?s molemmin puolin jokea, mutta takana oli koski, jota se kova pakkainen ei j??h?n saada jaksanut, vaan se oli auki. Kolme vuorokautta me sill? tavalla seisoimme, odottaen ven?j?l?isi?, t?ydess? sota-j?rjestyksess?. Ett? me emme siin? kovassa pakkaisessa itsi?mme kelvottomiksi paleltaneet, oli yksi Jumalan ihme, mutta kaikki paloivat innosta tapella saada ja niin ei kukaan ajatellut kuinka pakkainen nipisteli.
Vihdoinkin n?imme vihollisen t?ydess? marssissa j??ll? meit? vastaan tulevan. Ylikenraali ajoi joukkojen tyk? ja yl?skehoitti v?ke? tyk?-luottamaan Jumalan avun p??lle ja is?nmaan edest? miehuullisesti taistelemaan.
Kaksi laukausta taistelun aluksi merkin antoi. Minun syd?meni l?i kovasti kuin kanuunat peli?ns? alkoivat