Rosmersholma

Rosmersholma

The Project Gutenberg EBook of Rosmersholma, by Henrik Ibsen This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Rosmersholma Nelinäytöksinen näytelmä
Author: Henrik Ibsen
Translator: Hilda Asp
Release Date: October 7, 2005 [EBook #16806]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
ROSMERSHOLMA ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

ROSMERSHOLMA.
NELINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ.
Kirjoittanut Henrik Ibsen.

Suomentanut Hilda Asp.
Ensimmäisen kerran julkaissut Hj. Hagelberg 1887.

HENKILÖT:
*Johannes Rosmer*, Rosmersholman omistaja, entinen kirkkoherra.
*Rebekka West*, asuva Rosmerin luona. *Rehtori Kroll*, Rosmerin
lanko, *Ulrik Brendel*. *Peder Mortensgård*. *Matami Helseth*,
Rosmersholman taloudenhoitaja.
(Tapahtuma Rosmersholman vanhassa herraskartanossa, lähellä erästä
vuonokaupunkia länsi-Norjassa.)

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Arkihuone Rosmersholmassa; avara vanhan-aikuinen ja hauska.
Alhaalla oikealla puolen tuoreilla koivun-oksilla ja metsäkukilla
koristettu muuri. Ylempänä ovi. Perällä kaksois-ovet eteiseen.
Vasemmalla seinällä akkuna, sen edessä kasvia ja kukkia. Muurin
luona pöytä, sen ympärillä nojatuolia ja sohva. Seinällä riippuu pappien,
upseerien ja juhlapukuisten virkamiesten kuvia, toiset vanhoja toiset
uudempia. Akkuna on auki. Samoin eteisen-ovi ja ulko-ovi. Ovesta
näkyy suuria, vanhoja puita kartanoon vievissä puistokäytävissä.
Kesä-ilta. Aurinko on laskenut.)
(*Rebekka West* istuu akkunan vieressä nojatuolissa ja virkkaa suurta
valkeata, melkein valmista villahuivia. Tuontuostakin hän katsahtaa
ulos kasvien välistä. Vähän ajan perästä tulee *matami Helseth*
oikealta.)
*Matami Helseth*. Parasta kait on, että vähitellen alan panna illallista
pöytään, neiti?
*Rebekka West*. Niin, tehkää se. Luultavasti pastori pian palaakin.

*Matami Helseth*. Eikö siinä käy kova viima, neiti, missä istutte?
*Rebekka*. Käy vähän. Ehkä panette ovet kiinni.
(*Matami Helseth* sulkee eteisen oven, menee sitten akkunan luo.)
*Matami Helseth* (aikoo panna akkunan kiinni, katsoo ulos). Eikös tuo
ole pastori, joka tuolla kävelee?
*Rebekka* (pikaisesti). Missä? (nousee.) On, hän se on. (Akkunan
takana.) Menkää syrjään. Hän ei saa huomata meitä.
*Matami Helseth* (keskellä lattiaa). Ei, mutta neiti -- hän lähtee taas
myllytietä.
*Rebekka*. Myllytietä hän toissa päivänäkin kulki. (Kurkistaa
akkunaverhon ja pielen välistä.) Nyt saamme nähdä --
*Matami Helseth*. Uskaltaako hän mennä sulun yli?
*Rebekka*. Niin, sitä tahtoisin nähdä. (vähän ajan kuluttua.) Ei. Hän
palaa takaisin. Menee tänäänkin ylempää, (menee akkunan luota.)
Pitkän kierroksen.
*Matami Helseth*. Herranen aika, niin. Mahtaa pastorista tuntua
vaikealta kulkea tuon sulun yli. Siellä missä sellaista on tapahtunut --
*Rebekka* (panee työnsä kokoon). Täällä ei hevin unohdeta kuolleita,
täällä Rosmersholmassa.
*Matami Helseth*. Minä nyt puolestani luulen niin, neiti, että kuolleet
eivät unohda Rosmersholmassa.
*Rebekka* (katsoo häneen). Kuolleet?
*Matami Helseth*. Niin, melkein voi sanoa, ett'eivät ne voi
täydellisesti erota jälkeenjääneistä.
*Rebekka*. Kuinka niin luulette?

*Matami Helseth*. No, eihän se valkea hevonen muuten täällä kävisi,
tiedän mä.
*Rebekka*. Niin, mitenkä sen valkean, hevosen, laita oikein on,
matami?
*Matami Helseth*. Oh, siitä ei kannata puhua. Ettehän te semmoisia
uskokkaan.
*Rebekka*. Uskotteko te sitten semmoisia?
*Matami Helseth* (menee ja sulkee akkunan). Tässä minä nyt rupean
teidän narriksenne. (katsoo ulos.) Ei -- mutta johan se pastori taas on
tuolla myllytiellä --!
*Rebekka* (katsoo ulos). Tuo mieskö tuolla? (menee akkunan luo.)
Sehän on rehtori.
*Matami Helseth*. Niin oikein, rehtori se onkin.
*Rebekka*. No, sepä hauskaa! Saattepa nähdä, hän on tulossa meille.
*Matami Helseth*. Hän menee ihka suoraan sulun yli, hän. Ja
kuitenkin oli vainaja hänen sisarensa. -- No, minä lähden sitte
laittamaan illallista, neiti. (Menee oikealle.)
(Rebekka seisoo hetkisen akkunan luona; tervehtii sitte hymyilee ja
nyökkää.)
(Alkaa hämärtää.)
*Rebekka* (menee oikealle ovelle ja puhuu ovesta huoneesen). Hyvä
matami Helseth, ehkä hankitte jotain erikoisherkkua pöytään. Itse kyllä
tiedätte, mikä rehtorista on parasta.
*Matami Helseth* (huoneesta). Kyllä niin, neiti. Sen minä teen.
*Rebekka* (avaa oven eteiseen). No, vihdoinkin --! Sydämmellisesti
tervetullut, rakas rehtori!

*Rehtori Kroll* (eteisessä, laskien kepin kädestään). Kiitos. En siis tule
häiritsemään?
*Rebekka*. Tekö? Hyi, hävetkää toki --!
*Kroll* (tulee sisään). Aina yhtä herttainen. (katsoo ympärilleen.)
Onko Rosmer ylhäällä huoneessaan?
*Rebekka*. Ei, ulkona kävelemässä. Hän on viipynyt tavallista
kauvemmin. Mutta kyllä kait hän tuossa paikassa tulee. (näyttää
sohvaa.) Olkaa hyvä ja istukaa niin kauvaksi.
*Kroll* (laskee hatun kädestään). Kiitoksia paljon, (istuu ja katselee
ympärilleen.) Kas, kuinka somaksi te olette saanut tämän vanhan
suojan. Kukkia joka sopessa.
*Rebekka*. Rosmer pitää niin mielellään raittiita, eläviä kasvia
läheisyydessään.
*Kroll*Matami Helseth* Pidätte kait tekin, luulen minä.
*Rebekka*. Niin teen. Minusta ne huumaavat niin suloisesti. Ennen
olemme saaneet kaivata sitä huvia.
*Kroll* (nyökäyttää raskaasti päätään). Beate-raukka ei kärsinyt niiden
tuoksua.
*Rebekka*. Eikä niiden väriäkään. Hän meni ihan puolipyörryksiin --
*Kroll*. Sen kyllä muistan. (keveämmällä äänellä.) No, kuinka täällä
voidaan?
*Rebekka*. Kiitos, kaikki täällä kulkee tasaista, totuttua uraansa.
Toinen päivä toisensa tapaan. -- Entä teillä? Vaimonne --?
*Kroll*. Oi, hyvä neiti West, jättäkäämme minun asiani.
Perhe-elämässä sattuu aina pieniä selkkauksia, etenkin tällaisina
aikoina.

*Rebekka* (vähän ajan kuluttua, istuu nojatuoliin sohvan luona).
Minkä tähden ette ole kertaakaan käynyt meitä tervehtimässä
kesäloman aikana?
*Kroll*. No, ei nyt aina pidä olla ihmisten kimpussa --
*Rebekka*. Tietäisitte vaan