Rautatie | Page 4

mist?p? Matti sen niin tiesik??n ja taisikaan tiet??? Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan h?nellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiest? puhuttavan,--oli h?n my?skin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta...
Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan n?hnyt Helsingin rautatien eik? h?n en?? muistanut, mimmoiseksi h?n lie sen ensiksi ajatellut. H?nen suunsa meni v?h?n nauruun, mutta sitten h?n rupesi hiljaisesti ja maltillisesti selitt?m??n...
--Se, n?etsen, on sill? tavalla, ettei siin? hevosia tarvita ... vaunut kulkevat h?yryn voimalla ... onhan Matti n?hnyt vaunujas?
--Tokihan min? toki olen vaunuja n?hnyt!
--Ei ne ole samanlaisia kuin meill? on ... ne pit?? olla erilaisia, jotka h?yryn voimalla kulkevat.
--Kai ne pit?? olla erilaisia.
--Ne on kuin huoneita ik??n...
--Vai niinkuin huoneita ... ei nyt kiitet?!
--Ja niit? panee h?yry liikkeelle niinkuin h?yryvenheit? ... onhan Matti n?hnyt ?Suomelan??
--N?inh?n min? tuon menn? kes?n? tuossa kirkon salmella s?tk?tt?v?n.
--Niin no, sen panee h?yry liikkeelle vett? my?ten, ja lokomotiivin eli veturin, joka vaunuja vet??, sen panee kanssa h?yry liikkeelle. Siipien sijasta pit?? vain olla py?r?t, kun se kulkee maalla.
--Niinp? kai--eih?n se miten siipiens? varassa mahtaisi maata my?ten kulkea.--
Kyll? Matti nyt ymm?rsi sen t?ydelleen, mink?lainen se oli ... semmoinen, joka oli kuin h?yryvenhe ja nostettuna py?rien p??lle.
... Mutta kyll? se oli kuitenkin v?h?n kumma laitos ... vaan tottapahan rovasti tiesi, kun oli itse n?hnyt.
--Ymm?rt??h?n Matti sen nyt?
--Kyll? min? nyt, kyll? min? nyt!...
--Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna.--Matti ottaisi kahvia ... ja leip?? kanssa. Kyll? Matin pit?? k?yd? sit? katsomassa ja ottaa Liisa mukaan.
Matti joi kahvia eik? vastannut mit??n.
--Eik? tuota pit?ne uskoa katsomattakin ... mit?p? tuota en?? vanha mies kaikista lysteist? ... tied?nh?n min?, mink?lainen se on, kun rovasti on selitt?nyt.
--Ei sit? osaa kukaan oikein toiselle selitt??, sanoi ruustinna,--omin silmin se n?hd? pit?? ... kyll? sit? t?ytyy k?yd? katsomassa!
--Suur' kiitosta!--Jokohan pit?nee k?yd?--?
--Kyll? ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan.
--Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekem??n, kun kuulee.
Ruustinna l?hti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat viel? mink? mist?kin. Siit? juttelivat, kuinka paljon se ihmisj?rki ajattelee ja laittelee ja mihink? se viel? meneekin.
Ja rovasti sanoi, ett? ?kunhan se ei vain menisi yli voimainsa rimpuilemaan...?
--Ja reistailemaan, sanoi Matti.
--Kyll?h?n se on hyv?, ett? ihminen j?rke?ns? k?ytt??, joka sille on luomisessa annettu ... jos se ei vain siit? ylpeilem??n rupeaisi eik? unohtaisi kaiken antajaa,--sanoi rovasti ja lis?si, ett? Jumalan t?it?h?n ne on rautah?yryt ja rautatietkin.
--Eip?h?n ne kenenk??n muunkaan liene, my?nsi Matti.
Ja h?nt? kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja py?r?in p??lle nostettu ... Mutta rovastia haukotutti, eik? tahtonut puhe oikein sujua en?? ... ja niin Matti heitti hyv?stins? ja l?hti.

II.
Matti oli aika lailla hajamielinen, kun hevostaan valjasti, eik? muistanut panna suitsia hevosensa suuhun, ennenkuin oli pihan yli ajanut ja vasta ky?kin edess? erehdyksens? huomasi... Ei tammakaan ollut kiireiss??n, kun k?veli pihan yli ja k?veli viel? t?rm?st?kin j??lle laskeutuessaan.
Mutta siit? h?vytt?myydest? Matti jo tuskastui.
--Soh, tamma!--mit? sin? siin?!--n?-n?-n?!--
Vaan tamma odotti parempaa manausta ... ei ollut kuulevinaankaan, laahasi vain jalkojaan kuin vesitynn?ri? vet?ess??n.
--Ka-ka-ka! ... etk? sin? sen!--Matti riuhtaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, ja siit? tamma tiesi, ett? nyt sill? jo oli tosi mieless?. Ennenkuin oikein irtautui juoksemaan, huiskautti h?nt??ns? ... kaksi kertaa ... sill? se nyt oli kerran h?nen tapansa semmoinen. Sitten loikkasi juoksuun, kun rekikin alam?ess? takaap?in kiirehti.
Aidan sel?ll? istui harakka. Se hypp?si siit? seip??n nen??n ja p??sti imel?n naurun... ?No kyll?p? sill? nyt on lysti ... tyhj?n naurajalla?, mutisi Matti ja riuhtoi tammaansa parempaan juoksuun ... ?etk? sin? ymm?rr?, kun sinulle harakatkin nauraa--!?
Tamma juosta raksutteli j??t? pitkin, tie kitisi reen jalaksen alla, resla ritisi, ja Matti istua k?n?tti keskell? reslaa turkin kaulus pystyss?. Lyhyt p?iv? jo tehd? tuhersi h?m?r?t? ... Matti ajoi viittatiet? ja ajatteli...
Sit? Matti ajatteli, mit? rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut... Vai oli se Lapinlahden kirkolla rautatie? Eip? olisi uskonut, joka ei olisi omin korvin kuullut ... ja kummapa se oli, kun ei siit? ennen ollut kuullut ... vasta kai se oli sinne tullut... Eik?h?n sit? h?yrylle en?? vett? riit?, kun jo maalle kapuaa...? Kyll? se mahtoi kumman n?k?inen olla--kummahan tuo oli jo ennest??nkin vett? pitkin s?tk?tt?ess??n ... olisikohan h?nt? k?yd? katsomassa--liek?h?n muut k?yneet kuin rovasti ja ruustinna?...
Viittatie teki niemen nen?ss? polvekkeen ja vei sitten soikeata j?rve? pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemm? maata tultiin, sit? verkemm?sti tamma nytkytteli. Matti ei ollut kiirehtinyt pitk??n aikaan, ja tamma luuli jo saavansa k?yd? ... viel? takasillaan juoksua pani, vaikka eutset jo k?velem??n heitti ... jo takasetkin k?veli ja lautanen kohoili kuin helpotuksesta huoaten.
--Ka-ka-ka!--Tamman t?ytyi taas alkaa etusilla juoksua ... takaset viel? k?veli. Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, niin t?ytyi takastenkin yhty? yhteen tahtiin.
Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma nytkin.
--Ka-ka-ka!--Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei v?kisin.
--No, meneh?n sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan.
Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota t?ytt?m?ss?.
--Mist? se Matti ajelee? kysyi vesimies.
--Kirkolta p?in ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi