Rautatie | Page 3

rautatien hevoset sy?v?t?
--En min? h?nt?--
--Ne sy?v?t halkoja--
--Elk?? toki, pehtori, vanhaa miest? ... vai juostessaan halkoja? ... en usko kuitenkaan.
--Halkoja ne sy?v?t, vakuutti pehtori.
Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun huomasi, ett? h?nt? narrattiin ... ei h?n ollut en?? pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa yhteen ja ty?nsi valmiin appeen hamuilevan tammansa eteen.
Pehtorin mielest? ei en?? maksanut vaivaa ruveta selittelem??n; h?n heitti avainnipun olalleen ja l?hti vihellellen pirttiin p?in.
--Luuli saavansa narratuksi--petyit, mies parka.
Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja l?hti rovastin puheille.
--Nyt ne mitattiin jyv?t ... kaksitoista kappaa ... sen verran sit? pienest? m?kist?,--sanoi Matti, kun oli tullut sis??n ja istuutunut oven suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin.
--Matti istuu peremm?ksi--onhan t??ll? tuolejakin--
--Kyll? min? t?ss?kin.
--T?ss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla.--Rovasti toi Matille piipun ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta.
Matti pisti piippuun, raapasi tulta ja sammutti tikun hyppysiss??n ... sitten kantoi h?n sen varovasti uuniin.--V?h?n aikaa istuivat Matti ja rovasti mit??n puhumatta. Rovasti keinutti keinutuoliaan, ja Matti puhaltaa tuhutteli pieni? savuja pitk?n piipunvarren p??st?.
--Tervenn?k?s se on saanut Matti olla? kysyi sitten rovasti.
--Tervenn?h?n tuota on saanut Luojan avulla olla ... vanhuushan se kuitenkin vain v?liin tahtoo...
--Eih?n Mattia toki viel? vanhuus ... riski mies, kun kantaa viel? sel?ss??n puolen tynn?rin s?kin.
--Mist? se rovasti on sen kuullut?
--N?inh?n min? tuon omilla silmill?ni, kun kantoi sel?ss??n, niinkuin ei mit??n--
--Niinkuin ei mit??n?--Heh!--heh!--heh!--vai n?ki rovasti sen--?
--Min?, vaikka olen nuorempi mies, en jaksaisi liikauttaakaan.
--Kyll? rovasti toki jaksaisi--jaksoinhan sit? min?kin ennen nuorra miess? ollessani.--Ja Matti kertoi rovastille, ett? h?n kun t?ss? samassa pappilassa entisen rovastin aikana renkin? ollessaan kerran oli ollut riiht? puimassa, ja kun s?kki? piti riihest? makasiiniin kannettaman, niin ei muuan renki--laiska vetelys mik? lienee ollut, vaikka oli iso--ruvennutkaan osastaan kantamaan ... ei sanonut jaksavansa. Mutta silloin v??nsi Matti kaksi s?kki? selk??ns? ja sanoi viel? sille rengille, ett? ?jos tahdot, hypp?? itse viel? s?kkien p??lle, niin p??set riikyydill? pihaan?.--Pehtori oli silloin mennyt rovastin puheille ... ja v?h?n p??st? oli tullut ja sanonut, ett? rovasti oli k?skenyt ryypytell? Mattia siit? hyv?st?...
Matti katasti kulmainsa alta rovastiin. Rovasti kalisteli avaimiaan taskussaan, nousi seisoalleen, kulki pari kertaa lattian yli, veti k?den ja avaimen taskustaan ja meni lahvinsa luo. Avasi sen ... niinkuin oli joka kerta ennenkin Matin k?ydess? ja kertoessa avannut ... otti pullon ja pikarin ja k?ski Matin tulla ottamaan. Matti esteli niinkuin aina ennenkin oli estellyt ... sanoi, ett? jos menee p??h?n vanhan miehen ... mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut. Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan.
Puheltiin mink? mit?kin, pidettiin v?h?n v?li?kin ja tupakoitiin.
Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia k?ttelem??n ja haastattelemaan...
Kysyi ruustinna, mit? Matille kuuluu ja mitenk? Liisa jaksaa.--Eih?n Matille mit??n erin?ist? ... ja hyvinh?n Liisakin jaksaa--mik?p? sill? jaksaessa, kun on leip?? ja l?mmint?...
--Pit?isi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti k?yt? Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.
--Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan j??nyt ... saisihan se k?yd? pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi.
--Eik? se tahdot?
--Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, ett? n?kee kirjaa itsekin katsella.
--Viel?k? Matti n?kee ilman laseja?
--Min?k??--Ei, hyv? ruustinna, en min? ole pitk??n aikaan n?hnyt ... lautaksi ly?pi, en n?e mit??n vaikka kuinka koettaisin...
--Matin pit?isi ostaa silm?lasit.
--Silm?lasitko?--Ei ... olen min? koetellut, vaan ei ole ollut k?ypi?...
Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin ... h?n tiesi, ett? Matti oli huonolukuinen, hyvin huonolukuinen.
--Kukapa niit? elukoita ruokkisi, jos Liisa joka pyh? k?visi kirkossa, sanoi Matti.
--Matin pit?isi ottaa piika Liisalle avuksi ... onhan Matti varakas mies...
--Mik? varakas mies min?? ... ei toki, hyv? ruustinna--kunhan leiv?ss? pysyy--
--Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin...
--Ne on niit? maailman puheita ... hyv?, kunhan leiv?ss? pysyy.
--Niin, vaan pit?isi sit? Matin kuitenkin k?ytt?? Liisaa rautatiet? katsomassa. Tokko lie Matti viel? itsek??n k?ynyt...?
--En oo k?ynyt ... onko se miss? kaukana?
--Ei se ole kaukana t??lt?. Me kun l?hdimme aamiaisilta, niin oltiin puolen p?iv?n aikana rautatiell? ... huru l?ngt ?' de' nu heller, pappa, ti' j?rnv?gen?
--Tiet??h?n Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti.
--Kyll?h?n min? sen tied?n, vaikken ole k?ynyt.
--Rautatie kulkee aivan l?hitse Lapinlahden kirkon.
--Vai sielt? se kulkee?
--Kun l?htee yhten? aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingiss?.
--Vai niin sukkelaan ... viipyyk?h?n kauan, jos menee ulkomaille? ... kuuluuhan sill? sinnekin p??sev?n.
--Se on sit? my?ten, minne menee ... Ranskanmaalle enn?tt?? viidess? p?iv?ss?, jos tiukkaan ajaa.
--Ent?p?s Amerikkaan?
--Sinne ei p??se rautatiell?, kun on meri v?liss?. Matti katsoisi ... t?ss? kartalla n?kyy, ett? on t?mm?inen aava meri v?liss?, Atlantin meri...
--Niinp?h?n n?kyy.
--Mutta sukkelaan se menee ja siin? on toista kulkea kuin meid?n k?rryill? kolistellen.
--Mahtaapa olla.
--Ei t?rise ... ja menee sellaista vauhtia, ett? silmiss? vilisee.
--Mahtaapa kyll? vilist?. Ruunuko sen on laittanut?
--Ruunu.
--Ruunuhan se semmoisia--tottahan sen pit?? menn? hyv?? kyyti?, kun ruunu panee oriinsa eteen.--Vaan sit? min? t?ss? v?h?n kuitenkin, ett? onkohan se totta, kun puhuvat, ett? ne rautatien hevoset sy?v?t halkoja ... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?...
Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta v?ke?, eiv?t milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heid?n mielest??n sattui tyhmemm?stikin puhumaan... Ja