Rauhan erakko | Page 9

kanssaan siit?, mik? oli h?nen el?m?ns?, mik? t?ytti h?nen mielens? kaikesta siit? p??tt?en, mit? t?nne noustessani ja t?ss? olin n?hnyt, kaikesta siit? ep?ilyst? huolimatta, mik? viel? hetki sitten oli j?yt?nyt mielt?ni.
--Rauhan madonna tuossa ei olisi voinut l?yt?? parempaa lev?hdyspaikkaa matkallansa alas maailmaan, sanoin.
--Olette h?nen yst?v?ns?! tuli h?nest? l?mpim?sti.
--Kukas ei sit? olisi...
--Ah, eiv?t kaikki viel? ole...
--Mutta toivokaamme, ett? he kerran siksi tulevat.
--Se on minunkin toivoni.
--Oletteko asunut kauankin t??ll? ylh??ll??
--Liki kymmenen vuotta.
--Ilman toveria?
--Joskus on minulla ollut joku toveri, joskus ei...
--Lienee suloista olla poissa maailmasta ja kuitenkin n?hd? se noin jalkainsa alla.
H?n ei vastannut suoraan, mutta h?nen silmist??n n?in my?nnytyksen ja samalla mielihyv?n siit?, ett? olin ymm?rt?nyt h?net.
--Maailmanrauha on kaunis ja jalo unelma, kun sen toteutumiseen vain voisi uskoa.
--Mihin uskoo, se toteutuu...
H?n sanoi sen tyynesti, koruttomasti. Mutta siin? tavassa, mill? h?n sen sanoi, oli niinkuin kaikilla, jotka uskovat ja siit? el?v?t eiv?tk? kaipaa muuta eiv?tk? tunnusta muuta, k?tkettyn? itsepintainen, j?rkkym?t?n vakaumus: "Koska _min?_ uskon, niin se toteutuu." Siin? oli n?ht?v?sti koko h?nen el?m?ns? hermo.
--Sallikaa minun! sanoi h?n, n?hdess??n minun aikovan nostaa reppua selk??ni. Vastustelustani huolimatta otti h?n sen ja heitti omaan selk??ns?.--Ei, se on minun oikeuteni ... teette minulle suuren ilon ... pahin taival on viel? j?lell?.
L?hdimme nousemaan. Olin saattajalleni todella kiitollinen siit?, ett? h?n oli vapauttanut minut v?h?isest?kin kannettavastani. Sill? maa, jota tie kulki, oli yht? ainoata rauniota, vaivalloista louhua, jossa olisi ollut mahdoton p??st? etenem??n, ellei aina v?h?n v?li? olisi ollut kivi? ja paasia k??nnettyin? niin, ett? jalka voi niist? saada tukea. Minulla oli t?ysi ty? astua niin, etten satuttaisi jalkaani. Saattajani kulki edell?ni notkein askelin ja notkein vartaloin, varoittaen minua pahimmista paikoista.
Koko se maailma, mik? ?sken oli n?kynyt madonnan niitylle, oli kadonnut jonkin harjanteen taa. Ei n?kynyt muuta kuin r?ykki?t? r?ykki?n takana. Tie kulki kerran syv?nteen reunaa, jonka pohjassa oli lumirantainen lammikko, miss? uiskenteli irtaantuneita j??palasia ja lumilohkareita, jotka luultavasti eiv?t sulaneet koskaan. Ei miss??n n?kynyt vihreyden merkki?k??n. Siell? t??ll? kohosi lumihuippuja l?hemp?n? ja kauempana, ja heti niiden alla siintelevi? j??tik?it?. Jossakin kuului veden lorinaa, vaikkei vett? n?kynyt. Ei muuta kuin j??t?, lunta ja kive?-- poissa koko se maailma, joka oli n?kynyt madonnan niitylle, ja sijassa huippuhirvi?valtiaan niinkuin mik? vihollismielinen maailma, pakanamaa, jossa lempeill? valloilla ei ole mit??n jalansijaa. Tuli tunne, niinkuin olisin ollut menossa jonnekin, josta ei ole paluuta, johonkin kylmenemist??n kylmenev??n, kivettymist??n kivettyv??n.
Mihin omituiseen seutuun tuo uskova mies sittenkin on asettunut vaikuttamaan uskonsa toteutumisen hyv?ksi! Eik? rauhanaatteella ollut sijaa tuolla alempana? Eik? se olekaan siit? maailmasta?
--Onko viel? pitk? matka majallenne?
H?n oli minua hiukan edell?, pys?htyi ja odotti, ja kun saavutin h?net, n?in kahden harjanteen v?liss? yl?sp?in umpinaisen ja alas etel??n p?in avonaisen pikku laakson, tasaisen ja suojatun pengerm?n kuin nurkkahyllyn, jossa oli rakennus ja sen takana kuusimets?.
--Onko t?ss?kin er?maassa kosteikko? Kuinka on mahdollista, ett? t??ll? voi mik??n kasvaa?
--Auringolle ja etel?n l?mpim?lle ei ole mik??n mahdotonta, hym?hti h?n.
Paikka oli yht? harvinainen kuin sen asukaskin.
* * * * *
Asumus oli yksi ainoa huone, muurattu rosoisista kivist?, katto ohkaisista liuskoista. Ovi ja ikkuna antoivat etel??n p?in. Leve?n r?yst??n alla oli istuin. Edustalla oli puutarha ja joitakin istutuksia. Kaikille muille tahoille paitsi etel??n oli suojaava harjanne niin laajassa kaaressa, ett? sen sis??n mahtui kokonainen metsikk? pient? tuuheaa, paikoitellen melkein katajana maassa matelevaa kuusikkoa, joka tuskin ulottui huoneen r?yst??seen. Mets?n takana kihoava rinne oli paikoin punaisenaan, sinisen??n, keltaisenaan eri alppikukkia, paikoin vihre?n? nurmikkona, jolla k?yskenteli joitakin lampaita ja vuohia.
--Oletteko itse kaiken t?m?n t?nne rakentanut:
--En ole rakentanut, ainoastaan yll?pit?nyt. T?m? on entinen mets?stysmaja, jonka sen omistaja, er?s vanha, hurskas ylimys, lahjoitti minulle, kun madonna ilmaisi, ett? tappaminen on synti?.
H?n pyysi minua k?ym??n sis??n. Astuin k?yt?v??n, joka jakoi huoneen kahteen osaan ja jonka yll? oli vastatehdyille heinille tuoksuva ullakko. Toisella puolella k?yt?v?? n?kyi olevan saman katon alla karjan olinpaikka, toisella oli suurehko tupa, jonka per?ll? roihusi risuja ja kanervia palava takkavalkea ja jonka ainoana sisustuksena oli p?yt? ja sein??n kiinnitetyt lavitsat.

III.
Siell? odotti minua iloinen yll?tys, toisp?iv?iset nuoret miehet, rauhankongressilaiset ja vuorikiipeilij?t. He ottivat minut vastaan j?lleentapaamisen yhteisell? kuorotervehdyksell?. Ja is?nn?lle huudahti heist? muuan:
--No, is?, olette niin tyytyv?isen n?k?inen, kuin olisitte voittanut uuden opetuslapsen.
--Ah, ei ollut tarvis h?nt? voittaa, h?n on jo madonnan yst?v? niinkuin tekin, yst?v?t, sanoi erakko hilpe?sti.
--Kuinka monta lienette jo voittanutkaan meit? t??ll? ylh??ll?!
--Onhan madonna joka vuosi n?hnyt heit? saapuvan yh? useampia, jotka uskovat ja tulevat uudestaankin h?nt? tervehtim??n. Toivon, ett? tekin tulette viel? toiste. H?nen halvimman palvelijansa mieli olisi siit? kiitollinen ja hyv?.
Tavassa, mill? h?n sen sanoi, ei ollut mit??n tekopyh?? vaatimattomuutta; h?n sanoi sen kyll? ujosti, mutta samalla koruttomasti, kaunis, valoisa ilme haaveellisissa, tummissa silmiss??n. H?n oli avannut sein?kaapin, ottanut sielt? leip?? ja juustoa ja asettanut eteeni.
--Olkaa hyv?!
H?n poistui, ja me kuulimme h?nen huoneen takana kutsuvan elukoitaan lypsett?v?ksi.
Nuorilla miehill? oli ollut onnistunut retki. He olivat olleet t?n? aamuna Wildspitzell?, ilma oli ollut tyven ja kuulakka, monen tunnin k?vely aamupakkasessa helisevi? hankia my?ten oli ollut suurenmoisen ihana. Lev?tty??n t?ss? p?iv?syd?men oli heill? aikomus pian l?hte? nousemaan suojamajalle ja y?py? sinne, ollakseen heti