Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta | Page 9

tahtovat vapautua turkkilaisista, kuin se, ett? n?m? peijakkaan neekerit tahtovat vapautua Chartered Companysta. Paitsi sit? armenialaiset ovat kristityit? niinkuin mekin!"
"Oletteko te kristityit??" Omituinen v?re k?vi vieraan kasvojen yli. H?n nousi seisaalleen.
"Tietysti olemme," sanoi Peter. "Me olemme kaikki kristityit?, me englantilaiset. Ehk? te ette pid? kristityist?? Tied?n ett? muutamat juutalaiset eiv?t pid? kristityist?," sanoi Peter, katsoen tyynnytt?v?sti vieraaseen.
"Min? en rakasta enk? vihaa ket??n ihmist? h?nen nimens? t?hden," sanoi vieras. "Nimi ei merkitse mit??n."
Vieras istautui taas tulen ??reen ja pani k?tens? ristiin.
"Onko Chartered Company my?skin kristitty?" kysyi h?n.
"Tietysti, tietysti," sanoi Peter.
"Mik? on kristitty?" kysyi vieras.
"Hm -- niin -- te kysytte todellakin niin kummallisia kysymyksi?. Kristitty on sellainen ihminen, joka uskoo taivaaseen ja helvettiin ja Jumalaan ja Raamattuun ja Jesukseen Kristukseen, ett? Kristus vapahtaa h?net menem?st? helvettiin; ja jos h?n uskoo, h?n vapahdetaan, h?n varmasti vapahdetaan."
"Mutta t??ll?, t?ss? maailmassa, kuka t??ll? on kristitty?"
"Hm," sanoi Peter, "min? olen kristitty -- me olemme kaikki kristityit?."
Vieras katsoi tuleen, ja Peter tahtoi mielell??n vaihtaa keskusteluainetta. "Se on vallan omituista kuinka te olette ?itini n?k?inen -- tarkoitan k?yt?st?nne. H?n sanoi aina minulle: 'El? v?lit? rahansaaliista, Peter. Liian suuri rikkaus on yht? paha kuin liian suuri k?yhyys'. Te muistutatte niin paljon h?nt?."
V?h?n ajan per?st? Peter sanoi, kumartuen hiukan vieraaseen p?in: "Mist? syyst? tulitte t?h?n maahan, ellette tahdo ansaita rahaa? Ei kukaan tule t?nne muusta syyst?. Oletteko portugalilaisten puolella?"
"En ole enemm?n toisen kansan puolella kuin toisenkaan," sanoi vieras. "Ranskalainen ei ole minusta parempi kuin englantilainen, eik? englantilainen parempi kuin kafferilainen tai kiinalainen. Olen kuullut," lis?si vieras, "mustan lapsen itkev?n, kun se ry?mi ?itins? ruumiilla hakien rintaa, kun ?iti makasi kuolleena tien vieress?. Olen my?skin kuullut rikkaan miehen lapsen valittavan palatsissa. Min? kuulen kaikki itkut."
Peter katsoi h?neen tarkasti. "Kuka te oikeastaan olette?" sanoi h?n, ja kumartuen l?hemm?ksi vierasta h?n lis?si: "Mit? te t??ll? teette?"
"Min? kuulun?" sanoi vieras, "maailman voimakkaimpaan yhti??n."
"Oh," sanoi Peter, istuen suorana, ja kasvoihin tuli ihmettelyn ilme. "Vai niin, vai niin. Onko se timantti-, vai kulta-, vai maayhti??"
"Se on kaiken maailman laajin yhti?," sanoi vieras, "ja se kasvaa kasvamistaan. Siihen kuuluu kaiken rotuista v?ke? kaikista maista. Siin? on eskimolaisia, kiinalaisia, turkkilaisia, englantilaisia, kaikkia. Siin? on kaiken uskoista v?ke?, buddhalaisia, mahomettilaisia, konfusiolaisia, vapaa-ajattelijoita, ateisteja, kristittyj?, juutalaisia. Se on meille sama, miksi ihmist? sanotaan, kun h?n vain kuuluu meihin."
Peter sanoi: "Mahtaa olla vaikeata teid?n ymm?rt?? toisianne, jos teit? on niin monta laatua?"
Vieras vastasi: "On merkki, josta me kaikki tunnemme toisemme ja josta koko maailma meid?t tuntee[1]."
[1] Siit? pit?? kaikkein tunteman teid?n minun opetuslapsikseni, jos te kesken?nne rakkauden pid?tte.
Ja Peter sanoi: "Mik? merkki se on?"
Mutta vieras oli vaiti.
"Ahaa, jonkunmoinen vapaamuurari yhdistys!" sanoi Peter, nojautuen kyyn?svarteensa ja katsoen vieraaseen lakkinsa alta. "Onko t??ll? paljon teik?l?isi? t?ss? maassa?"
"On," sanoi vieras. Sitten h?n ojensi k?tt??n pime??n. "Tuolla er??ss? luolassa oli kaksi naista. Kun r?j?hdytitte luolan, j?iv?t he vahingoittumatta kivilohkareen taakse. Kun te veitte pois kaikki jyv?t ja poltitte ne, mit? ette jaksaneet kantaa, oli siell? vakallinen, jota ette huomanneet. Naiset j?iv?t sinne, sill? toinen oli kahdeksankymment? vuotta ja toisen piti kohta synnytt??, ja he eiv?t uskaltaneet l?hte? seuraamaan heimonsa j??nn?ksi?, sill? te olitte heid?n kentill??n. Joka p?iv? vanha vaimo jakoi jyvi? vakasta ja he keittiv?t ne y?ll? rotkossaan, josta te ette voineet huomata savua. Ja joka p?iv? vanha vaimo antoi nuorelle kaksi kourallista ja otti itselleen yhden kourallisen sanoen: 'Lapsen t?hden sinun kohdussasi'. Ja kun lapsi oli syntynyt ja nuori vaimo parantunut, otti vanha vaimo vaatteen ja kaasi siihen kaikki jyv?t vakasta. Ja h?n pani jyv?t nuoren vaimon p??n p??lle ja lapsen h?nen selk??ns? sanoen: 'Mene pitkin virran rantaa, kunnes tulet pohjoiseen siihen maahan, jonne heimomme l?ksi. Jonakin p?iv?n? voit sitten l?hett?? minua noutamaan'. Ja nuori vaimo kysyi: 'Onko sinulla kyllin jyvi? vakassa, kunnes tullaan sinua noutamaan?' Vanha vaimo vastasi: 'Minulla on kyllin.' Ja h?n istui luolan murretulle ovelle ja katseli kuinka nuori vaimo astui alas kukkulata ja yl?s virran ?yr?st? sek? katosi pensaikon taakse. Vanha vaimo katseli tasankoa ja n?ki sen paikan, jossa neekerikyl? oli ollut ja jossa h?n oli nuorena tytt?n? istuttanut maissia --"
"Min? kohtasin naisen, jolla oli jyvi? p??ns? p??ll? ja lapsi sel?ss?!" sanoi Peter hiljaa.
"Ja t?n? iltana min? taas n?in h?nen istuvan luolansa ovella. Kun aurinko oli laskenut, rupesi h?n v?risem??n vilusta. H?n ry?mi sis??n ja laskeutui vakan viereen. T?n? y?n? puoli nelj? h?n kuolee. Min? olen tuntenut h?net siit? asti, kun h?n oli pieni lapsi ja leikki majojen ymp?rill?, sill? aikaa kun h?nen ?itins? ty?skenteli maissipellolla. H?n kuului meid?n yhti??mme."
"Todellako!" sanoi Peter.
"On meill? muitakin j?seni? t??ll?," sanoi vieras. "Tuolla asui er?s kullankaivaja," -- h?n osoitti pohjoiseen --. "H?n noitui ja kirosi ihmisten kuullen mutta h?nell? oli monta palvelijaa, jotka tiesiv?t ett? h?n oli heid?n yst?v?ns?, kun h?t? tuli. Kun he olivat sairaita, hoiti h?n heit? omin k?sin, kun heill? oli huolia, meniv?t he h?nen luokseen apua hakemaan. T?m?n sodan alkaessa kaikki mustien miesten syd?met olivat katkerina, sill? muutamat valkoiset miehet olivat valehdelleet heille, ja heid?n l?hettil??ns? oli tapettu, kun he