Rakkautta | Page 9

kun onkin oikein mustia kyrmyniskoja ahvenia, niin ne sitten vasta ovat hakkia sy?tille! Ei tarvitse muuta kuin viskaa vain veteen koukun, jossa on t?ky niin paikalla ne tarraavat siihen. Neidin pit?isi tulla kerran sinne kalastamaan."
"Ai, miten hauskaa!... Kun saisi ihminen kerran oikein ... oikein rauhassa harrastaa kalastusta ... ja kaikkea ... kaikkea, mik? vain on hyv?? ja kaunista!" tekeydyin min? jo aivan kademieliseksi.
* * * * *
Niin jatkui keskustelumme ja me l?henimme toisiamme. H?nt? pehmitt??kseni min? nyt jo tiet?en ett? h?n on idealisti, ?kki? kysy? h?l?ytin:
"Mutta mit? te pid?tte realistisesta suunnasta?... Eik? idealismi ole sit? korkeampi kanta?"
Petterin kasvoille levisi omituinen, voitokas hymy ja h?n todisti verkkaan, omituisesti:
"Oo-on se toki ... idealismi!... Min? en voi koskaan nauttia realistisesta kirjallisuudesta, mutta aivan toista on idealismi."
Minusta tuntui, ett? olin voittanut ja n?yttelin kiehtovaa osaani niin ett? itsekin jo uskoin puhuvani totta, kun vakuutin aivan nyreiss?ni:
"Niin min?kin: Min? en voi k?rsi? realistista suuntaa."
Ja min? aivan innostuin, vilkastuin ja jatkoin tankaten:
"Ajatelkaa, herra Ikonen, ett? se ei kohota ... ei kirkasta ... ei nosta ihmist? jokap?iv?isyytt? ylemm?, vaan jauhaa vain aina sit? samaa ja samaa arkip?iv?isyytt?!"
Ja niin syvennyimme me uusiin, kirjallisiin kysymyksiin. Mutta jo oli illallisen aika. Hell?, leuto iltay? kietoi meid?t pehmoisiin h?myihins?, kun me palasimme toisten seuraan. Min? olin iloinen ja onnellinen. Nyt toivoin min? varmaan ett? olin voittava, ainakin ajan kanssa Ellin. Aloin jo huolehtia asian jatkosta: Rakastettavaksi, herttaiseksi tekeytyen puhelin min? ukko Ikoselle:
"Kuulkaahan herra Ikonen: Teid?n pit?? kerran kutsua tohmaj?rvel?iset kalastusretkelle Nenosen lammille."
Ukolla oli suu ruokaa t?ynn?, kun h?n vastata mukelsi:
"Ka olisihan"--h?n pureksi v?lill?--"olisihan siin?"--nyt h?n nielasi palan--"olisihan siin? lammissa ahventa kun olisi vain pyyt?j??."
Rakastettavana, iloisena perhosena, kietouduin min? nyt h?neen, koittaen kiertoteit? saada h?net tajuamaan, ett? h?nen pit?isi panna toimeen kalastusretki. Tietysti oli teht?v?ni vaikea. Miten p?inh?n min? puhuinkin, niin kehui ukko vain lampiansa:
"Kala- ... kalarikas lampihan se on se Nenosen lampi!"

d) ENSI KEHITTELY.
Juhlat olivat ohi. Hiljaisina, ik?vin? kuluivat taas p?iv?t. El?m?ss?ni oli tapahtunut suuri muutos. Min? olin tullut entist? laiskemmaksi. Pieninkin ty? minua kiusasi. P?iv?t min? luin idealistisia kirjoja ja kiukuttelin palvelijoille ja illat min? laulelin ja haaveilin. Ja aina vain v?lkkyi sielussani Petterin koruton kuva. Se oli painunut sinne hymyilev?n?, ihanana ja rauhallisena kuten rantojen kuvaimet uppoavat j?rven tyyneen syvyyteen, sulattaen maiden ja vetten kauneuden yhdeksi ainoaksi levolliseksi ihanuudeksi.
Ja miten kuumeisena min? odotin uutta kohtausta! Toivoin ett? ukko Ikonen todellakin kutsuisi kalastusretkelle ja opettelin jo sit? varten kalastusta mink? voin: Renki Matti neuvoi panemaan sy?tin koukkuun ja opetti yht? ja toista muutakin. K?rsim?tt?m?n? odotin min? nyt kutsua kalastusretkelle, ja kun sit? ei kuulunut, hermostuin min?, tulin k?rsim?tt?m?ksi ja juonittelin milloin yhdelle, milloin toiselle. Kerrankin nukkui is? p?iv?llisen j?lkeen sohvalla syrj?ll??n. Minua se kiukutti ja min? ?sysin:
"Mit? tuo, is?, nyt on tuommoinen alituinen makaaminen!... Ei koko talossa en?? tehd? muuta kun sy?d??n ja maataan."
Is? raotti silmi?ns? laiskasti ja katsoi minuun silm?t soikeina rakoina.
"No, is?!" ?rryin min? ja is? k??ntyi silloin toiselle kupeellensa, selin minuun ja alkoi kuorsata. Suuttuneena keikautin min? silloin p??t?ni ja l?hdin huoneesta, ?k?illen, kuin itsekseni halveksivasti:
"Kaikenlaisia unikekoja sit? pit?? ollakin maailmassa!"
Is? ei ollut kuulevinaankaan, vaan alkoi kohta rauhallisesti kuorsata.
Mutta poikkeamme hetkiseksi Petterin el?m??n:
Kun h?n meilt? l?hdetty?ns? ajoi is?ns? kanssa Lahden per?n kautta kotiinsa, oli h?n tavallista herkempi luonnon vaikutuksille. H?nkin oli jo n?et sulanut. Hevonen juosta l?tk?tteli laiskasti. Korpimaan luonto oli k??riytynyt kes?y?n hienoon salaper?isyyteen. Aidan seip?ihin kuivamaan pistetyt hein?vihkot ja pajunkuori- ja lepp?tullot n?yttiv?t pehmeilt?, satumaisilta, naavakuuset niin tumman salaper?isilt?, koivut hiljaisilta ja mets?n ja y?n henget n?yttiv?t hiiviksiv?n puiden tummissa varjoissa kun Petteri nen? pystyss?, suu elottoman n?k?isess?, koruttomassa hymyss? istua k?k?tti rattailla, napinl?vess? minun antamani kukkanen. Marjam?en m?kkien kohdalla huomasi is?kin sen ja kysyi:
"Mist? se on tuo kukka sinun nutun rynt?isi tarttunut?"
"Se on neiti Lassilan antama", havahtui nyt Petterikin. Is? r?ps?ytti hevosta ohjaksien perill? ja kysyi:
"Jokos sin? aloit sit? tahkota?... Sit? Lassilan tytt???" Lis?si h?n hetken kuluttua, kun Petteri ei vastannut. T?m? ei vastannut. Is? mietti asiaa ja j?rkeili hetken kuluttua minusta:
"Onhan sill? n?kyy hienot kintut ... kun se nostaa hameensa niin jotta nilkka n?kyy."
Mutta silloin oli hevonen kompastua. Ukko siit? h?t?ytyi ja pid?tteli:
"Prtut ... prtut!... Hevosen pahuukselta on etujalan kenk?st? kulunut hokki, niin se kompastelee... Pit?? k?yd? sepp? K?rkk?isell? panetuttamassa uusi kenk?."
Kauvan ajoivat he nyt ??neti. Mietteisiins? vaipuneena ajatteli Petteri minua, muisteli silmieni tenhoa, ??neni sointua. Minun ihana kuvani upposi yh? syvemm?lle h?nen sieluunsa. H?n unohti jo y?n salaper?isen h?myn, ei huomannut mets?n tummaa pehmeytt?, ei yksin?isen y?linnun ??nt?. Vihdoin lausui h?n is?llens?:
"Is?... Meid?n pit?isi panna toimeen kalastusretki."
"Ka onpa niit? viel? entisi? suolakaloja kuukauden p?iviksi... Ja kapakaloja voi ostaa Sortavalan markkinoilta", ep?si is?, tajuamatta viel?k??n asiaa. Petterin t?ytyi selitell?:
"Niin ... mutta semmoinen kalastusretki johon kutsuttaisi koko Tohmaj?rven herrasv?ki. Keitett?isi kahvia rannalla ja laskettaisi selk?siimaa."
Nyt alkoi ukko saada h?m?r?? k?sityst? asiasta. Kun Petteri viel? jatkoi selityst?, my?nteli is? jo:
"Kunhan nyt tulee sateisempia aikoja, jotta ei vie poutaisia ty?p?ivi?, niin sitte panee h?net toimeen... Kalakin sy? koukkua paremmin sateilla, kuin pouta-aikana."
Petteri sai alkaa uuden selityksen.